Miten teidän 1-luokkalaiset osaa lähteä yksin kouluun?

Huhuu!

No jos se ap:n lapsi noilla konsteilla pärjää ja ehtii ajoissa kouluun niin hyvä. Ja seuraavan kerran kun miehesi kyselee jonkun kadonneen tavaran perään, niin sano, että pärjäät kai jo itse.

Hohhoijaa aamupalaleivät valmiiks ja herätyskello soimaan silloin kun pitää pukea ja lähteä, jos ei osaa vielä kelloa. KyllÄ lapsi jo tossa iässä osaa ottaa ulkovaatteet naulakosta...Miehesi on fiksu.

Ei minusta tuo mitään paapomista ole. Kyllä minä olen samoin tehnyt eli vaatteet valmiiksi esille ja aamupala pöytään/jääkaappiin valmiiksi. Minusta sekin on jo hyvä että sentään ovat osanneet herätä ajoissa, syödä sen aamupalan ja ehtiä kouluun ajoissa oikeat tavarat repussa. Monelle nekin asiat tuottaa ekaluokkalaisena vielä vaikeuksia, varsinkin se herääminen ja ajoissa kouluun ehtiminen.

Juuri näin toimin minäkin!Ekaluokkalaisen ei vielä tarvitse ottaa kaikkea vastuuta itsestään.On aika iso juttu jo pelkästään se että joutuu olemaan hetken yksikseen ja lähteä itsekseen kouluun.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:03"]

Hohhoijaa aamupalaleivät valmiiks ja herätyskello soimaan silloin kun pitää pukea ja lähteä, jos ei osaa vielä kelloa. KyllÄ lapsi jo tossa iässä osaa ottaa ulkovaatteet naulakosta...Miehesi on fiksu.

[/quote]

Asutaan vanhassa maalaistalossa jossa eteinen on kylmä, ilman lämmitystä, eli talvella käytännössä pakkasen puolella. Otan vaatteet valmiiksi sisälle lämpiämään.

Vaatteet katsotaan yhdessä, aamupalan laitan lautaselle valmiiksi. Kuljetaan 4 aamuna yhdessä, kun se minun työmatkaani sopii. Jos lapsi laittaisi ruokansa itse, menisi aikaa varmaan puoli tuntia enemmän ja voi jäisi päiväksi pöydälle, muuten osaisi kyllä....harjoitellaan iltapalan kanssa.

1 aamuna viikossa pitää mennä itse bussilla: kännykkä hälyttää milloin on aika laittaa ulkovaatteet päälle ja mennä pysäkille. Lapsi on noin 25 min itsekseen aamulla kotona.

Eihän tuo ole paapomista, vaan normaalia lapsesta huolehtimista.

Nyt on ollut aika haastavia säitä, viime viikolla monta astetta pakkasta ja esim. tänään +12! Ei ekaluokkalainen oikein osaa vielä lämpömittarin ja aamun sääennusteen perusteella valikoida itsenäisesti vaatteitaan. Jopa 10-vuotiaalle piti sanoa että älä nyt siinä toppatakissa lähde.

Katsotaan illalla yhdessä sisävaatteet ja aamupalaleivän teen välillä valmiiksi ja usein kuorin appelsiinin tai porkkanan aamupalalle, mutta murot, jugurtin ja maidon ottaa itse. Ulkovaatteet pukee itse, niitä en ota esille erikseen. Herätyskello piippaa kun pitää lähteä laittamaan vaatteita päälle ja kävelemään koulua kohti. Hyvin on sujunut, ainoa "ongelma" on ollut yhtenä päivänä eriparihanskat.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:14"]

Nyt on ollut aika haastavia säitä, viime viikolla monta astetta pakkasta ja esim. tänään +12! Ei ekaluokkalainen oikein osaa vielä lämpömittarin ja aamun sääennusteen perusteella valikoida itsenäisesti vaatteitaan. Jopa 10-vuotiaalle piti sanoa että älä nyt siinä toppatakissa lähde.

[/quote]

Tämä on hyvä pointti. Jos ulkovaatteet on jotain muuta kuin ne "tavanomaiset", niin laitan sen esille aamulla ja jätän lapselle asiasta lapun pöydälle. Joskus saatan soittaakin.

Tiedän monia vanhempia jotka soittavat lapselleen joka aamu töistä. Varmistuspuhelun

Kun olin itse lapsi, äiti soitti ja varmisti, että olin hereillä. Sitten tein mitä tein, puin, pesin hampaat ynnä muuta. Aamupala ei ole koko elämäni aikana yleensä maistunut, joskus varmaan söin väkisin jotain. Sitten katsoin kellosta, että nyt pitää mennä ja kävelin kouluun.

Kyllä tuon ikäinen siis ainakin jotenkin kykenee itse kouluun lähtemään, mutta ei kai se väärin ole laittaa vaatteita ja aamiaista valmiiksi. Eskari-iässä se vielä oli minullekin mahdollista, eikä silloin tarvinnut kävellä kouluun.

Ei ole enää meillä ajankohtaista, mutta on tässä "paapomisessa" muutakin kuin se käytännön puoli. Kun aamupala ja vaatteet on valmiina tai äiti tai isä soittaa ja patistaa lähtemään, se antaa turvallisuuden tunnetta lapselle ja hän tietää että hänestä välitetään. Tuskin 7-vuotias asiaa noin ajattelee, mutta vanhempana hän ymmärtää sen. 

Jouduin ottamaan välivuoden opiskeluista voidakseni hoitaa nämä ekaluokkalaisen aamut ja illat. Surullisinta tässä on se että mies menee töihin yleensä vasta kymmeneen mutta a) joskus kerran kuussa pitää mennä kahdeksaan jolloin mun olisi pakko lintsata koulusta 2 ekaa tuntia b) on sellainen törppö että tuntuu laittavan lapselle aina väärät vaatteet vaikka kuinka rautalangasta vääntäisin mitä laitetaan. Itse lapsi ei kyllä selviäisi yhtään mistään, mutta eipä ole luokallaan vielä ketään jota ei tuotaisi aamulla kouluun. Ja kyseessä kielipainotteinen koulu jonne alle puolet hakijoista pääsi sisään, eli ei todellakaan mitään erityislapsia...

Itse kyllä hoidin itseni ekaluokkalaisena 90-luvulla itse kouluun, vaatteet ja aamupalan äiti toki laittoi valmiiksi, mutta olen vain ajatellut että ajat ovat muuttuneet. Yllättävää että nykyäänkin jotkut lapset joutuvat lahtemään itse kouluun noin pienenä! :D

Kyllä mä olen soittanut vielä kolmasluokkalaisellekin aamulla, että nyt pitää lähteä. Meidän nuorin on sellainen haaveilija, ettei tajua ollenkaan ajankulua. Vaatteita ja aamupaloja en enää hänelle laittele, ne pitää osata itse katsoa.

Meillä katsotaan edellisiltana yhdessä sisävaatteet valmiiksi, aamulla syödään aamupala yhdessä (on kiva aloitus päivälle ja toisaalta en tykkäisi siitä, että syö yksin ja vaikka tukehtuu vahingossa leipäpalaan), laitan ulkovaatteet valmiiksi (sinänsä osaisi kyllä ottaa ulkovaatteet, mutta yrittää lähteä mahdollisimman vähällä, esim ilman kaulahuivia). Soitan aina töistä, että on aika lähteä, soittaa vielä lyhyesti, että on päässyt koulun pihalle. Matka on tosi lyhyt 200 m ja helppo, mutta silti on kiva kuulla varmistus, että on päässyt perille.

Mun mielestä tämä ei ole paapomista, päinvastoin on huono omatunto siitä, että joutuu yksin aamuisin lähtemään. Kerran viikossa on yksi kymmenen aamu ja silloin joutuu sitten olemaan miltei 2,5 tuntia yksin kotona tai oikeastaan silloin on aina ollut joku kaveri kylässä.

Mulla on työkavereita joilla on ala-asteikäisiä lapsia, ei siis ekaluokkalaisia vaan isompia, ja joka ikinen arkiaamu nuo lapset soittavat äidilleen/isälleen töihin, tyypillisesti useammin kuin kerran. Olen aina ollut siinä käsityksessä, että lapset eivät pitkään aikaa selviysy kouluun täysin yksin, vaan tarvitsevat vähintään sitä henkistä tukea.

Meillä ei ekaluokkalainen lähde yksin, onneksi on kouluaamut aika aikaisia. Eikä lähde 3lk eikä 6lk:kaan. Kun kerran koulun ohi ajetaan työmatka, samalla nuo lapset siihen eteen jättää. Tosin meillä lapset laittavat illalla itselleen seuraavan päivän vaatteet valmiiksi ja reput samoin. Ja likaiset pyykkiin, myös tuo ekaluokkalainen.

Tuo on normaalia lapsesta huolehtimista. Laitan nelosluokkalaisellekin vielä aamiaisen kutakuinkn valmiiksi. Ei siksi etteikö itse osaisi vaan välittämisen osoituksena. Yksin lähtevälle ekaluokkalaiselle minusta on välttämätöntä laittaa vaatteet ja aamiainen valmiiksi ihan jo turvallisuuden tunteen takia.