Setäjengi kouluttaa hallituksen hankalaa akkaa

Iiro Viinanen se sitten on metka ukkeli.

Jos ette vielä ole lukeneet valittuja kohtia Iiron tällä viikolla julkaistuista päiväkirjoista ja niiden pohjalta tehdyistä haastatteluista, valmistautukaa. Ne saavat halveksimaan entistä valtiovarainministeriä niin paljon ettei henki kulje.

Iiro kertoo muun muassa vinkkejä siihen, miten imettävää naista voi kiusata.

”Meillä oli budjettikokous Smolnassa ja Eevalla oli imetettävä lapsi mukanaan”, Iiro muistelee Iltalehdessä.

Sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski-Vikatmaa oli juuri synnyttänyt, eikä ministereillä tuohon aikaan ollut äitiyslomaa.

”Lasta piti imettää aina neljän tunnin välein, ja koska Eeva oli niin hankala, niin aina kun hän oli pääsemässä omalla vuorollaan ministerinä sisälle keskustelemaan budjetista, pidimme tauon. Ja tauko puolestaan kesti aina niin kauan, kunnes hänen piti mennä imettämään. Sitten me vain totesimme, että ’sori, sinun vuorosi meni tällä kertaa ohi’.”

Hiukan oli härskiä semmoinen, myöntää Iiro nyt. Mutta hei, Iirolla oli hyvä syy.

”[M]eillä oli hampaankolossa niin paljon asioita häntä vastaan. Eeva ei suostunut budjetin sopeuttamiseen ja leikkauksiin, vaan oli aina vaatimassa lisää.”

Ministereillä oli siis erilaiset näkemykset siitä, miten lamaa hoidetaan. Toinen ei olisi halunnut leikata, vaan vaati rahaa sosiaaliseen hyvinvointiin. Hän oli semmoinen hankala akka, jota pitää vähän kouluttaa. Siinäpähän oppii olemaan!

Huomatkaa, että sitaateissaan Iiro käyttää monikkoa.”Meillä” oli hampaankolossa asioita. ”Me” totesimme. Me kyykytimme, yhtenä miehenä.
Oksettavaan käytökseen ei syyllistynyt ainoastaan Iiro Viinanen (kok), vaan myös esimerkiksi keskustalainen pääministeri Esko Aho.

Se, että Kuuskoski-Vikatmaa (nyk. Kuuskoski) oli Ahon puoluetoveri, ei Ahoa häirinnyt. Kun poikain kanssa ryhdytään näyttämään hankalalle akalle kaapin paikkaa, siinä puoluerajat unohtuvat.

Neuvotteluista ei löytynyt yhtä ainutta miestä tai naista, jolla olisi ollut riittävästi sydäntä tai rohkeutta pysäyttää tilanne. Joka olisi sanonut, että näin ei asioita hoideta, keskustelkaa niin kuin normaalit ihmiset. Kukaan ei älähtänyt, että nyt jätkät seis, käytöksenne on kuvottavaa. Kuka sitä nyt hyville veljille viitsisi kuittailla.

Jos haluat tietää lisää Iiro Viinasen käytöksestä joitakin kollegoitaan kohtaan, lue esimerkiksi tämä ("Viinanen itketti ja haukkui hallituksen 'sosiaalitanttoja' "), tämä tai tämä.

Kun eräät poliitikot ja toimittajat 1990-luvulla vihjaisivat, että Suomessa on hyvä veli -verkostoja, vastaukset olivat suunnilleen samanlaisia kuin tänä päivänä.

- Ei ole olemassa.
- Suomi on niin pieni maa, että täällä kaikki väkisinkin tuntevat toisensa.
- Verkostoituminenhan on hyvä asia.
- On myös hyvä sisko -verkostoja.

Sitkeimmille kieltäjille todisteeksi eivät kelpaa kotimaiset (linkki) eivätkä EU-komission (linkki) tutkimukset.

Koska niitä verkostoja nyt kumminkin on olemassa, maaliskuun eduskuntavaaleissa meidän äänestäjien pitää päättää, haluammeko tukea niitä.

Iiro Viinasen kertoma tapaus osoittaa yhden pikkuruisen, ruman esimerkin siitä, miten hyvä veli -verkosto toimii.

Kun setäjengi peesaa toisiaan, siinä lentävät ikkunasta niin puolueuskollisuus kuin normaalit käytöstavatkin. Hyvä veli -verkosto toimii siten, että sen jäsenet ovat uskollisempia toisilleen kuin puolueelleen – tai äänestäjilleen.

Hyvä veli -verkosto sulkee pois päätöksenteosta sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kaveriporukkaa. Verkostoon päästäkseen pitää olla oikeanlainen tausta, koulutus, ikä, sukupuoli ja luonne.

Sinä, hyvä lukija, et todennäköisesti verkostoon kelpaa. Ei riitä, että olet vaikkapa mies – sinun täytyy olla myös sopivan ikäinen. Ei riitä, että olet opiskellut – et välttämättä ole opiskellut sopivassa paikassa tai tutustunut oikeisiin ihmisiin jo yliopistossa.

Ehdokkaalta on järkevää vaatia, että hän osaa toimia politiikassa. Se, että tuntee mekanismeja tai verkostoja entuudestaan, ei ole ainoastaan huono asia. Mutta kun mietit ehdokastasi, omista hetki myös Iiro Viinaselle.

Olisiko ehdokkaasi ollut osa hänen kaveriporukkaansa tai nykyajan vastaavia kaveriporukoita? Onko hän uskollisempi kavereilleen vai äänestäjilleen, ja olisiko hänellä ollut Smolnassa rohkeutta toimia oikein?

Kirjoittaja on HS:n toimittaja.

http://nyt.fi/a1305880703298?ref=tf_iHSisboksi630-a&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=frontpage&jako=e00a0e61de765431bd318b7a2a799a5d