Onko itsekästä pyrkiä saamaan lapsi jollekin erikoisluokalle (esim. musiikki)?

Ihan tavallisten perheiden lapsia niillä musaluokilla on. Tunnen kaupan kassan, myyntiedustajan ja opettajan, joiden lapset ovat musiikkiluokalla. Kiinnostus musiikkiin yhdistää.

Vaikea kysymys. Tietysti lapsen täytyy olla tosi motivoitunut myös ko. painotuksesta. Muussa tapauksessahan hän voisi vaikuttaa luokan ilmapiirin negatiivisesti.

Mutta eikö noille luokille ole niin paljon menijöitä, että feikkipyrkijät karsiutuvat?

Eikö kaikki kynnele kykenevät tee niin. Omat lapset kielikylvyssä ihan vaan siksi, että siellä on suht normaalien perheiden lapsia. Se kielitaito tulee siinä sitten bonuksena :)

Ei tietenkään. Muutenhan kaikki harrastaminenkin olisi itsekästä. 

Oi, muistan omasta lapsuudestani, kun koulussamme oli sekä musiikki-, että kielikylpyluokka. Näille kahdelle oli kerääntynyt ikäluokkani koulukiusaajien eliitti.

Motiivi on väärä, jos se on ulkoinen eli vanhempien asettama. Samaa mieltä kakkosen kanssa, kun kaikki halukkaat ei suinkaan pääse, niin karsinee aika hyvin "hupihakijoita". 

Tuo "valikoitunut aines" on kyllä perin huono motiivi. Ensin on tiedettävä, onko lapsella kykyjä ja taitoja riittävästi samoin kuin motiivia. Jos ei, niin väkisin ei kannata lasta tuupata erikoisluokalle. Kaikkinaiset valmiudet on oltava huomattavasti keskimääräistä paremmat.

Mun lapsi on musiikkiluokalla mutta ei siellä mitään "eliittiperheiden" lapsia ole. Karsinta tapahtui laulu- ja rytmikokeen perusteella, näitä ominaisuuksia nyt on hyvin monenlaisten perheiden lapsilla. Mm. romanilapset ovat usein musikaalisia...

Jos kyse on vanhempien kunnianhimosta ja tarpeesta kokea lapsen avulla paremmuutta niin ei kuulosta hyvältä. Omassa lähipiirissä mm. lauma lapsia kielikylvyssä sinnittelemässä huonolla koulumenestyksellä ihan vaan vanhempien halusta.

erikoisluokat ovat niille, joilla sitä taitoa on. Ei musiikkiluokalle voi laittaa taidotonta tai kieliluokalle englantia vihaavaa oppilasta.