Minkä ikäisenä aloit kuvitella tulevaisuuteesi omia lapsia?

Ehkä tosissani siinä 20-vuotiaana. Nyt olen 27 eikä ole lapsia ainakaan vielä. Haluaisin kyllä edelleen...

Toiset haluavat nuorempana, toiset vanhempana, jotkut eivät ikinä.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:48"]

Toiset haluavat nuorempana, toiset vanhempana, jotkut eivät ikinä.

[/quote]

Entä sinä?

Varmaan 15-vuotiaana, jos en aiemmin! Olen aina tiennyt haluavani lapsia. Eka tuli sitten vajaa nelikymppisenä ja toinen vähän yli nelikymppisenä. Ja joo, äitiys on kyllä se suurin toteen käynyt haave.

Mä olen kuvitellut itselleni tulevaisuuteen lapsia jo sieltä 4-5-vuotiaasta asti. O_O Olen nyt 22-vuotias. Vielä niitä ei ole, mutta edelleen haluan ja aion hankkia, kun se on mahdollista.

Yläasteella. Ekan sain 25-vuotiaana ja toisen 27-vuotiaana. Halusin eka ammatin ja sitte vasta lapset. Mutta nuorena jo aloin haaveella perheestä.

Olen halunnut omia lapsia ihan niin kauan kuin muistan. Ainakin siis 4-5-vuotiaasta.

En muista mitä mieltä olen nuorena ollut, mutta parikymppisenä olin varma etten koskaan halua lapsia. Vasta siinä 28-vuotiaana jouduin käymään asian läpi pelätessäni vahinkoa. Mietin kauhuissani että onko tämä nyt maailmanloppu ja voi ei, mitä nyt, ja kun menkat alkoivat, tajusin olevani pettynyt.

Toisaalta minun olisi pitänyt pysyä aiemmassa kannassani, tällä tiedolla mitä nyt on.

34 vuotiaana ja sain lapsen 35 v

30 vuotiaana aloin vasta haaveilemaan lapsista. Ekan lapsen sain 32 vuotiaana.

Lapsesta saakka olen tiennyt haluavani äidiksi. Nyt 26 ikävuoteen mennessä minua on siunattu kahdella ihanalla lapsosella!

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 22:01"]

Toisaalta minun olisi pitänyt pysyä aiemmassa kannassani, tällä tiedolla mitä nyt on.

[/quote]

Miksi näin?

Olen 23 ja vielä en näe itseäni koskaan äitinä. Pidän kyllä lapsista, opiskelen lastentarhanopeksi, mutta omissa lapsissa ei ole mitään mitä itselleni haluaisin. Kuka tietää, ehkä mieleni muuttuu, ehkä ei.

Joskus ekalla luokalla kerroin siskolleni, että menen Villen kanssa naimisiin, koska hän sattuu olemaan sopiva nyt siihen hommaan. 

Yläasteella haaveilin omastalapsesta, koska serkkuni oli niin rakas ja ihana lapsi. Toivoin hänen olevan minun (ikäeroa 9 vuotta). 16 vuotiaana mietin elämää lapsen kanssa, jos tulen vahingossa raskaaksi. 18 vuotiaana raskauduin vahingosta ja olen edelleen saman miehen kanssa yhdessä ja kaksi lasta. Olen mielestäni koko elämäni haaveillut perheestä, vaikka se miehen löytyminen on ollut siinä päälimmäisenä. Vauva en tietysti suunnitella ehtinyt, mutta perheen hankkiminen oli kyllä itsestäänselvyys jo lapsena.

En haaveillut lapsista ennenkuin huomasin olevani raskaana. Olin 30-vuotias ja ehkäisy petti. Hyvin pian sopeuduin asiaan :)

Kun olen kuvitellut ihanteellista tulevaisuuttani, siihen ei ole koskaan kuulunut lapsia. Lapsena haaveilin erilaisista asioista kuin aikuisena, mutta kaikissa tulevaisuudenvisioissani olen onnellinen nimenomaan puolison kanssa ja ystävien ympäröimänä ilman lasten tuomia rajoituksia sille, miten voin aikaani käyttää. Olen nyt 29, enkä odota mieleni tästä muuttuvan.

Ennen nykyistä miestäni luulin, että en koskaan halua lapsia. Miehelle oli selvää, että hän haluaa lapsia, ja jotenkin sai mut muuttamaan mieleni. 24-vuotiaana jätin pillerit pois, ja nyt on yksi lapsi. Toista yritämme.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 22:01"]

Toisaalta minun olisi pitänyt pysyä aiemmassa kannassani, tällä tiedolla mitä nyt on.

[/quote]

Miksi näin?

[/quote] Sairastuin ja minusta tuli kelvoton äiti, kaltaisiani haukutaan täällä jatkuvasti. Ja tavallaanhan en edes saa olla äiti.

Siinä n. 16 vuotiaana. Kesti muutaman vuoden ja meni ohi.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:39"]Minkä ikäisenä ihanteelliseen visioosi omasta tulevaisuudestasi alkoi kuulua oma lapsi tai useampi? Minkä ikäisenä aletaan tosissaan haaveilla omasta perheestä?
[/quote]

28-vuotiaana pälkähti mieleen. Seuraavassa kuussa olinkin jo raskaana.