Miehen valitus

Luulin monikymmenvuotista avioliittoamme onnelliseksi. Mies usein sanoi, että kanssani on´hyvä olla. Käymme työssä, olemme hyvätuloisia, asumme hyvin eikä mitään suuria huolia pitänyt olla. Tuttava mies muutti Tampereelle nuoremman naisen perään. Mieheni ihmetteli tätä.

Olen ollut miehelle kannustava mm. erektio-ongelmien suhteen, katsonut läpi sormien hänen nettipornoilujaan. Mies on kaikenpuolin hyvä mies ja pidin häntä parhaana itselleni. Pyhäinpäivänä tulin lenkiltä, mies tuli viereeni sänkyyn ja sanoi, että olen estynyt, arkipäiväinen ja mielikuvitukseton. Hän saa tehdä aloitteet, minä en tuo toiveitani esille, olen arkinen. Hän sanoi jo pitemmän aikaa kokeneensa näin. Liitto on pitkästyttävä, vaikka monissa asioissa hän pitääkin minua hyvänä.

Olin järkyttynyt. Mieheni ei usein puhu tunteitaan ja uskon, että hän todela tarkoiti mitä sanoi. Keskustelusta ei tullut mitään. Kysyin miten hän hauaa minun kehittyvän. Välillä hän sanoi että antaa olla, ei hän tarkoittanut. Eikä hänestä vanha koira (minä) opi uusia temppuja. Yritin olla aktiivinen sängyssä tänään. Hänelle ei riitä perintenen seksi vaan kaipaa netistä oppimaansa, kaikkia ihmeitä. Netiporno osaltaan pilaa läheisyyden. Tämän mies kieltää.

Keskustelut jäi kesken koska tänään tulee yövieraita töiden jälkeen ja mies haluaa nukkua. En nyt tiedä miten etenen. Muuten hyvää littoa en miehen sanomisen perusteella purkaisi, mutta ikävä olla tylsistyttämässä hänen elämänsä. Pärjään taloudellisesti hyvin yksinkin, mutta omaisuuden jakaminen on työlästä ja mitä lapset ajattelevat.