Miksi rrosit lastesi isästä?

Erosit siis

En ole eronnut, miksi niin luulet? Parisuhde voi paremmin kuin koskaan: )

Sanoin sille että valitsee työn tai perheen. Teki (ihan omasta tahdostaan ja marttyyriudestaan) niin paljon töitä ettei perhe elämästä tullut mitään vaan olin käytännössä kahden lapsen yh vaikka naimisissa olinkin. Mies länkytti jotain vastaan, siis jotain että hänen on tehtävä paljon töitä ja voisin minäkin joskus tehdä (olen kyllä ihan akateemisesti koulutettu, ja minulla on valtion virka). Lähdin sitten lasten kanssa pois, kun vallinta kohdistui töihin. Lapset näkee isää ihan koska vaan haluavat, sillä asutaan suht. lähekkäin. Joka toinen viikonloppu ovat kokonaan isällään. Ero kannatti ehdottomasti. Minulla on nykyään mies joka osallistuu perhe-elämään, huomio minut ja arvostaa minua.

Koska hän vieroksui työtä, perhe-elämää, minua ja oli täys kusipää. Tykkäs kivasti muista naisiata ja viinasta. Lapset kärsi jo tilanteesta. Nykyään lapset eivät ole missään tekemisissä isänsä kanssa, koska hän hoiteli itsensä sekaisin ja asustelee valtion hotellissa.

Koska en vain enää voinut elää hänen kanssaan, voin niin huonosti.
Lapset olivat kireitä kuin viulunkielet ennen eroa. Eron jälkeen kaikki pystyivät hengittämään normaalisti. N. puoli vuotta eron jälkeen vanhempi lapsista oireili pahasti isän ikäväänsä, mutta siitäkin päästiin ylitse puhumalla ja realiteetit kohtaamalla.

Hetkeäkään en ole katunut enkä usko että sellaista hetkeä edes tulee. Lisäksi ex on niin luotaantyöntävän näköinen nykyään että samainen vanhempi lapsi haluaisi vaihtaa sukunimensä ettei kukaan yhdistäisi häntä isäänsä. 

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 20:54"]

Koska en vain enää voinut elää hänen kanssaan, voin niin huonosti.
Lapset olivat kireitä kuin viulunkielet ennen eroa. Eron jälkeen kaikki pystyivät hengittämään normaalisti. N. puoli vuotta eron jälkeen vanhempi lapsista oireili pahasti isän ikäväänsä, mutta siitäkin päästiin ylitse puhumalla ja realiteetit kohtaamalla.

Hetkeäkään en ole katunut enkä usko että sellaista hetkeä edes tulee. Lisäksi ex on niin luotaantyöntävän näköinen nykyään että samainen vanhempi lapsi haluaisi vaihtaa sukunimensä ettei kukaan yhdistäisi häntä isäänsä. 

[/quote]

Lisään vielä että vaihtamalla parani. Noin kaksi vuotta erosta löysin myös tahollaan eronneen miehen joka oli asunut yksikseen pari - kolme vuotta. Heilläkin exänsä kanssa oli siis ero jo käytynä läpi ja elämä asettunut uomiinsa. Nykyään minulla on mies joka on fiksu ja jonka kanssa ei tarvitse pelätä.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 20:54"]

Koska en vain enää voinut elää hänen kanssaan, voin niin huonosti.
Lapset olivat kireitä kuin viulunkielet ennen eroa. Eron jälkeen kaikki pystyivät hengittämään normaalisti. N. puoli vuotta eron jälkeen vanhempi lapsista oireili pahasti isän ikäväänsä, mutta siitäkin päästiin ylitse puhumalla ja realiteetit kohtaamalla.

Hetkeäkään en ole katunut enkä usko että sellaista hetkeä edes tulee. Lisäksi ex on niin luotaantyöntävän näköinen nykyään että samainen vanhempi lapsi haluaisi vaihtaa sukunimensä ettei kukaan yhdistäisi häntä isäänsä. 

[/quote] mikä hänessä tai toiminnassaan ärsytti sua niin? Mä olen tässä tilanteessa..en vaan uskalla rikkoa perhettä.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 20:57"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 20:54"]

Koska en vain enää voinut elää hänen kanssaan, voin niin huonosti.
Lapset olivat kireitä kuin viulunkielet ennen eroa. Eron jälkeen kaikki pystyivät hengittämään normaalisti. N. puoli vuotta eron jälkeen vanhempi lapsista oireili pahasti isän ikäväänsä, mutta siitäkin päästiin ylitse puhumalla ja realiteetit kohtaamalla.

Hetkeäkään en ole katunut enkä usko että sellaista hetkeä edes tulee. Lisäksi ex on niin luotaantyöntävän näköinen nykyään että samainen vanhempi lapsi haluaisi vaihtaa sukunimensä ettei kukaan yhdistäisi häntä isäänsä. 

[/quote]

Lisään vielä että vaihtamalla parani. Noin kaksi vuotta erosta löysin myös tahollaan eronneen miehen joka oli asunut yksikseen pari - kolme vuotta. Heilläkin exänsä kanssa oli siis ero jo käytynä läpi ja elämä asettunut uomiinsa. Nykyään minulla on mies joka on fiksu ja jonka kanssa ei tarvitse pelätä.

[/quote]

Ihmeellinen lainaus tuli nyt, mutta vastaan seiskalle; vuosien saatossa miehen käytös muuttui umpimielisemmäksi ja haastavammaksi, koskaan ei tiennyt millä mielellä ollaan milloinkin. Mieli saattoi muuttua kahvinkeiton aikana, hyvin alkanut aamu muuttui riidaksi hetkessä. Tai hän saattoi vain tuijottaa suunnattoman vihaisen näköisenä minua, ei sanaakaan sanonut vaan vain tuijotti.

Mikään ei auttanut, avioliittoterapiat ja muut käytiin kyllä läpi ennen lopullista eroa. Ja kyseessä ei mulla ollut vain ärsytys, vaan jo loppuvaiheessa ihan fyysiset oireet, en pystynyt nukkumaan miehen ollessa kotona, oksentelin jne.

Pidättekö itseänne epäonnistujina, kun ne lapset tuli tehtyä väärän miehen kanssa? Oletteko miettineet, miksi valinta meni pieleen?

Kannattaa kattoa hieman millaisen miehen kanssa sitä lapsia tekee, toki ihminen voi muuttua vuosien saatossa, mutta nämä kaikenlaiset linnaretkut ja viinaanmenevät on sitä jo ennen lasten tekemistäkin.