Lue keskustelun säännöt.
Kun tuleva vauva ei kiinnostakaan lapsen isää lainkaan, mitä tehdä?
03.11.2014 |
Olen jo yli puolen väli raskaana. Miestä ei kiinnosta tuleva lapsi lainkaan. Oli näin sanonut äidilleenkin. Vaikka yhdessä tietoisesti tätä lasta tehtiin lähes kaksi vuotta ja oltiin jo hoitoihinkin menossa. Aiemmin mies aina sanonut haluavansa lapsia.
Mies ei ole tullut kertaakaan neuvolaan. Ultraan tuli kerran. Kun olen pyytänyt, että mentäisiin yhdessä katsomaan vauvalle vaunuja, sänkyä, ym, miehen kommentti on, että ei se mitään tarvitse. Vasta viisi vuotias kuulemma alkaa ymmärtää tavaran arvon päälle ja mä voin kuulemma kantaa lasta, vaunut on turhat. Pyysin miestä ottamaan selvää turvaistuimista, hän vaan hymähti tympeästi. Mies ei halua miettiä lapselle nimeä, ei mitään. Synnytykseen ei halua mukaan.
Olen puhunut asiasta neuvolassa ja joku perhetyöntekijä haluaisi jutella ja yrittää omien sanojensa mukaan tukea miestä isyydessä. No arvatkaapa, lähteekö mies sellaisen juttusille. Ei.
Mitä ihmettä tehdä tässä tilanteessa? Mies vaan suunnittelee joidenkin uusien kavereidensa kanssa laskettelulomaa, täysin piittaamatta lasketusta ajasta. Minusta tuntuu, että olen raskauden kanssa ihan yksin. Ja kyseessä ihan aikuinen mies, ei mikään parikymppinen nuori julli enää. Jään varmasti yksin vauvankin kanssa. Pärjään varmasti, mutta surettaa, olisin halunnut lapselle hyvän ydinperheen.
Kommentit (73)
Miten tämä on edes mahdollista? Varsinkin jos tietoisesti lasta on yhdessä tuumin pari vuotta yritetty ja puhuttu jopa hoidoista? Oletko varma, että miehelläsi ei olisi taustalla jotain muita vakavempia ongelmia (masennusta, joku traumaattinen kokemus, mikä vaan...) mikä saa hänet käyttäytymään näin?
Jos käytös ei muutu, lopeta suhde. Se on parempi sinulle ja lapsellesi. Kumpikaan ei tarvitse tuollaista "isää", vaikka se niin surullista onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä miehet tajuavat vauvan kun hän on syntynyt. Älä ole moksiskaan aiasta.
Ajattele vaikka sitä Idos tuomaria
http://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Tv-historian-tylyimman-tuomarin-sydan-suli-katso-kuvat/1032979
Oletko kysynyt, että MIKSI häntä ei kiinnosta enää ongelmaan? Mikä on saanut hänen mielensä muuttumaan?
No lähdet. Ehkä se on seonnut jotenkin, turvallisempi teidän on kahdestaan. Eikä ole hyväksi lapselle että sulla on kurja olo ja joudut stressaamaan jonkun pöljän vuoksi.
Teet hänelle jonkun hulvattoman kepposen! Hihih!! Mutta muista, tontut katselee ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:09"]
Miten tämä on edes mahdollista? Varsinkin jos tietoisesti lasta on yhdessä tuumin pari vuotta yritetty ja puhuttu jopa hoidoista? Oletko varma, että miehelläsi ei olisi taustalla jotain muita vakavempia ongelmia (masennusta, joku traumaattinen kokemus, mikä vaan...) mikä saa hänet käyttäytymään näin? Jos käytös ei muutu, lopeta suhde. Se on parempi sinulle ja lapsellesi. Kumpikaan ei tarvitse tuollaista "isää", vaikka se niin surullista onkin.
[/quote]
En minä ymmärrä. Kun olen kysynyt asiasta, mies on sanonut, että hän suostui vain, etten minä olisi nostanut meteliä. Että ei sellaista valitusta kukaan olisi jaksanut kuunnella. En ymmärrä lainkaan. Koska oikeasti keskustelimme asiasta, päätimme, että nyt on lapsen aika, jos vaan on tullakseen ja jätettiin ehkäisy pois. Meillä oli ehkäisynä kondomi, joten mies olisi halutessaan voinut sitä edelleenkin käyttää.
En oikeasti jaksa enää. Mies myös haukkuu minua paljon, haastaa riitaa, haukkuu muillekin ihmisille. Tuntuu, että hän ei rakasta minua enää - ja siksi ei rakasta lastakaan. On uhannut erolla pari kertaa, sekin vasta raskauden alettua.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:09"]
yleensä miehet tajuavat vauvan kun hän on syntynyt. Älä ole moksiskaan aiasta.
Ajattele vaikka sitä Idos tuomaria
http://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Tv-historian-tylyimman-tuomarin-sydan-suli-katso-kuvat/1032979
[/quote]
Ensinnäkään mua ei kiinnosta jotkut turhat Idols-tuomarit pätkän vertaa. Toiseksi, miehen suhtautuminen vaikuttaa mielialaani. En voi vaan olla välittämättä asiasta, kun meille on tapahtumassa suurin juttu elämässämme, ensimmäisen lapsen syntymä, ja tulevaa isää ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverilla oli vähän samankaltainen tilanne muutama vuosi sitten. Sillä erolla että heille lapsi tuli vahingossa, ehkäisystä huolimatta. Miestä ei kiinnostanut pätkääkään ja olivat jo erosta puhuneet kun lapsi sitten yhtäkkiä päättikin syntyä keskosena ja taisteli hengestään. Miestä ei olisi saanut koko aikana sairaalasta pois kun lapsi siellä oli. On varsinainen isän silmäterä nykyään. Toivotaan että ap:n miehelläkin mieli muuttuu viimeistään lapsen syntymän jälkeen. Jos ei, niin itse en näkisi oikein vaihtoehtoja siinä vaiheessa...
Jos ei kerran pysty keskustelemaan niin alkaisin katsella omaa asuntoa ja rakentaa elämää kahdestaan vauvan kanssa.
Olen itse ollut täysin samassa tilanteessa ja nyt näin 10 vuotta myöhemmin olen iloinen siitä, että lähdin. Ei tuota exää edelleenkään lapsi kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:13"][quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:09"]
Miten tämä on edes mahdollista? Varsinkin jos tietoisesti lasta on yhdessä tuumin pari vuotta yritetty ja puhuttu jopa hoidoista? Oletko varma, että miehelläsi ei olisi taustalla jotain muita vakavempia ongelmia (masennusta, joku traumaattinen kokemus, mikä vaan...) mikä saa hänet käyttäytymään näin? Jos käytös ei muutu, lopeta suhde. Se on parempi sinulle ja lapsellesi. Kumpikaan ei tarvitse tuollaista "isää", vaikka se niin surullista onkin.
[/quote]
En minä ymmärrä. Kun olen kysynyt asiasta, mies on sanonut, että hän suostui vain, etten minä olisi nostanut meteliä. Että ei sellaista valitusta kukaan olisi jaksanut kuunnella. En ymmärrä lainkaan. Koska oikeasti keskustelimme asiasta, päätimme, että nyt on lapsen aika, jos vaan on tullakseen ja jätettiin ehkäisy pois. Meillä oli ehkäisynä kondomi, joten mies olisi halutessaan voinut sitä edelleenkin käyttää.
En oikeasti jaksa enää. Mies myös haukkuu minua paljon, haastaa riitaa, haukkuu muillekin ihmisille. Tuntuu, että hän ei rakasta minua enää - ja siksi ei rakasta lastakaan. On uhannut erolla pari kertaa, sekin vasta raskauden alettua.
[/quote]
Tuntuu vähän siltä, että miestä on esim. alkanutkin kaduttaa ja pelottaa lapsen hankkiminen niin paljon, kun tajusi, että kaikki onkin todellista. Että kohta maailmaan syntyy uusi, oikea ihminen.
Varmasti hän on alussa ollut samaa mieltä kanssasi lapsen hankinnasta. Eihän helvetti kukaan ole niin tyhmä, että ajattelee "noh, siitämpäs lapsen ettei tuo akka nalkuttaisi, sittenpähän on tyytyväinen". Etkä ilmeisesti ole edes nalkuttanut ja valittanut, että pakko pakko pakko saada lapsi?
Tuntuu myös siltä, että mies haluaa erota, muttei uskalla jättää sinua. Haastaa riitaa, haukkuu ja käyttäytyy tulevaa lastaan kohtaan siksi noin, että sinä jättäisit hänet. Sitten hän ei olisi syyllinen "isä joka jätti raskaana olevan vaimonsa", eikä saisi haukkuja niskaansa.
Ja niin sinun pitäisikin tehdä, jättää tämä mies. Sinä ja lapsesi ansaitsette paljon parempaa, kuin tuollaisen lapsellisen ääliön. Te pärjäätte kyllä ilman häntä.
Eroa ja mahdollisimman nopeasti. Pienen vauvan kaa eroaminen on paljon vaikeampaa. Tollainen käytös mieheltä stressaa sua vaan entistä enemmän, kun vauva on tullut. Älä pilaa vauvavuottasi iisän takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:10"]
Oletko kysynyt, että MIKSI häntä ei kiinnosta enää ongelmaan? Mikä on saanut hänen mielensä muuttumaan?
[/quote]
Olen. En saa mitään järkevää vastausta. Jotenkin syy on minussa, siinä millainen olen, mitä teen, mitä en tee. Mutta ne syytökset on ihan älyttömiä. Esim. se, että meillä ei ole siistiä. Miehellä lojuu kahden viikon likaiset sukat makkarin lattialla, sohva ja tuolit on täynnä miehen vaatteita, keittiön pöytä miehen sälää, jne. Mutta ongelma on kuulemma mun.
Tai se, kun en alkuraskaudessa, kesän helteellä, jaksanut sitä, että miehen kaverit olisi tulleet meille kittaamaan kaljaa. Tai että miehen kaveri perheineen kolmen lapsen kanssa olisi tullut meille. Minä en pystynyt muuhun kuin makaamaan pahoinvoivana reporankana sängyssä ja silti olisi pitänyt olla vieraita. Sekin on nyt kuulemma niin kamalan noloa, kun joutui sanomaan ihmisille, ettei meille saa tulla. Mutta kun en vaan kestänyt ajatusta siitä, että äijät valvoo ja metelöi meillä yli puolenyön tai ne lapset heittelee kaikki liikenevät tavarat yläkerran rappusista alas... Oloni oli ihan järkyttävä.
Ilmeisesti mun työkään ei enää kelpaa, siitä saa liian vähän liksaa. Mies tuossa tällä viikolla valitti, kun ei meillä ole pihassa Audia ja Porschea.
Häntä kuulemma kiinnostaisi, jos minä olisi ihan toisenlainen. Mutta kun en ole.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:10"]
No lähdet. Ehkä se on seonnut jotenkin, turvallisempi teidän on kahdestaan. Eikä ole hyväksi lapselle että sulla on kurja olo ja joudut stressaamaan jonkun pöljän vuoksi.
[/quote]
Tältä minustakin on alkanut tuntua. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoa on vielä! Tunnen parikin naista, joiden poikaystävät eivät olleet ilahtuneet raskaudesta (vahinko) ja jotka aikoivat hylätä tulevan lapsensa. Kas kummaa kun lapsen syntymän jälkeen alkoi kiinnostaakin yhtäkkiä.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:15"]
Mun kaverilla oli vähän samankaltainen tilanne muutama vuosi sitten. Sillä erolla että heille lapsi tuli vahingossa, ehkäisystä huolimatta. Miestä ei kiinnostanut pätkääkään ja olivat jo erosta puhuneet kun lapsi sitten yhtäkkiä päättikin syntyä keskosena ja taisteli hengestään. Miestä ei olisi saanut koko aikana sairaalasta pois kun lapsi siellä oli. On varsinainen isän silmäterä nykyään. Toivotaan että ap:n miehelläkin mieli muuttuu viimeistään lapsen syntymän jälkeen. Jos ei, niin itse en näkisi oikein vaihtoehtoja siinä vaiheessa...
[/quote]
Minusta vaan tuntuu, että sitten se eroaminen vasta raskasta onkin. Pienen vauvan kanssa. Oikeasti, en tiedä, kestäisinkö ajatusta, että minä olen viimeisilläni ja mies ilmoittaa, että heippa, lähden nyt viikoksi laskettelemaan joidenkin tyyppien kanssa joita et tunne jonnekin, en kerro minne, koska ei se sulle kuulu, koska en vaan välitä... :( Helpompi sitten lähteä siitä oletuksesta, että mies ei ole kuvioissa lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:10"]
Oletko kysynyt, että MIKSI häntä ei kiinnosta enää ongelmaan? Mikä on saanut hänen mielensä muuttumaan?
[/quote]
Olen. En saa mitään järkevää vastausta. Jotenkin syy on minussa, siinä millainen olen, mitä teen, mitä en tee. Mutta ne syytökset on ihan älyttömiä. Esim. se, että meillä ei ole siistiä. Miehellä lojuu kahden viikon likaiset sukat makkarin lattialla, sohva ja tuolit on täynnä miehen vaatteita, keittiön pöytä miehen sälää, jne. Mutta ongelma on kuulemma mun.
Tai se, kun en alkuraskaudessa, kesän helteellä, jaksanut sitä, että miehen kaverit olisi tulleet meille kittaamaan kaljaa. Tai että miehen kaveri perheineen kolmen lapsen kanssa olisi tullut meille. Minä en pystynyt muuhun kuin makaamaan pahoinvoivana reporankana sängyssä ja silti olisi pitänyt olla vieraita. Sekin on nyt kuulemma niin kamalan noloa, kun joutui sanomaan ihmisille, ettei meille saa tulla. Mutta kun en vaan kestänyt ajatusta siitä, että äijät valvoo ja metelöi meillä yli puolenyön tai ne lapset heittelee kaikki liikenevät tavarat yläkerran rappusista alas... Oloni oli ihan järkyttävä.
Ilmeisesti mun työkään ei enää kelpaa, siitä saa liian vähän liksaa. Mies tuossa tällä viikolla valitti, kun ei meillä ole pihassa Audia ja Porschea.
Häntä kuulemma kiinnostaisi, jos minä olisi ihan toisenlainen. Mutta kun en ole.
[/quote]
Sinussa ei ole mitään vikaa. Sinä et ole tehnyt mitään väärää. Sinun ei tarvitse muuttua toisenlaiseksi, ole aina oma itsesi.
Tämä mies on sen sijaan syypää. Hän haukkuu, keksii älyttömyyksiä ja haastaa riitaa turhasta, koska haluaa erota. Ei ehkä kestäkään sitä vastuuta ja painetta mitä oma lapsi tuo mukanaan, muttei myöskään uskalla jättää sinua, koska ei halua, että hän on SE SIKA, joka jättää raskaana olevan vaimonsa yksin tulevan vauvan kanssa. Hän odottaa, että sinä jättäisit hänet. Ja niin sinun pitäisikin. Et tarvitse tuollaista kohtelua ja riitelyä elämääsi. Eikä se tee lapsellekaan hyvää, jos hän kerkeää syntyä.
Jos asiat jollain ihmeellä muuttuvat ja mies innostuukin lapsesta hänen synnyttyään, niin hän näyttää sen kyllä. Silloin hän on valmis tekemään mitä tahansa sinun ja lapsensa eteen. Ei kannata silti odottaa liikoja, voi olla että näin ei todellakaan tapahdu.
No väittäisin, että sillä on joku säätö menossa...mun ex käyttäytyi JUURI samalla tavalla toista lasta odottaessani ja myöhemmin paljastui syy, mukava työkaveri. Tiedän, aina tämä heitetään jne jne, mutta valitettavan usein se on totta...
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:17"]
Jos ei kerran pysty keskustelemaan niin alkaisin katsella omaa asuntoa ja rakentaa elämää kahdestaan vauvan kanssa.
Olen itse ollut täysin samassa tilanteessa ja nyt näin 10 vuotta myöhemmin olen iloinen siitä, että lähdin. Ei tuota exää edelleenkään lapsi kiinnosta.
[/quote]
Olemme ihan pattitilanteessa. Miestä ei juurikaan näy kotona, on nytkin jossain. Jos soitan ja kysyn, pyydän vaikka kanssani kauppaan tai jotain, saan haukut. Jos ehdotan, että mennään vaikka kylään jonnekin yhdessä kahville, mies alkaa huutaa, että kyllä mä olen ahne pullan perään, kun pitää sitä kylästä lähteä hakemaan. Ihan kahelia. En enää edes halua keskustella, koska lopputulos on huutokonsertti ja saan kuulla, kuinka hirveä olen ihan kaikella tapaa.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:13"][quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:09"] Miten tämä on edes mahdollista? Varsinkin jos tietoisesti lasta on yhdessä tuumin pari vuotta yritetty ja puhuttu jopa hoidoista? Oletko varma, että miehelläsi ei olisi taustalla jotain muita vakavempia ongelmia (masennusta, joku traumaattinen kokemus, mikä vaan...) mikä saa hänet käyttäytymään näin? Jos käytös ei muutu, lopeta suhde. Se on parempi sinulle ja lapsellesi. Kumpikaan ei tarvitse tuollaista "isää", vaikka se niin surullista onkin. [/quote] En minä ymmärrä. Kun olen kysynyt asiasta, mies on sanonut, että hän suostui vain, etten minä olisi nostanut meteliä. Että ei sellaista valitusta kukaan olisi jaksanut kuunnella. En ymmärrä lainkaan. Koska oikeasti keskustelimme asiasta, päätimme, että nyt on lapsen aika, jos vaan on tullakseen ja jätettiin ehkäisy pois. Meillä oli ehkäisynä kondomi, joten mies olisi halutessaan voinut sitä edelleenkin käyttää. En oikeasti jaksa enää. Mies myös haukkuu minua paljon, haastaa riitaa, haukkuu muillekin ihmisille. Tuntuu, että hän ei rakasta minua enää - ja siksi ei rakasta lastakaan. On uhannut erolla pari kertaa, sekin vasta raskauden alettua. [/quote] Tuntuu vähän siltä, että miestä on esim. alkanutkin kaduttaa ja pelottaa lapsen hankkiminen niin paljon, kun tajusi, että kaikki onkin todellista. Että kohta maailmaan syntyy uusi, oikea ihminen. Varmasti hän on alussa ollut samaa mieltä kanssasi lapsen hankinnasta. Eihän helvetti kukaan ole niin tyhmä, että ajattelee "noh, siitämpäs lapsen ettei tuo akka nalkuttaisi, sittenpähän on tyytyväinen". Etkä ilmeisesti ole edes nalkuttanut ja valittanut, että pakko pakko pakko saada lapsi? Tuntuu myös siltä, että mies haluaa erota, muttei uskalla jättää sinua. Haastaa riitaa, haukkuu ja käyttäytyy tulevaa lastaan kohtaan siksi noin, että sinä jättäisit hänet. Sitten hän ei olisi syyllinen "isä joka jätti raskaana olevan vaimonsa", eikä saisi haukkuja niskaansa. Ja niin sinun pitäisikin tehdä, jättää tämä mies. Sinä ja lapsesi ansaitsette paljon parempaa, kuin tuollaisen lapsellisen ääliön. Te pärjäätte kyllä ilman häntä.
[/quote]
En minä nalkuttanut. Ihan tutustumisemme alusta asti mies on sanonut haluavansa lapsia, yksi tai kaksi. Olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta. Meillä on velaton koti, kaksi autoa, mielestäni asiat mukavasti. Asiasta juteltiin ja todettiin, että nyt on sen aika. Paitsi, että ei miehen mielestä sitten ollutkaan.
Mulle tulee mieleen että miehelle on kaiken tunneperäisen "hankitaan lapsi ja ollaan ikionnellisia yhdessä"-hössötyksen jälkeen iskenyt ihan kunnon paniikki. Niiden omien haavekuvien sijaan saa kuulla ukkoontuneiden miesten hassunhauskoja tokauksia leivinuunista, seksittömästä tulevaisuudesta, kärttyisestä vaimosta ja miten kaikki rahat menee jatkossa emmaljungiin. Semmoista typerää hölötystä mitä miehet nyt keskenään juttelee. Siihen perään vielä kommentteja siitä miten elämä nyt muuttuu niin taisi mies tajuta että niinhän se tosiaan muuttuukin. Se miksi miehet ei keskenään positiivisista lapsiperheistä puhu on mysteeri...
Oikeutettua tuo ei silti kyllä ole. Ota aikalisä ja siirry vaikka alkajaisiksi pariksi viikoksi muualle (vanhemmille, kaverille) josko se mies havahtuisi ja ilmoittautuisi vaikka terapiaan. Jos kiinnostusta ei löydy niin sitten se on kyllä väärin sua kohtaan - sulla on oikeus nauttia stressittömästä raskaudesta. Jos mies ei siihen kuvioon kuulu niin sitten ei kuulu- kyllä sä pärjäät. Kovasti voimia, kuulostaa ihan kamalalta!