Olen työpaikan roskakori

Minä olen. Tämän lisäksi olen myös se tyyppi, joka joutuu tekemään kaikki paskahommat. Välillä kyrsii kun jokainen tulee vuoronperään vuodattamaan mulle ongelmiaan. Tekis mieli sanoa että hommaa itsellesi terapeutti, mua ei a) kiinnosta ja b)ei mulle kukaan tästä maksa. Edellisestä duunipaikasta lähdin kävelemään sen takia, että mulle työnnettiin kysymättä kaikki uudet hankalat työtehtävät, oletettiin vaan että ne hoituu, koska kaikki muukin aina hoitui. Se että mä en vaahto suussa tilitä kaikille miten järjettömästi mulla on hommia, tarkoittaa ilmeisesti sitä, että kaipaan lisää vastuuta.

Ja se on ihan oikein! Tyydy osaasi. Näin sen elämän vain kuuluu olla. Olet ehkä ansainnut sen?

Minulle ei pureta huolia, mutta olen se jokaisen työpaikan väheksytty mutta korvaamaton aarre: olen Joku. Kyllä tämäkin pitäisi jonkun nyt ottaa hommakseen, ja ehtisiköhän joku hoitaa, kun kaikilla on kiire. Ilman meitä jokuja romahtaisi monta työyhteisöä.

Mistä sä tiedät ettei ne ihmiset jaa ongelmiaan sitten muillekin kuin sinulle?

Onko vielä nykyäänkin työpaikkoja, joissa on niin vähän töitä, että joudetaan pitkiä aikoja keskustellemaan  vain omista asioistaan työaikana. Keskity itse tästä lähtien hoitamaan omia työtehtäviäsi ja sano juttelemaan tuleville työkavereillesi, että sinulla on tämä ja tämä tehtävä kesken ja hoida työsi. Työkavereidenkin  on syytä keskittyä hoitamaan omia hommiaan. Kohta toimianne aletaan seurata ja yt-neuvottelut käynnistyvät. Jos tilallenne palkataan ahkeria työkeskeisiä ihmisiä, ei muutaman henkilön irtisanominen mitään haittaa. Tämä on sitä nykyaikaa.  Se on hyvä, että et itse ole paljoa kertonut omista asioistasi

"Miesvaltaisilla työpaikoilla ei työntekijöillä ole ongelmia, ei juoruta ja siellä on kaikki niin ihanaa." Ikänsä miesvaltaisissa paikoissa töitä tehnyt insinöörinainen vastaa tähän: hhahahahahahhehehehhekohekohekobaauahhahahahahahahaahaahhahahahah, ja nyt kun olen nauranut itseni kippurassa kipeäksi taas kerran näille harhoille ja ruusunpunaisten lasien läpi miehiä katsoville, palaan ap:n asiaan: Ota se kohteliaiuutena, vaikka raskastahan se on. Sinua pidetään luotettavana tyyppinä, joka ei huutele asioita ympäriinsä. 

Olen miesvaltaisessa työpaikassa ja minulle käydään kertomassa niin vaimon raskausaikaiset ongelmat kuin pohdinnat uuden auton ostosta. Tiedän työkavereista ja perheistään paljon, mutta en erehdy luulemaan, että he eivät puhu muille.

Olin minäkin aikoinaan ihan vakituinen leelianlepotuoli jos vaikka minkälaiselle toimiston viheltäjälle. JA SE OLI KAMALAA. Onneksi olen oppinut nykyään olemaan hieman vähemmänhelpostilähestyttävä, grhh, koska a) en ole terapeutti kenelle tahansa minulle merkityksettömälle ihmiselle b) en koskaan aio ollakaan, en ammatiltani terapeutti enkä kenelle tahansa randomeille turhan läheinen muutenkaan ja c) ei kitinä voisi vähempää kiinnostaa.

Kokeile sitä, että lähdet vain menemään siitä, kun joku tulee vinettämään valivalivaliaan siihen jälleen kerran. Lähdet vain tyyni ilme kasvoillasi jonnekin toisaalle hetkeksi. Ei tarvitse selitelläkään mitään minne menet. Tai sitten ala toistella: "Ai niikö? Voi kamala sentään. Ai niinkö? Voi kamala sentään. Ai niinkö? Voi kamala sentään..." :) Tai katso ilmeettömästi takaisin ja sano: "Ole hiljaa." Kokeile vaihtoehtoisesti myös ytimekästä: "Häivy."

meidän työpaikalla ei ole näitä ongelmia, sillä siellä on n. 97% työntekijöistä miehiä.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 15:08"]

meidän työpaikalla ei ole näitä ongelmia, sillä siellä on n. 97% työntekijöistä miehiä.

[/quote]

Mun mielestä paratiisi on tuo, maanpäällinen paratiisi. Mutta otetaanpa vähänkin enemmän ihkulla tavalla keskenään ihkusti ryhmäytyviä "hirveen sosiaalisia" naisia... ei saatana, sen oikein tuntee, kuinka se lyhentää elinikää. Kieroilua, kitinää ja täysin turhaa marinaa.

6

No sullahan voisi sitten olla valtaa työpaikallanne, jos tiedätjokaisesta jotakin enemmän kuin muut... Tai sitten vaihtoehtoisesti alat aikuiseksi ja opetelet vetämään omat rajasi sen suhteen, mitä kuuntelet ja mitä et.