Miten olette hoitaneet eron?

Ollaan 2,5 vuotta oltu yhdessä. Haluan lähteä töihin ja myöhemmin opiskelemaan vanhalle opiskelupaikkakunnalleni, joka tuntuu minulle kodilta ja missä parhaimmat ystäväni ovat. Mies ei halua muuttaa sinne. Ei ole töissä, ei edes etsi, keksii aina ties mitä ideoita ja seuraavana päivänä ei ole ikinä sellaisesta puhunutkaan. Rahaongelmia. Epäilee minua, että olenko kykenevä ammattiin mihin haluan, kun taas ystäväni sanovat alan sopivan minulle paremmin kuin hyvin luonteeni takia. 

Olen halunnut pidemmän aikaa jo erota. Välillä otankin puheeksi, ja kerron rehellisesti, että haluan muuttaa sinne minne haluan. En halua asua täällä. Mies yleensä loukkaantuu ja suuttuu, sanoo, että ajattelen vain itseäni. Tämä ei itseasiassa pidä paikkaansa, koska olen useat kerrat ollut valmis muuttamaan muuallekin kuin unelmakaupunkiini miehen takia ja muutenkin joustamaan, mutta kun mies tosiaan muuttaa mieltään joka päivä niin ei tästä tule mitään. 

Suurin syy haluamaani eroon on, että yksinkertaisesti usein häpeän miestäni, en ole enää mistää samaa mieltä hänen kanssaan ja niin, en halua häntä seksuaalisesti.

Paljon on muitakin syitä, miksi haluan eron ja joita en nyt ala listaamaan tähän. Syy, miksi en ole jo lähtenyt on, että välillä on päiviä jotka antavat minulle taas toivoa. Ja se, että en uskalla lähteä. Mies on sanonut, että hänellä ei ole syytä elää, jos me joskus erotaan. Toisaalta, en ole aikuisesta ihmisestä vastuussa, enhän?

Ahdistaa tätä kirjoittaessakin. Tunnen oloni aina vapaaksi ilman häntä. Miten lähden? Auttakaa :(