Lue keskustelun säännöt.
On alkanut ahdistamaan koko elämä... :(
27.10.2014 |
Välillä vaan tuntuu ettei millään jaksaisi.
Mun taustat on jo sellaiset että jaksan vain ihmetellä miten asiat ovat nykyään. Elin lapsuuden hankalissa ja köyhissä oloissa, ja olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan. Tämä vaikuttaa edelleen suuresti itsetuntooni.
Olen rakastunut ja minulla on hyvä suhde mieheni kanssa. Meillä on kaksi lasta, toinen on parivuotias ja toinen vasta vauva.
Minulle on vaan alkanut tulla hirveitä pelkotiloja... Eniten pelkään että lapsille tai miehelleni sattuu jotain. En kestäisi sitä... Olen muuttunut todella araksi arkisienkin asioiden suhteen. Maailma on niin arvaamaton paikka... Välillä jopa toivon että olisin edelleen yksin. Kamalaa sanoa, sillä rakastan perhettäni niin valtavasti. Ei vain olisi näin suurta vastuuta ja huolta jatkuvasti... En muista koska olisin viimeksi osannut aidosti rentoutua.
Te perheelliset...sanokaa etten ole ainoa jolla on tällaisia ajatuksia? :(
Kommentit (4)
Et ole ainoa! Tekstisi voisi olla minun kirjoittama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten lohduttavaa kuulla! Ja kiitos nro 3.
Toki lapset ovat paras asia elämässäni ja saan kokea heidän kanssaan myös monta ilon hetkeäkin päivittäin. Mutta vasta nyt oikeasti käsittää miten huoletonta elämä olikaan joskus aiemmin... - Ap
^ Siis kiitos nro 2, mutta tietysti myös kolmonenkin. :)
Tottakai huoli lapsista elää mukana ikuisesti, eikä se poistu mihinkään, vaikka omani ovatkin jo aikuisia. Jos se rajoittaa jokapäiväistä elämää, niin kannattaa mainita asiasta jollekin, vaikka neuvolassa?
Äitiys on kaikesta huolimatta ihanaa, ja tuo lapsuusaika niin haikeankin lyhyt hetki. Iloitse lapsistasi, äläkä huoli liikoja. Teet itsellesi vaan hallaa murehtimalla etukäteen olemattomia. Pyri ennemmin suhtautumaan elämään avoimin mielin. Tsemppiä.