Vanhempani eivät hyväksy parisuhdettani

Rakkaus ei todellakaan katso ikää, mutta kuten itselleni kävi niin meidän pelot suhteen toimivuudesta tulivat liian suuriksi ja molempien pettymykseksi päädyttiin jatkamaan elämäämme ihan omillamme... Itselläni ikää 44 ja ystävälläni 22. Ongelmia ei ollut minkään arvojen tai muiden vastaavien kanssa näiden puolen vuoden aikana vaan meillä vaan synkkasi niin hemmetin hyvin. Nyt sitten työstän tätä surutyötä ja tuntuu että pää räjähtää!

up

Yritä ymmärtää vanhempiasikin. He varmaan ovat sinusta huolissaan. Yli 20 vuoden ikäero ei ole ihan helppo asia hyväksyä, koska pitemmän päälle tuossa kuviossa olen kärsijän paikalla nimenomaan juuri sinä. Ajattele tilannetta 20 vuoden päästä jos silloin vielä olette yhdessä. Itse olen sitä mieltä, että kaikkea aikansa ja niin pitkään kun on kivaa, miksei isompikin ikäero voi olla ok. Sun pitää vaan sitten irrottautua ajoissa ettei mene oma kultainen keski-ikä omaishoitajana.

Minä kyllä ihmettelen miksi nämä isot ikäerot on yleensä aina näin päin, että mies on 20 vuotta vanhempi naista. Jos se olisi toisin päin, siinä olisi paljon enemmän järkeä. Naiset kuitenkin elävät pitempään ja pysyvät myös yleensä paremmassa kunnossa vanhempinakin, joten juuri silloin loppupäässä olisi parempikin että nainen olisi vanhempi. Tällaiset namusetä-pikkutyttö-yhdistelmät haiskahtavat jotenkin seksuaaliselta hyväksikäytöltä, vaikka ehkä sitä samaa on puumakuvioissakin mukana.

Et välttämättä saa vanhempiasi hyväksymään asiaa, mutta aikuinen kun olet, teet itse omat päätöksesi riippumatta siitä hyväksyvätkö vanhempasi vai ei. Ei vanhemmat voi sinun puolisoasi määrätä sillä että epäävät hyväksyntäänsä toisilta ja sallivat toisille. 

Itselläni myös vanhemmat eivät hyväksyneet ollenkaan puolisoani, meillä syystä että mies on ulkomaalainen. Välitkin oli poikki jonkin aikaa, mutta sitten ne hyväksyivät että eivätpä he voi asialle mitään ja ei näköjään heidän pelkäämiään asioitakaan ole sattunut (ulkomaalainen mies pahoinpitelee ja pettää, vie lapsetkin ulkomaille jne) joten vähitellen ovat rauhoittuneet. Mutta kyllä minä olisin valmis ollut siihenkin että loppuikäni on välit poikki vanhempiin hintana siitä että sain itse valita puolisoni.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 11:28"]

Yritä ymmärtää vanhempiasikin. He varmaan ovat sinusta huolissaan. Yli 20 vuoden ikäero ei ole ihan helppo asia hyväksyä, koska pitemmän päälle tuossa kuviossa olen kärsijän paikalla nimenomaan juuri sinä. Ajattele tilannetta 20 vuoden päästä jos silloin vielä olette yhdessä. Itse olen sitä mieltä, että kaikkea aikansa ja niin pitkään kun on kivaa, miksei isompikin ikäero voi olla ok. Sun pitää vaan sitten irrottautua ajoissa ettei mene oma kultainen keski-ikä omaishoitajana.

[/quote] Mies ei ole vielä edes nelikymppinen joten kysymys ei ole mitenkään ajankohtainen. Minkään suhteen kestosta ei ole etukäteen varmuutta, puolet liitoista päätyy eroon joka tapauksessa ja jokaisen kumppani voi kuolla tai vammautua seuraavana päivänä. Miksi miettiä asioita monen kymmenen vuoden päähän jos jokin tekee onnelliseksi juuri nyt? -ap

Ja taas ikäerohullu tarinoi... Mikä mania sulla on tähän aiheeseen? Aina parikymppinen nainen ja reilu 30v. mies. Mikä tässä jutussa sua oikein kiehtoo, kun mikään määrä vastauksia ei näy riittävän?

Ei kun ai niin, sähän vaan halusit näpäyttää meitä vanhoillisia palstamammoja ja saada meidät tajuamaan, että nuori nainen- vanhempi mies pari on ihan ok. Teet sen jankkaamalla asiasta lähes joka päivä. Mikä kyllä ei ole paras keino asian perille saamiseen.

En tiedä elämäntilannettasi, mutta vanhempasi varmasti miettivät sitä, että sinun ikäisen ja miehesi ikäisen ihmisen elämäntilanteet ovat ihan erilaiset. Sinulla on todennäköisesti opiskelut kesken tai suunnitteilla. Moni pitää tärkeänä sitä, että ennen vakiintumista viettää hetken vapaata nuoruutta eikä sido itseään liian aikaisin. Miehesi saattaa haluata lapsia, hän on varmaan työelämässä jne. Jos sun samanikäiset kaverit järkkää bileet, tuleeko miehesi sinne kanssasi? Jaksaako hän kiinnostua "teinibileistä"? Jos ei  ja jos sinä jätät myös menemättä, tuleeko 10 vuoden päästä se fiilis, että jätit nuoruuden elämättä. Ne bileet ei ole ihmeellisiä, mutta se on yksi vaihe elämää ja usein liian nuorena sitoutuneet katuvat sitä myöhemmin ja kaipaavat "menovaihetta". Vanhempasi ovat varmasti huolissaan siitä, että sitoudut liian nuorena tai opinnot jää suorittamatta ja ammatti hankkimatta tms. Jos mietitte perhee perustamista, sinulla on hyvin aikaa vielä vaikka 10 vuotta, mies on 10 vuoden päästä 50 ja aika vanha isäksi. Jos miehelläsi on lapsia, vanhempasi eivät ehkä näe optimaalisimpana parisuhteen aloituskuviona sitä, että olet 20-vuotiaana äitipuoli.

Kerro vanhemmillesi tunteistasi rehellisesti. Jos olet tosissasi miehen kanssa ja hän on kunnon mies, niin eiköhän vanhempienkin sydän sula jossain vaiheessa.

Sinä teet ratkaisusi ja vanhempasi omansa. Yksinkertaista.

Etsi nuorempi kumppani. Ihan oikeasti, vanhempasi ovat syystäkin huolissaan ja ihmeissään. 20 vuoden ikäero on aivan liikaa sinun iässäsi.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 11:55"]

Etsi nuorempi kumppani. Ihan oikeasti, vanhempasi ovat syystäkin huolissaan ja ihmeissään. 20 vuoden ikäero on aivan liikaa sinun iässäsi.

[/quote]

Älä usko tällaisia ap jos sydämesi sanoo toisin. Itse menin sinua vuotta nuorempana naimisiin itseäni 15 vuotta vanhemman kanssa ja oikein hyvin on mennyt, kaikkien päinvastaisista väitteistä huolimatta. Nyt jo 15 vuotta naimisissa oltu.