Kun tutustut uusiin íhmisiin, saatko siitä energiaa vai syökö se egergiaasi?

siis energiaasi

Korjaus

Syö, se vaan on rasittavaa, tavallaan yksi velvollisuus muiden joukossa josta on suoriuduttava, suurin osa ihmisistä ei ole tutustumisen arvoinen.

Riippuu ihmisestä, tilanteesta ja sen kestosta. Pakko myöntää, että yleensä tilanteessa vaikutan olevan energinen ja hyvin puhelias. Mutta kun tilanne on käsitelty ja pääsen kotimatalle, tahdon viettää loppupäivän visusti omissa oloissani. Periaatteessa, mitä energisempi olen yrittänyt olla tilanteessa, sitä väsyneempi ja voimattomampi olen sitten, kun pääsen tilanteesta pois. Pahimmillaan saattaa mennä useita päiviä, että jaksan nähdä ihmisiä sen jälkeen, mikäli tutustumista on kestänyt useita tunteja ja olen ollut aktiivinen osallistuja. Mikäli osaan "ottaa rauhallisemmin" en välttämättä koe itseäni järkyttävän väsyneeksi, mutta oikeastaan tämä on harvinaisempaa etenkin uusien tuttavien kanssa. Vasta seuraavilla kerroilla osaan pitää suuni tukossa, etten rasita itseäni niin paljon. Tutustuminen on kuitenkin sellaista, mikä vie aika paljon energiaa.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 17:40"]

Riippuu ihmisestä, tilanteesta ja sen kestosta. Pakko myöntää, että yleensä tilanteessa vaikutan olevan energinen ja hyvin puhelias. Mutta kun tilanne on käsitelty ja pääsen kotimatalle, tahdon viettää loppupäivän visusti omissa oloissani. Periaatteessa, mitä energisempi olen yrittänyt olla tilanteessa, sitä väsyneempi ja voimattomampi olen sitten, kun pääsen tilanteesta pois. Pahimmillaan saattaa mennä useita päiviä, että jaksan nähdä ihmisiä sen jälkeen, mikäli tutustumista on kestänyt useita tunteja ja olen ollut aktiivinen osallistuja. Mikäli osaan "ottaa rauhallisemmin" en välttämättä koe itseäni järkyttävän väsyneeksi, mutta oikeastaan tämä on harvinaisempaa etenkin uusien tuttavien kanssa. Vasta seuraavilla kerroilla osaan pitää suuni tukossa, etten rasita itseäni niin paljon. Tutustuminen on kuitenkin sellaista, mikä vie aika paljon energiaa.

[/quote]

Tulee mieleen miksi ihmeessä ?  Vai kuuluuko työhön?

Olikohan Juice Leskinen, joka sanoi jotenkin näin: Miksi tutustua uusiin ihmisiin, kun entisissäkin on kestämistä.

Olen samaa mieltä, mutta aina se ei onnistu, tutustuttava on.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 17:40"]

Riippuu ihmisestä, tilanteesta ja sen kestosta. Pakko myöntää, että yleensä tilanteessa vaikutan olevan energinen ja hyvin puhelias. Mutta kun tilanne on käsitelty ja pääsen kotimatalle, tahdon viettää loppupäivän visusti omissa oloissani. Periaatteessa, mitä energisempi olen yrittänyt olla tilanteessa, sitä väsyneempi ja voimattomampi olen sitten, kun pääsen tilanteesta pois. Pahimmillaan saattaa mennä useita päiviä, että jaksan nähdä ihmisiä sen jälkeen, mikäli tutustumista on kestänyt useita tunteja ja olen ollut aktiivinen osallistuja. Mikäli osaan "ottaa rauhallisemmin" en välttämättä koe itseäni järkyttävän väsyneeksi, mutta oikeastaan tämä on harvinaisempaa etenkin uusien tuttavien kanssa. Vasta seuraavilla kerroilla osaan pitää suuni tukossa, etten rasita itseäni niin paljon. Tutustuminen on kuitenkin sellaista, mikä vie aika paljon energiaa.

[/quote]

Tulee mieleen miksi ihmeessä ?  Vai kuuluuko työhön?

[/quote]

Olen luonteeltani sosiaalinen kaappi-intovertti, joka huomaa vasta jälkeenpäin, että nyt tuli liikaa rasitettua itseään. Joskus pelkästään pitkäaikainen oleskelu paikassa, jossa on paljon ihmisiä, saattaa vetää patterit tyhjäksi, vaikkei olisi kamalan sitoutunut keskusteluun. Sosiaalisuus tosin kuuluu myös työhöni, silloin kun töitä on.

Uusien ihmisten tapaaminen varmaan kokonaisuudessaan on plussan puolelle jäävä kokemus. Jotta kokemus jää plussan puolelle, edellytyksenä on se, että ei anna itsestään liian paljon heti alussa... ja että ei lupaudu heti alkuinnostuksessa uusiin menoihin, harrastuksiin ja tapaamisiin, jotka ovat sellaisia etteivät ne kiinnosta itseä, vaan pikemminkin ahdistavat. Olen hitaasti lämpiävä ihminen, enkä voi suinpäin ryhtyä mihinkään uuteen. Minun pitää suunnitella kaikki tarkasti ja harkita ajan kanssa mihin ryhdyn. Minun on saatava muuttaa mieltäni ilman että jouduin tilivelvolliseksi mieleni muuttamisesta kenellekään.

Yleensä olen aktiivinen tutustumistilanteessa ja tulen helposti antaneeksi itsestäni liikaa, koska haluan olla kohtelias ja haluan että muut viihtyvät ja tuntevat olonsa kotoisaksi ja rennoksi seurassani. Seuranpitäjän ja viihdyttäjän rooli ei ole kuitenkaan minun ominta aluettani, joten joudun ylittämään itseni vetäessäni sellaista roolia. Loppuilta kotona tuollaisen viihdytyssession jälkeen saattaakin sitten mennä sängyllä maatessa, kun on niin puhki henkisesti. En välttämättä haluaisi sen jälkeen keskustella edes puolison kanssa, vaan haluaisin olla yksin pimeässä ja hiljaa.

Mistä tämä tällainen muuten johtuu? Onkohan se vain luonnekysymys?

http://introvertit.net/

Sekä että. Hetkellisesti syö, mutta jälkeenpäin ja pitkällä kestolla antaa paljon. Vaikea selittää.

Vievät energiaa useimmiten. Mieluiten asuisin erämökissä jossain hornan kuusessa ;) Mutta kyllä joskus jopa nautin ihmisten seurasta ja töissä menee pakotettuna sosiaalisissa merkeissä 40 h /vko. En vaan yleensä koe ihmisiin sellaista yhteyttä tai samankaltaisuutta, joten ei oikein tapaamiset anna energiaa. Lähinnä välttämätön pakko. Ihmiset ei nyt vaan yleensä ole musta kauhean kiinnostavia tai sitten pyörin ihan väärissä ympyröissä. Enkä nyt luule itsekään mikään kovin erikoinen olevani. Ehkä vain olen sosiaalisesti jotenkin heikkolahjainen.

Jos saman viikon aikana on paljon uusien ihmisten tapaamista, alan tuntea itseni sairaaksi. Siis alkaa tulla sellaisia oireita, kuin olisin sairastumassa flunssaan tai nukkunut äärimmäisen huonosti. Skarppina olo väsyttää. Etenkin alkupäivät uudessa työpaikassa ovat yhtä tuskaa, kun uusiin ihmisiin joutuu tutustumaan koko ajan ja heidän kanssaan pitää viettää päivät.

Nimenomaan uusiin ihmisiin tutustuminen on hyvin voimillekäyvää. Lämpiän hitaasti esim. uusille työkavereille. Menee pitkään ennen kuin vuorovaikutuksen jälkeen olo on edes neutraali, joidenkin kanssa oleminen jää jopa plussan puolelle.

Eikö täällä ole lainkaan ekstroverttejä, jotka eivät rasitu ollenkaan uusien ihmisten tapaamisesta? Kai heitäkin tilastojen mukaan on?

up

Tutustuminen töissä syö energiaa. Välit on jotenkin jäykemmät ja muodollisemmat, yleensä myös olen erilainen näiden ihmisten kanssa.

Tutustuminen vapaa-ajalla, kaveripiirin kautta, bilettämässä tai muulloin arkena antaa energiaa. Silloin olen itse rennompi ja ihmisten kanssa synkkaa paremmin, koska tapaa samanhenkisissä merkeissä.