Miten oppia sietämään miehen lapsen huonoja pöytätapoja?

Älä ojenna lapsipuolesi pöytätapoja muiden lasten kuullen. Aiheutat vain häpeää tuolle lapselle ja näytät esimerkkiä muille lapsille, että tuota yhtä voi moittia ja haukkua.

Järjestä harjoitusillallinen sinulle ja pojalle. Teet niin, että etukäteen on selvää, että syödään samaa tahtia ja jutellaan tai mitä nyt sitten hyviksi tavoiksi miellätkään.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 14:38"]

Emme ME pidä lasta nälässä. Ilmeisesti äitinsä luona hän on nähnyt nälkää. Poika syö jopa 3 lautasellista ruokaa päivällisellä ja kun on iltapalan aika, niin syö kuin viimeistä päivää. Se meillä tosin on, että on säännölliset ruoka-ajat ja niiden puitteissa ei ole kielletty syömästä vatsaa täyteen. Jääkaapilla ei kokoajan kylläkään saa roikkua. ap

[/quote]

Minkä ikäisiä sinun lapsesi ovat. Minulla omat lapset ovat pieniä ja pieniruokaisia, mutta lsten serkut 11- ja 14-v syövät helposti kolme lautasellista ruokaa ja tuhdin iltapalan. Syövät yksinään enemmän kuin meidän 4 henkinen perhe yhteensä. Molemmat oavt hoikkia ja urheilullisia lapsia ja kasvupyrähdys käynnissä.

Omat lapseni ovat 13 ja 14-v. Toinen on paljon liikkuva poika.

Mitä tulee jääkaappi kieltoon, niin... Meillä syödään 5 kertaa päivässä. Siis aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Ruoka on monipuolista, kasviksia joka aterialla.

Tarkoituksena on ollut opettaa lapset syömään fiksusti. Kun syödään säännöllisesti, niin verensokeri pysyy tasaisena ja ei tule napsittua turhia. Jos tämä tekee minusta natsin, niin ei voi mitään :).

Ap

http://www.edu.fi/kouluikaisen_terveyden_polku/kunnon_ruokaa
Lukekaa vaikka tosta fiksusta ruokailusta. Meillä toimitaan näin. Haluna opettaa lapsista fiksuja syöjiä. Ap

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 19:52"]

Älä ojenna lapsipuolesi pöytätapoja muiden lasten kuullen. Aiheutat vain häpeää tuolle lapselle ja näytät esimerkkiä muille lapsille, että tuota yhtä voi moittia ja haukkua.

[/quote]

No saako ap ojentaa omia lapsiaan ruokapöydässä, mikäli tarvetta? Ihmettelen tuota asennetta, että näitä erolapsia pitäisi aina kohdella jotenkin silkkihansikkain. Jossain toisessa yhteydessä sitten kuitenkin tolkutetaan sitä, että ollaan niin samaa perhettä ja kaikkia tulee kohdella samalla tavalla.

On ihan eri asia huomauttaa ystävällisesti, kuin pyrkiä nolaamaan.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 15:00"]

Kyllä ne tavat siitä paremmaksi muuttuvat, niin kuin joku tuolla neuvoikin, neuvotte lempeästi ja vähän kerrallaan, kaikki ei korjaannu yhdessä yössä. MUTTA: nuo määrät vähän kyllä särähti silmään... 11v poika ei millään kuluta sen enempää kuin aikuinen mies, joten ei tarvitse ruokaakaan sen enempää. Eli eikähän tuo teidän poika nyt syö johonkin muuhun kuin ravinnon tarpeeseen, mahdollisesti masennuksen takia? Ylipaino ei varmaankaan ole se, mikä siihen masennukseen sitten auttaa eli siihen olisi syytä tarttua, ei siihen, että osaako pitää haarukkaa oikein. Nimim: 13v ja 11v poikien äiti

[/quote]

No kuule, meillä täällä ydinperheessä on raskasta fyysistä työtä tekevä isokokoinen mies ja 11-vuotias terve, tasapainoinen poika. Poika syö enemmän kuin isänsä. Ei ole lihava, rakenteeltaan lihaksikas, ei yhtään löysää kehossa. Oletan, että kohta tulee joku kasvuspurtti...

Ap:lle. Yritä asennoitua niin, että lapsi ei voi osata sellaista, jota hänelle ei ole opetettu. Ymmärrän että ärsyttää, mutta päivä kerrallaan, rauhallisesti, hyvässä hengessä esimerkin voimalla parempaan suuntaan. Tsemppiä!

21, 22 kiitos :). Ap

Jokainen saa toki kasvattaa lapsensa omalla tavallaan, mutta mun mielestä toi jääkaappikieltonne on vähän tyhmä. Meillä on talossa 14, 11 ja 9 vuotiaat lapset, ja säännölliset ruoka ajat. Aterioiden välissä saa toki käydä jaakaapilta ottamassa jugurtin tai voileivän. Tollanen kielto on meillä vaan jos ollaan jo valmistamassa illallista, eli ruoka aikaan on noin puolisen tuntia. Hyvin on meillä lapset syöneet.

Lopetun nälkä voi johtua masennuksesta ja ahdistuksesta tai ihan vain kasvusta. Luo pöytään miellyttävä ilmapiiti. Pöydässä keskustellaan vain ystävällisesti. Myös mahdollisimma vähät ohjeet tulee antaa ystävällisesti.

Sellainen vinkki, että löysää pipoa, oi sinä ylikontrolloiva äitipuoli helvetistä! Onko Sirpa Laamanen idolisi?

esim. antamalla lapselle enmmän vitamiinipitoista ruokaa.

Kamalaahan tuo on, jos pidätte nälässä.

En ole mikään ylikontrolloiva. Tai ehkä se sitten on sitä, kun mielestäni ruokapöydässä ei tarvitse pitää kiirettä, eikä syödä niin, että roiskuu pitkin pöytiä? Se on muuten helppo sanoa ja arvostella äitipuolia, kun itse olet omien lastesi kanssa, joiden eteen olet tehnyt töitä. Voin kertoa, että ihan helppoa tämä ei ole.

Emme ME pidä lasta nälässä. Ilmeisesti äitinsä luona hän on nähnyt nälkää. Poika syö jopa 3 lautasellista ruokaa päivällisellä ja kun on iltapalan aika, niin syö kuin viimeistä päivää. Se meillä tosin on, että on säännölliset ruoka-ajat ja niiden puitteissa ei ole kielletty syömästä vatsaa täyteen. Jääkaapilla ei kokoajan kylläkään saa roikkua. ap

Mä kyllä juttelisin siitä, että tietäähän lapsi että voi luottaa siihen, ettei ruoka lopu.

Kuulostaa vähän selviytymistaistelulta, on oppinut tuntemaan mitä nälkä on ja jokainen eteen kannettu ateria saattaa olla viimeinen pitkään aikaan.

"jääkaapilla ei saa roikkua"... Huh, huh. Surettaa jokainen lapsi, jota haukkana joku mielenvikainen kontrollifriikki kyttää päivät pitkät.. :(

Opit sietämään sillä tavalla, että hyväksyt sen, että lapsi ei ole täydellinen. Kun koet ärsytystä lapsen tekemisistä, muista, että joku saattaa tuntea sinun lastasi kohtaan samanlaista ärsytystä? TUntuuko kivalta? Ei tunnu. Muista, että lapsi on lapsi.

Kyllä ne tavat siitä paremmaksi muuttuvat, niin kuin joku tuolla neuvoikin, neuvotte lempeästi ja vähän kerrallaan, kaikki ei korjaannu yhdessä yössä. MUTTA: nuo määrät vähän kyllä särähti silmään... 11v poika ei millään kuluta sen enempää kuin aikuinen mies, joten ei tarvitse ruokaakaan sen enempää. Eli eikähän tuo teidän poika nyt syö johonkin muuhun kuin ravinnon tarpeeseen, mahdollisesti masennuksen takia? Ylipaino ei varmaankaan ole se, mikä siihen masennukseen sitten auttaa eli siihen olisi syytä tarttua, ei siihen, että osaako pitää haarukkaa oikein. Nimim: 13v ja 11v poikien äiti

Mä oon samoilla linjoilla kuin kutonenkin, eli voi ottaa ihan nätisti puheeksi että ei tarvitse pitää kiirettä syömisen kanssa, ruokaa riittää kyllä. Olisko ollut tosiaan niin että äitinsä luona lämmintä ruokaa on ollut vain vähän tarjolla ja jämptit määrät?
Ja kun syö rauhallisesti ehtii ruokakin laskeutumaan vatsaan eikä tulekaan syöneeksi liikaa jne. kyllä sä tiedät mitä sanoa, se vaan että miten sen tulee sanoneeksi.

Mun miehen nykyään teini-ikäinen tytär on myös ollut vähän haasteellinen ruokapöydässä, söi kuin porsas; ruoka putoili suusta lautaselle, kesken oman syömisen haarukka saattoi käydä useastikin esim. isänsä lautasella, kerralla ahdettiin suuhun niin paljon ettei yksinkertaisesti pystynyt laittamaan huuliaan yhteen, käytti vain haarukkaa ja muuten makasi pöydällä lautasen yllä jne. Oli suhteemme alussa n. 10-vuotias.  

Mä käytin paljon aikaa siihen että muotoilin lausetta oikein isälleen ja isänsä sitten keskusteli lapsen kanssa pöytätavoista. Olin myös aika tarkka siitä että se oli isänsä joka piti huolen pöytätavoista ja niitten noudattamisesta. Nyt on luojan kiitos se suu auki syöminen jäänyt ja muutenkin tavat kohdillaan, ainoastaan pientä pilkun viilaamista mä löydän silloin tällöin siitä että edelleen saattaa olla vain haarukka käytössä joka tarkoittaa tuolla tytöllä sitä että se makaa ruokapöydällä sen toisen kätensä varassa. 

Mä perustelin toin että isänsä puhuu asiasta niin, että mä oikeasti jouduin olemaan se natsiakka jo muutenkin niinä kertoina kun tyttö meille tuli: missä vaatteet säilytetään (ei eteisen lattialla pikkareita tms.) ja miten käydään vessassa (mieluiten ovi kiinni ja vessa vedetään jälkikäteen, kädet pestään jne). Kyllä ne muakin harmitti että piti oikeasti tuon tuostakin lasta neuvoa ja komentaakin. Hänen äitinsä on ihan tavallinen ihminen ja hyvä tyyppi, mutta tuossa vaiheessa tytön äidillä oli pitkiä työpäiviä ja tyttö oli paljon itsekseenkin kotonaan koulun jälkeen. Kaipa silloin kellä tahansa muotoutuu omat tavat jotka ei välttämättä ole ne parhaat muita ajatellen.

Mä siis suosittelin sitä että puhuisit pojan isän kanssa ja hän taas puhuisi lapsensa kanssa ja selittäisi ettei mitään hätää syömisen suhteen ole. Niin ja onhan tossa sekin, että tuon ikäiselle pojalle saattaa olla tulossa se kasvuvaihe jolloin oikeasti mikään ruoka ei vaan riitä kun energiaa kuluu. :)

Tuo jääkaappikielto aiheuttaa sen, että lapsi ahmii ruokapöydässä kiireellä, koska tietää, että kielto astuu voimaan heti, kun pöydästä nousee. Ja kiirettä on pidettävä, jos haluaa saada haluamansa. Vaikuttaa siltä, että ap haluaa nostaa ruokailun kriisipisteeksi ja etsii nyt erilaisia tapoja alistaa lasta: ruokaa saa vain tietyllä kellonlyömällä, ruoka syödään tismalleen sillä tavalla kuin ap vaatii jne.

Tahallasiko kasvatat mielenterveyspotilasta?

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 15:06"]

Tuo jääkaappikielto aiheuttaa sen, että lapsi ahmii ruokapöydässä kiireellä, koska tietää, että kielto astuu voimaan heti, kun pöydästä nousee. Ja kiirettä on pidettävä, jos haluaa saada haluamansa. Vaikuttaa siltä, että ap haluaa nostaa ruokailun kriisipisteeksi ja etsii nyt erilaisia tapoja alistaa lasta: ruokaa saa vain tietyllä kellonlyömällä, ruoka syödään tismalleen sillä tavalla kuin ap vaatii jne.

Tahallasiko kasvatat mielenterveyspotilasta?

[/quote]

Höpö höpö. Meillä on ihan samanlainen "jääkaappikielto", eli jääkaapilla ei käydä alvariinsa ruokailujen välissä norkumassa ja ahtamassa napaan kaikkea hyvää joka taas vuorostaan pilaa sen oikean ruoan ruokahalun.