Miehen rahoilla eläminen, kuka kehtaa ja rohkenee? ov

Minä olen kohtuu hyvä palkkainen mies ja vaimoni opiskelija, joka tosin käy töissä aika paljon. Kaupallisella puolella palkat on vaan sen verran huonoja, ettei ne nyt niin kauheen paljoa vaikuta perheemme toimeentuloon. Ei minua harmita maksaa perheemme kuluja, yhdessähän sitä ollaan. Jos toisella on moisesta asiasta huono olo muiden ongelmien lisäksi, ei se elämä hymyile minullekaan. Perheen kanssa itsekkyys pitää vain jättää sivummalle ja pitää huolta oman piirin hyvinvoinnista mahdollisuuksien mukaan.



Eri asia on sitten nämä 20-vuotiaat vampit, jotka menee naimisiin kuuskymppisten ukkeleitten kanssa.

miten miehen " siivellä" elämisen kokee. Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä teinistä asti, 15 vuotta kohta. Ja siihen aikaan mahtuu monenlaista jaksoa, välillä on toinen tienannut enemmän ja elättänyt toista, välillä toinen. Ei siinä sen kummempaa.

miehiä? :-)

Tähän johtaneet asiat ovat pitkiä ja moninaisia, mutta elämme siis perheenä yhteisillä rahoilla. Itseasiassa mies ei osta juuri mitään, vaan minä teen perheen kaikki hankinnat ja katson että laskut tulee maksettua, enkä siis koe asiasta huonoa omaatuntoa : ) Meillä on kolme n. esikouluikäistä lasta.

Jopa minun mieheni, viiskymppinen punaniska! Sanoo että täältä löytyy netin hauskimmat jutut!

vaan on siitä allapäin lähes päivittäin. Mies haluaisi lähteä viikonlopuksi vaikka kylpylään, minä jos edes suostun lähtemään, olen koko matkan kuin lainasaappaissa. Tilanteeni on ristiriitainen: asia vaivaa minua kovasti mutta silti ehkäpä miehen takia pitäisi olla näyttämättä sitä ja iloisin mielin käydä joskus ostamassa sen pankkikortilla jotain turhaa ja kallista mutta ah niin ihanaa.

Meillä ei siis eletä mitenkään erityisen leveästi, mutta ilman tunnontuskia ostan tarvittavat vaatteet ja muut tavarat koko perheelle.

Siis te olette perhe ja perheen rahat ovat yhteiset. Olen onnellinen, että miehesi pitää rahojenne yhteisenä. Täälläkin palstalla on monia, jossa rahoista pidetään kirjaa ja joskus vaimo elää jopa lainarahalla, kun mies ei suostu maksamaan vaimon menoja.

Alun alkaen naiset olivat osa niitä rahoja, omaisuutta, jolla vaihdettiin maata, luottamusta tai hyvitettiin tekoja. Naisen saa edelleenkin ostettua rahalla, tosin vain epävirallisesti, epähyväksyttävästi ja hetkeksi. Vuonna 2006 naiselta kysytään työhaastattelussa tämän luontaisesta piirteestään tulla raskaaksi ja aikomuksistaan käyttää sitä. Näille samoille sovinistisille mieshaastattelijoille ei tosin ole mikään muu niin suuri ilo kuin ihanat omat lapsenlapset -nekin raskauden ja synnytyksen kautta tehdyt. Nainen saa töissä pätkä- ja paskahommat ja kaiken lisäksi tästä epävarmuudesta ja epämielekkyydestä kiitoksena huonoa palkkaa. Maailma vaan on sellainen, juuri niin kauan kun näin halutaan.



Joten voiko olla mitään muuta kun oikeus ja kohtuus, että nainen saa perhe-elämässään vähän tasoitusta mieheltään, jolle tietyn summan ansaitseminen on niin paljon helpompaa. Naisella kun ei ole koskaan samaa mahdollisuutta työelämämenestykseen kun miehellä.

Mies onneksi ei todellakaan tuo koskaan mitenkään esiin, kuka rahat on työllään hankkinut. Minua olisi varmaan hyvin helppo kyykyttää asian vuoksi, jos olisi sellainen kirjanpitoon erikoistunut mies.



ap

Av-mamman mielestä mitään miehen rahoja ei ole olemassakaan. On vain yhteisiä rahoja, mutta tottakai niin kauan kun mies tienaa enemmän kuin nainen. Jos miestä kohtaa työttömyys, pidetään tiukasti omista tienesteistä kiinni ja ennen pitkää laitetaan äijä pellolle kun hänestä ei saa enää rahallista hyötyä.

mieheni on (kuten ap:nkin) " hyväpalkkainen duunari" ja itse olen työtön kotiäiti...lapset 5v ja 1v... mies maksaa kaikki kotia koskevat laskut sekä autojen kulut tms. minä maksan omistani ruuat sekä omat menoni, lasten menoihin otetaan heidän tileiltään rahaa jonne sitä on kertynyt säästölippaista ja oman äitini lahjarahoista ym.

olen yrittänyt etsiä töitä kovasti, mutta tuntuu olevan kortilla sopivat paikat koska en haluaisi kovin vaihtelevaa vuorotyötä lasten takia. toki välillä sapettaa, etten pysty maksamaan mitään lainanlyhennyksiä tai muita sellaisia mutta minkäs teet... tilanne on se kun se on, minä hoidan lapsia kotona ja mies tekee töitä. kotihoidontuesta ei hirveästi jää ylimääräistä, mutta olen kuitenkin pyrkinyt itsellenikin välillä aina jotain uutta vaatetta tms. hankkimaan ja miehen kanssa käydään silloin tällöin jossain esim kylpylässä tai tanssimassa (noh, yhteensä n. 3-4 kertaa vuodessa..). tiukemminkin voisi elää.. yleensä mulla on ennen seuraavaa raha-päivää suunnilleen 200¿ tilillä. olen yrittänyt säästää ja siirtää aina pieniä summia tuonne s-tilille, sieltä on sitten helppo maksella kauppalaskuja jos ei omalla tilillä satu olemaan kauheasti..

Ne on niitä ainoita asioita, joista minä nostan joskus äläkän. Osta ennemmin jotain sopivan hintaista ja todella tarpeellista. Osta vaatteita tai muita tarpeellisia tarvikkeita, mutta älä osta missään tapauksessa mitään kallista ja tarpeetonta. Tietenkin jos miehesi haluaa ostaa sinulle jotain semmoista niin osta. Mutta älä koe huonoa omaa tuntoa siitä, että ostat itsellesi tarpeellisia vaatteita ja muita vermeitä. Kaiken lisäksi kun toimistotöitä on aika mahdoton saada ilman siistejä vaatteita tai siistiä olemusta. Hygieniapassi on muuten helppo nakki. Niitä järjestävät ammattikoulut ja kysymykset ovat luokkaa mitä teet vessakäynnin jälkeen.



T:2

Perheen yksi puoli on se, että talous on yhteinen. Et sinä elä miehesi tuloilla, vaan te elätte yhdessä perheen tuloilla. Sinulla on oikeus perheen tuloihin ja menoihin aivan kuin miehelläsikin.

Vierailija:

Joten voiko olla mitään muuta kun oikeus ja kohtuus, että nainen saa perhe-elämässään vähän tasoitusta mieheltään, jolle tietyn summan ansaitseminen on niin paljon helpompaa. Naisella kun ei ole koskaan samaa mahdollisuutta työelämämenestykseen kun miehellä.

Höpö höpö. Meillä on toisen kautensa aloittanut naispresidentti ja oli myös naispääministeri. Laita lause vaikka muotoon MINULLA ei ole samaa mahdollisuutta työelämämenestykseen kuin miehellä.

Jos koet, että miehesi joutuu " tasoittamaan" sinulle omaa huonoa asennettasi, itsetuntoasi tai kunnianhimottomuuttasi, olet aika pitkällä pimeässä. Jos miehesi tyytyisi paskaduuniin ja pitäisi sinua velvollisena korvaamaan rahallisesti hänen uransa puuttumisen, et varmasti noin järjetöntä potaskaa kuuntelisi.

Nimim. monta hyväpalkkaista naista tunteva, itsekin sellainen

ollut lasten kanssa kotona tai työtön, milloin ollaan molemmat tehty hyvin palkattua työtä, milloin taas toinen on saanut parempaa palkkaa kuin toinen...Tilanteet vaihtelevat pitkässä liitossa moneen kertaan.



Ymmärrän että työttömyys on henkisesti rankkaa. Mieheni jäi 12 vuoden tutkijan uransa jälkeen työttämäksi, perusti yrityksen, joka ei kuitenkaan tuottanut riittävästi, lopetti sen, putosi nollatuloille, etsi työtä tuloksetta (ikää jo yli 40) ja onnistui lopulta vaihtamaan ammattia kokonaan. On nyt opettaja ja pätevöityy työn ohella. Hänen palkkansa on toistaiseksi kuitenkin paljon pienempi kuin minun. Ajattelemme kuitenkin, että onneksi edes toisella on hyvät tulot. Olemme Perhe Oy.



Kun en tiedä opiskelualaasi, on vaikea neuvoa, mutta katso kuitenkin kaus, älä tuijota lähelle. Ole avoin uusille mahdollisuuksille. Älä ajattele, että " mun on saatava alani töitä tältä paikkakunnalta" tms. Mieti mitä haluaisit, jos mikään ei sinua rajoittaisi...Unelmoi. Tee aarrekartta. Usko itseesi. Naivia, mutta omassa elämässäni totta.

Meillä on onnellinen avioliitto ja kaikki yhteistä. Tehdään kaikki yhdessä, päätetään yhdessä raha-asioista mihin rahat käytetään. Ja ikinä, EI IKINÄ,

ole ollut riitaa raha-asioista!

eikä muuten paljon voi luottaa hänen arki-ilta apuunkaan. Ja koska meillä ei ole kummankaan puolelta tukiverkkoa, niin minä olen kotona lasten kanssa. Ja kun nuorin täyttää 3v, menen osapäivätöihin ja toivon, että siitä jää tarhamaksujen jälkeen edes sen verran käteen, että saan kuukausikortin joukkoliikenteeseen, jotta voin työssä käydä..



Osapäivä sen takia, että muuten lapsille tulee helposti 10tunnin tarhapäiviä (minä vien ja haen) ja sitä emme halua.



Onneksi olen säästäväinen ja tarkan " euron-ellu" , joten koen kyllä totisesti, että kun minä hoidan 2 vilkasta poikaa, kodin, talouden suunnittelun ja muun kotiin liittyvän niin kyllä tämä totisesti työstä menee! Ja en todellakaan tunne loisivani millään lailla! Mies pääsee varmasti ainakin henkisesti helpommalla keskittyessään työhönsä jota suuresti rakastaa..

Mistä sait päähäsi että olen kunnianhimoton tms? Jos olisin, olisin varmaan tyytynyt niihin paskaduuneihin ja kävisin tyytyväisenä töissä. Nyt olen pistänyt merkille sen, miten naisia yleisesti kohdellaan työelämässä. Jos ongelma ei koske Sinua, et kai voi väittää ettei sitä ole? Voisit aivan hyvin itse laittaa viestiisi, että MINULLE on sattunut mahdollisuus työelämässä aivan samaan kuin miehillekin.

Vierailija:

Mistä sait päähäsi että olen kunnianhimoton tms? Jos olisin, olisin varmaan tyytynyt niihin paskaduuneihin ja kävisin tyytyväisenä töissä. Nyt olen pistänyt merkille sen, miten naisia yleisesti kohdellaan työelämässä. Jos ongelma ei koske Sinua, et kai voi väittää ettei sitä ole? Voisit aivan hyvin itse laittaa viestiisi, että MINULLE on sattunut mahdollisuus työelämässä aivan samaan kuin miehillekin.

Mutta jos ottaa alusta alkaen asenteen " meitä naisia syrjitään" niin varmasti niin myös käy. Esimerkkinä tästä eräs tuttuni, joka on mokannut ainakin viisi työpaikkaa omalla laiskuudella ja käytöstapojen puutteella (kiroilu asiakkaiden kuullen, työajoista luistaminen jne) ja hän kertakaikkiaan kieltäytyy katsomasta peiliin: kaikki johtuu muka hänen naiseudestaan, miespaskiaiset ne eivät halua hänen kaltaistaan SUURTA KYKYÄ töihin vaan haluavat naiset nyrkin ja hellan väliin. Ja tällaisia tapauksia on monta.

Sen sijaan opiskelukavereistani ja nykyisistä työkavereistani KAIKKI (niin, myös naiset joita on suurin osa), jotka ovat tehneet työnsä hyvin ja vähän nähneet vaivaa uransa eteen, ovat edenneet ihan mukavasti ja saaneet arvostusta. Ja jos kohdalle astuu joku sovinistipomo joka ei halua naisten etenevän, kehotan vaihtamaan työpaikkaa tai tekemään asiasta tutkintapyynnön.

On sekä miehiä että naisia, joilla syystä tai toisesta ei työelämä oikein luista eikä ura urkene. Tuntuu aikamoiselta tosiasioiden kieltämiseltä tehdä siitä sukupuolikysymys.