Lapsi koko ajan pahantuulinen ja äksy

Ap taas

Koulussa menee opettajan mukaan hyvin eikä mitään kiusaamista ole ilmennyt (juuri oli HOJKS jossa juteltiin myös pojan käytöksestä). Koulussa kuitenkin käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin vaikka kuulemma uhmaa on ollut. Kotonakaan ei ole mitään muutoksia tapahtunut. 

Olen ymmälläni mutta myös huolissani kun ennen niin hyväntuulisesta lapsesta on kuoriutunut murrosikäinen.

En tiedä, ehkä se sitten on jotain ikään liittyvää. En tiedä.

Aloituksesi voisi olla minun kynästäni. Onkohan joku ikään kuuluva juttu. Meidän aikaisemmin "helppo" tyttö on muuttunut paaaljon haastavammaksi tapaukseksi. Nukkumaanmenot yhtä takkua, peliajat tabletilla voivat saada kauhean itkukohtauksen, ruuasta valitetaan, läksyjen tekoon pitää patistaa, pesulle pitää patistaa. On hyviä päiviä toki välissä, mutta paljon enemmän tällaista niskoittelua havaittavissa mitä ennen ei ole ollut.

Ap taas

"Kiva", että on kohtalontovereita vaikka muuten kivaa tämä ei ole. 

Meillä tosiaan poika ollut ns. helppo lapsi ja siksi muutos on todella helposti  huomattavissa. Ensin tosiaan ajattelin, että koulussa kiusataan tms. mutta näin ei ilmeisesti ole, ei ainakaan opettajan mukaan.

Tässä rupeaa itsekin väsymään kun joka asiasta (varsinkin läksyistä!) joutuu tappelemaan. Itseänikin harmittaa kun lapsi tuntuu saavan enemmän rankaisua kuin kehuja käytöksensä takia =( Olen yrittänyt jutella pojan kanssa mutta siitäkään tule mitään kun vain uhitellaan  ja aletaan mykäksi (tai sitten haukutaan minua typerykseksi). Olen myös yrittänyt tehdä hänen kanssaan sellaisia juttuja, joista hän pitää (esim. kalastus) mutta sekin menee aina pieleen kun jostakin pikkusyystä, vaikkapa huonosta heitosta virvelin kanssa, vedetään vuosisadan raivarit.

Kauhulla sitä oikeaa murrosikää odotellessa....

Yleensä tuo vaihe tulee 9v iässä. Se voi olla jopa hankalampi kuin oikea murrosikä.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 00:25"]Yleensä tuo vaihe tulee 9v iässä. Se voi olla jopa hankalampi kuin oikea murrosikä.
[/quote]

Kiitos tästä. Helpotusta siis luvassa.

Meillä myös 8v pojalla hirmuinen angsti päällä. On meidän perheen kuopus.

Meillä 10v.aika takkuinen tyyppi..en ihan vielä sanoisi että on murrosikä.ei muutoksia arjessa/elämässä,syödään hyvin,nukkuu riittävästi ja tapaa kavereita ja ulkoilee.ollaan paljon yhdessä koko perhe..mutta kyllä osaa olla takkuinen kaveri välillä..hokee ja jankuttaa,suuttuu pienestä,ei kuuntele..nämä ne tyypillisimmät.menee päiviä että on tosi tasapainoinen ym..ja sitten vämmätään taas..mutta jos yhtään lohduttaa niin on normaalia! Niin monella tuttavalla sama tilanne ja kun näistä on puhunut ja jakanut kokemuksia niin helpottaa kun huomaa että on ihan normaalia kasvua ja kehitystä.kuulemma vaihe,jossa kamppaillaan minätuntemuksen kanssa ja etsitään itseä ja jopa lasta oma käytös hämmentää..kun ei oikein tiedä onko iso vai pieni poika vielä.sain hyvän neuvon eräästä kirjasta:ole läsnä,kuuntele ja kannusta.tsemppiä kaikille muillekin! Tiedän miten rasittavaa voi olla välillä..mutta kuuluu elämään ja menee ohi!

En osaa sanoa muutaku että vois olla suoraan omalta näppikseltäni ja tosiaan nyt pari päivää oon ollu tosi huolissani tästä neidistämme,odotan myös vastauksia innolla ja tsemppiä kohtalotoveri...

Onko tapahtunut jotain muutoksia elämässä?

Voisiko olla että häntä kiusataan?

Voisihan tuo ehkä olla jotain esimurrosiän alkua.