Itsetuhoisia ajatuksia kun en saa töitä yrityksistä huolimatta :(

Mä olen kanssasi täysin samassa tilanteessa, ollut siis puoli vuotta työttömänä ja hakenut töitä ihan hirmuisella vimmalla, tuloksetta. Mullakin on aika epätoivoisia hetkiä, mutta ei itsetuhoisia ajatuksia. Tuo itsetuhoisuus kyllä pisti miettimään, että oliskohan hyvä, että kävisiit juttelemassa tilanteesta ettei vaan luisu masennukseen kokonaan. Ei siitä keskustelusta terveyskeskuksessa tms ainakaan varmaan mitään huonoa aiheudu. Lisäksi ehdotan kuten muutkin vastaajat jotain rutiineja päivään esim. aamuinen kävelylenkki, jokin edullinen harrastus kansalaisopistosta vaikka kerran viikossa, jos sulla on jokin harrastus, josta ennen pidit ja on jäänyt, niin jos herättelisit tuota uudestaan. Kirjoituksesta ei käynyt ilmi oletko lapseton, heidän kauttaan mun päiviin tulee väkisinkin tietty rutiini. Mutta jos lapsia ei ole, niin sitten täytyy luoda tuo rutiini ihan itse. Laita vaikka paperille ylös, vaikka se hullulta tuntuisikin, jonkinlainen viikkosuunnitelma tyyliin ma kirjasto, ti kävelylenkki, ke kirpparikierros, to ystävän kanssa kahville, to kävely, pe ilmainen taidenäyttely tai galleria. Viikonloppu sitten miehen kanssa. Lisäksi ehdotan että kirjottaisit tuntemuksiasi ylös paperille, ihan siitä vitutuksesta lähtien mitä koet...vakuutan, että toimii hyvänä itsehoitoterapiana. Tiedän, että nämä mun ohjeet saattavat ärsyttää,mutta ihan hyvällä tarkoitan. Olen itse saanut apua näistä asioista, ja kannatta kokeilla auttaako ne sua. Voin rehellisesti sanoa olevani välillä ihan suonsilmässä tämän työttömyyteni kanssa, se syö itsetuntoani ja toivoani ihan helkkaristi, mutta olen päättänyt taistella luhistumista vastaan niin helvetisti. Myötätuntoni ja tsemppiterveiseni sulle!

Uudelleen kouluta itsesi. Jollain alalla jossa on hyvä työllisyystilanne. Opiskellessa saat rutiineja.

Ja jos olet masentunut hae apua, se ei ole häpeä, tyhmää olisi olla hakematta.

Totta. Olen suunnitellut opiskelua, mutta luultavasti pidempiaikainen opiskelu olisi aika hankalaa taloudellisesti. Pitää suunnitella, joku lyhytkin kurssi voisi toki antaa uutta jaksamista.

ap

Tuli paha mieli sun puolesta. Puoli vuotta ei kuitenkaan nyky-Suomessa ole pitkä aika olla työtön. Eräs ystäväni haki valmistumisensa jälkeen oman alansa töitä vuoden kolmelta eri paikkakunnalta, mutta ei saanut. Aloitti lopulta työt laitoshoitajana, kun oli tarpeeksi kypsä odotteluun. Toinen ystäväni on nyt hakenut aktiivisesti töitä 3 kuukautta, ei ole napannut vaikka on positiivinen persoona ja tehnyt töitä koko ikänsä, edellinen firma siirtyi ulkomaille ja jäi työttömäksi.
Yritä ajatella positiivisesti, vaikka se vaikealta varmasti tuntuu: kaikesta selviää! Kiinnostaisiko sua esimerkiksi joku työkokeilu työkkärin/kelan kautta? 6h töitä per päivä ja työttömyyskorvauksen lisäksi 9 € per päivä. Saat rahat siis kelasta, etkä "työnantajan" pussista. Voit olla samassa paikassa maksimissaan puolisen vuotta, ja keskeyttää heti jos löydät muita töitä. :) entä oletko kuullut cv-netistä? Käy ihmeessä laittamassa sinne ilmoitus:
https://asiointi.mol.fi/cvnetti/cvnetti?retUrl=http://www.te-palvelut.fi/te/fi/&kieli=fi

Tsemppiä, kaikki järjestyy vielä! <3

Täällä on toinen työtön! Mulla on nyt vielä hirveet paineet saada heti töitä, sillä testi näytti plussaa pari päivää sitten. Pakko saada työpaikka, ennen kuin raskaus jo näkyy..

Ensiksi: puhu miehellesi! Ei ole häpeä olla surullinen ja pettynyt! Miehesi varmasti osaa ja haluaa tukea sinua. Tai jos miehelle puhuminen tuntuu hankalalta, olisiko sulla esim. vanhempia tai sisaruksia, joille purkaa sydäntä? Sun ei pidä olla yksin nyt!
Toiseksi: älä ota liikaa stressiä työttömyydestä, haet vaan aktiivisesti uudelleen ja uudelleen. Tiedän kokemuksesta, että tuntuu pahalta kun työpaikay menevät sivu suun, mutta 6 kuukautta on oikeasti lyhyt aika. Oletko käynyt työkkärissä juttelemassa?

Nyt kun sulla ei ole mitään rytmiä tai rutiinia elämässä, kehitä harrastuksia niin on päivisin tekemistä, eikä tarvitse siellä kotona vaan ootella niitä vastauksia työpaikoista. Itsetuntokin kohenee kun liikunta vapauttaa mielihyvä hormoneja ja mieli kirkastuu. Vaikuttaa meinaan että masennusta olisi ilmassa, ehkä riittämättömyyden tunteen takia. Mutta tsemppiä sulle, mä pidän peukkuja että duuni löytyy ja ei se susta huonoa ihmistä tee vaikka joudut työttömänä olemaan jonkun aikaa, älä lannistu :) Nyt vaan kaikkii irti vapaa ajasta, puuna koti, käy salilla tai ulkoilemassa, opettele virkkaamaan tai käy lainaamassa kirjastosta hyviä kirjoja :)

Muuta pääkaupunkiseudulle ja ala panostaa ulkonäköösi. Helsingissä riittää töitä ja kauniit ja hoikat saavat paikat.

Ollut tuossa tilanteessa ja oli samat ajatukset, mutta onneksi lasten takia jaksoin. Opiskeluun on nykyään kanavia ja työkkärihän hyväksyy korvauksillakin opiskelun tietyissä tilanteissa, joten käy juttelemassa asiasta siellä. Harrastamalla ajatukset pysyy jotenkin kasassa. Kirjastosta saa kaikenalaista materiaalia opiskella itsekin ja kansalaisopistoon kannattaa se muutama kymppi uhrata, niin näkee muitakin ihmisiä. Työkkärin kursseista suurin osa ei työllistä mihinkään, mutta koskaan ei tiedä vaikka olisi hyötyäkin. Itselleni oli se hyöty, että näki muitakin ja kun kaikki olivat työttömiä, ei tullut alemmuuden tunnetta. 

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 02:30"]

Muuta pääkaupunkiseudulle ja ala panostaa ulkonäköösi. Helsingissä riittää töitä ja kauniit ja hoikat saavat paikat.

[/quote] 

riippuen tottakai ammatista, pääkaupunkiseudulla on pahin työttömyys. Toimistotöissä 5-700 muuta kilpailevat jokaisesta työpaikasta. 

10 voisi vielä lisätä, että vaikka usko loppui monta kertaa kesken pätkätöiden ja kurssien kierteessä, nyt olen vakinaisessa työssä. Olen oikeastaan miettinyt jo valmiiksi, mitä sitten jos jään työttömäksi. Opiskella en enää isosti jaksa, koska on jo useampi ammatti, mutta itseopiskelua olen suunnittelut aloittaa jo nyt. Pieni uhka on päällä sillä firmassamme on hiljentynyt uhkaavasti taas. En aio kuitenkaan luovuttaa. 

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 01:51"]

Totta. Olen suunnitellut opiskelua, mutta luultavasti pidempiaikainen opiskelu olisi aika hankalaa taloudellisesti. Pitää suunnitella, joku lyhytkin kurssi voisi toki antaa uutta jaksamista.

ap

[/quote]

Tällä on hyvä aloittaa. Tähän aikaan vuodesta voit hyvinkin päästä jollekin kansalaisopiston tai kesäyliopiston kurssille, vaikka olisi jo ehtinyt alkaa. Työttämät voivat saada kurssimaksuistakin alennuksia.

Hanki elämääsi jotain muuta sisältöä kuin työ. Ehkä kosmetologilla, kampaajalla ja hierojalla käynti ei ole ajankohtaista jos rahat ei riitä edes välttämättömään, mutta tee itsellesi jotain. Laita virkistävä jalkakylpy, sävytä hiuksiasi, ja meikkaa itsesi nätiksi vaikka et muuten pitäisikään tapana meikata. Lähde sitten ihmisten ilmoille ja ole olevinasi vähän hehkeämpi kuin kuin kotiin riutuva työtön.

Älkää odottako ihmeitä cv-netistä. Olen minäkin sen kautta kuukauden työpätkän saanut, mutta nyt sitä on noin vuoden aikana katsottu vain yhden (1) kerran eikä sekään katsoja ole ottanut yhteyttä.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 01:40"]

En jaksa enää. Olen yrittänyt hakea jo puoli vuotta töitä, mutta vastauksia hakemuksiin ei tule. En jaksa enää tätä tunnetta, että olen täysin hyödytön yhteiskunnan elätti :'( tahtoisin niin kantaa korteni kekoon ja tuntea itseni kunnon kansalaiseksi. Nyt alkaa ote lipsua eikä voimat riitä. Kun mies lähtee töihin, itken päivät enkä saa mitään aikaiseksi. Kuljen tukka paskaisena ja syön liikaa, kun mieheni tulee töistä, yritän näyttää normaalilta.

Tiedän periaatteessa että ei pitäisi luovuttaa ja pitäisi pysyä positiivisena mutta miten vitussa sen teen kun kaikkialta tulee vaan eioota :(

[/quote]

Puol vuotta on tosi lyhyt aika. Ja lopeta itsesi arvottaminen työn kautta. Mieti, mä olen ollut nyt työtön jo noin 5 vuotta putkeen mutta mitä siitä! Elämässä on muutakin kuin työ.

Miltä alalta olet?

Mä olen diplomi-insinööri ja hyvää työkokemusta 15 vuotta, olen hyvin yleisesti työllistävältä alalta. Mulla meni 8 kk että sain työn ja se olikin suoraan vakkari.

Tiedän tunteesi ja kuinka tuntuu tyhmältä kun muut sanovat, että kyllä sä saat töitä. Mutta kyllä sä saat, aika ei vielä ole oikea.

Mun neuvo on että nyt itsetunto kuntoon. Huolehdit ulkonäöstä, kunnosta ja olet itsevarma. Siitä saa hyvän lähtökohdan työhaastatteluun, kunhan kutsu tulee.

Ehkä jokin vapaaehtoistyö aluksi? Siellä tutustuu ihmisiin ja voi poikia töitä. Siellä on ihmisiä ja sosiaalisia kontakteja ja koet olevasi hyödyksi. Auttavia ja avustajia aina tarvitaan ja kiitollisina otetaan mukaan. Esim. Vanhukset, lapset, masentuneet tai pitkäaikaissairaat, kehitysvammaiset, monta paikkaa mihin tarvittaisiin.

entä jotain osa-aikaisia? Ja työkkärin kauttahan voisi päästä koulutukseen.

pidä hyvää huolta itsestäsi. Hoida kuntoasi. Nyt, kun olet vapaana, niin voisit ruveta säännölliseen kuntoiluun..lenkki ja jumppa, suunnistus, pyöräily. Joka päivä johonkin tiettyyn aikaan. Rupea hoitamaan itseäsi. Se palkitsee ja jaksat työnahakuakin.

hienot kelit nyt ulkona lenkkeillä ja kävellä. Käy myös kirjastossa. Tsemppiä ja onnea matkaan. Yritä löytää jokin oma juttu. Olet hieno ihminen. Työ on osa elämää. Joskus sitä on. Yritä ottaa tästä tilanteesta se hyvä irti mikä siinä on. Aikaa itsellesi. Yritä käyttää se hyvään ja kantaviin juttuihin. Joku päivä voit olla niin kiireinen, ettet ehdi lenkille tai kirjastoon, vaikka haluaisit,5765

sille, joka raskaana...saahan aluksi kuitenkin sen äitiysrahan. Ja sitten hoitovapaalla minimin, jos jäät kotiin.

toivottavasti miehesi on töissä, niin jotenkin kyllä pärjäätte. Ja toivottavasti saata töitä, jos niitä haluat.

siivoustyötä ainakin on luulisin. Ja se on ihan palkitsevaa. Raskaana olevalle ei niin hyvä ehkä (kemikaalit ja työasennot)

Pitkittynyt työttömyys rassaa itsetuntoa todella rankasti. 80-luvulla valmistuin ammattiin jonka työllistymistilanne näytti hyvältä. Töitä en kuitenkaan saanut lukuisista hakemuksista ja haastatteluista huolimatta. Pikkuhiljaa aloin masentua, aloin tuntea itseni hyödyttömäksi, arvottomaksi, pelkäksi nollaksi. Säästöt hupenivat jne. Puolen vuoden työttömyyden jälkeen pääsin raksalle siivoamaan. Viikko eteenpäin, ja tunsin itseni jälleen ihan ok-tyypiksi. Apatiakin haihtui hiljalleen.

Kaikkein tärkeintä varmaan on että keksii työn puuttuessa jotakin järkevältä tuntuvaa, säännöllistä tekemistä, jossa täytyy lähteä kotoa pois. Opiskelu, kurssit, ulkoilu, ystävien tapaaminen, mitään näistä en työttömyyteni aikana harrastanut. 

Työ, mutta myös sen puuttuminen määrittää tässä meidän systeemissämme aika pitkälle asemaa ihmisten joukossa. Toisaalta työ merkitsee myös konkreettista toimeentuloa. Jos tuntuu että matto on vedetty jalkojen alta, niin se on. Työttömäksi jääminen johtuu harvoin henkilökohtaisista ominaisuuksista tai käytöksestä. 

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 07:58"][quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 01:40"]

En jaksa enää. Olen yrittänyt hakea jo puoli vuotta töitä, mutta vastauksia hakemuksiin ei tule. En jaksa enää tätä tunnetta, että olen täysin hyödytön yhteiskunnan elätti :'( tahtoisin niin kantaa korteni kekoon ja tuntea itseni kunnon kansalaiseksi. Nyt alkaa ote lipsua eikä voimat riitä. Kun mies lähtee töihin, itken päivät enkä saa mitään aikaiseksi. Kuljen tukka paskaisena ja syön liikaa, kun mieheni tulee töistä, yritän näyttää normaalilta.

Tiedän periaatteessa että ei pitäisi luovuttaa ja pitäisi pysyä positiivisena mutta miten vitussa sen teen kun kaikkialta tulee vaan eioota :(

[/quote]

Puol vuotta on tosi lyhyt aika. Ja lopeta itsesi arvottaminen työn kautta. Mieti, mä olen ollut nyt työtön jo noin 5 vuotta putkeen mutta mitä siitä! Elämässä on muutakin kuin työ.
[/quote]minäkin olen ollut tarkoituksella työtön jo vuosia ja olen halunnutkin olla työttömänä.Vuosia olin ilman työmarkkinatukeakin puolisoni tulojen vuoksi,joten ajattelinpa sitten olla laittamatta yhtään hakemusta mihinkään.Milläpä sitä tyhjätasku töitä etsisi.Sehän maksaa puheluineen päivineen.Vuodet menivät lapsia kasvatellessa ja harrastelujen puitteissa.Sittemin on tullut terveyshaittoja estäen työllistymistäni,joten tässä olen ja nyt sentään saan pikku tmt:n,josta menee osa rikkaille lääkäreille ja erinäisiin hoitomaksuihin.Mutta pääasia on, että puoliso on vieläkin töissä ja lapsemme aikuisia ja muuttaneet omilleen.Yhteiskunta pyörii ilman minunkin panostustani,joten keskityn vain ja ainoastaan oman kotini hoitamiseen itseni lisäksi. Tiedän työn tekemisen kylläkin.Olen ollut palkkatöissä aikoinani.Cv:ni sen kertoo.

Kaikenmaailman Vartiaisia ei huvita yhtään lähteä elättämäänkään.Riittää jotta toi ukko elättää veroillaan muutkin suullaan paskan jauhajat.tsaut.

Et ole ainoa synkissä ajatuksissa, monen kohtalona tällä hetkellä tämä työttömyys!