Tykkään punaviinistä, mies ei ymmärrä

Tykkään tosi paljon punaviinistä. Joisin sitä mielelläni lasillisen silloin tällöin, korkeintaan kaksi lasillista kerrallaan. Kaveriksi jotain hyvää juustoa tai tummaa suklaata ja hyvä romaani.

Ja mieshän ei tätä voi käsittää. Alkoholistiperheessä kasvaneena hänestä viinilasillinen on suora tie rapajuoppouteen. Ei tee mieli juoda viiniä jos toinen suurinpiirtein tuijottaa murhaavasti tai sitten marttyyrina yllyttää juomaan vielä lisää, tyhjentämään koko pullon kerralla.

Olen helposti viisikin vuotta kerralla täysin alkoholittomalla linjalla. Ja kun ollaan tässä kohta 20 vuotta oltu yhdessä, olen tänä aikana kuluttanut ehkä yhteensä 30 annosta alkoholia. Eli mitään syytä haukkua alkoholistiksi ei ole. Puhumista ei kannata ehdottaa, se ei onnistu. Mitä teen? Mulla ei punkun ohella juuri paheita olekaan, joten en tahtoisi tätäkin kokonaan jättää.