Mistä apua masentuneelle äidille?

Otat rohkeasti neuvolassa asian esille! Riippuen kunnasta, erilaisia tukipalveluita kyllä järjestetään avuksi, vaikkapa perhetyöntekijä, perheneuvolasta juttelukaveria, lapselle osa-aikainen pk jotta saat itse välillä hengähdettyä ja levättyä ja onhan niitä vaikka mitä :) itse olen kahden pienen lapsen yh ja vaikka itsellänikin kummitteli mielessä että ottavat lapset pois jos alan puhua omasta väsymyksestä, kerroin neuvolassa että haluan voida paremmin lasteni takia ja sain pelkkää tukea ja apua ja vieläpä kehut siitä että ymmärsin pyytää apua kun omat voimavarat ei meinanneet riittää. Tsemppiä sinulle!

omalääkäri, neuvola

Ihan ensimmäiseksi hanki jotain sosiaalisia kontakteja. Muitakin yksinäisiä äitejä on varmasti lähettyvillä. Googlaa mahdolliset kerhot lähettyviltä missä asut. Vauvamuskari tms. Ainakin seurakunnalla on varmasti jotakin toimintaa. 

Pakota itsesi edes pienelle kävelylle joka päivä. Raitis ilma piristää mieltä ihan oikeasti. Kävele reippaasti nin että hengästyt ja hikoilet, saat vähän endorfiineja.

Tervehdi ihmisiä ja hymyile. Älä näytä vihaiselta, niin ettei kukaan uskalla lähestyä sinua. Voit aloittaa juttelemaan vaikka kaupan jonossa.

Muista että koko maailmassa ei ole sellaista ihmistä, johon joku muu saisi ulkoa päin kaadettua onnellisuuden tunteen. Jokaisen on tehtävä asioita oman hyvän olonsa eteen. Ihan oikeasti, kokeile pieniä asioita. Siitä se alkaa.

Toi on oikeasti niin tuttu pelko että jos pyytää apua niin lapsi otetaan pois.

Minulta kuoli yksi lapsi onnettomuudessa ja siitä tuli tunne että kohta lastensuojelusta tullaan koska olen epäonnistunut äitinä. Eihän se niin mene, ei yksin kuulu tuollaisia jaksaa.

Vinkkini on että ota se rohkeasti neuvolassa, vakavasti puheeksi. Jos vaan mainitset että sinua väsyttää niin hoitaja saattaa rohkaista että miten normaalia se on. Ja onhan se sitä mutta jos olet yksin, kaipaat apua niin kysy MITÄ APUA SAAT.

Tässä jotain minulta vaihtoehtoja, kaikki ei sovi kaikille, kaikkea ei löydy paikkakunnalta ja muutakin voi siis olla:

* Mutta aloita itsestäsi. Joku harrastus tuo viikkoon rutiinia ja säännöllisyyttä. Saisit "omaa aikaa". Minulla on kolme lasta ja hei: oma aika on ihanaa ja upeaa kun voi kaivata lasta ja taas jälleennähdä.

* Lapsen voi saada kerhoon. Jos teillä ei kaupungissa ole 2- vuotiaille kaupungin järjestämää kerhoa niin avoin/perhekerho tuo teille vähän päiviin muutosta ja näette muita lapsen ikäisiä ja tapaat vähän aikuisia.

* Perhetyö. Hoitaja tulee kotiin ja sovitte minkälaista apua tarvitset. Koska sinulla ei ole tuloja, apu on ilmainen sinulle. Hoitaja voi viedä lasta ulos, paikkakunnasta riippuen tekee ruokaa tai vaan juttelee kanssasi?

* Varamummopalvelu, kentien varaisäpalvelu voisi auttaa myös?  Lapsi saa lisää ympärilleen ihmisiä.

Kannattaa hommata itselleen terapiaa, se on ilmaista neuvolan kautta. Tämä on luonnollisesti yksilösuojattua, niitä ei puhuta muille. Myös perheneuvolasta saa arkeen apua. Minusta sinun kannattaa kysyä tälläistä puhumiseen tarkoitettua apua jossa voisit jutella arjen haasteista ja miettiä jonkun luotettavan ihmisen kanssa miten sinä saisit mielekkään arjen. Älä jää yksin kotiin, uskon että tahdot lapsellesi iloisen arjen ja siitä se syyllisyys varmaan tulee, ehkä sopiva mieto uni/rentouttavalääke yhdessä puhumisen kanssa perheneuvolassa toimisi.

Jaksamiseen tärkeitä juttuja itselleni ainakin on että on hyvä, turvallinen koti. Oma aika, harrastus (vaikka pitsinnypläys), hyvä uni ja se että näkee itsensä sellaisena johon voi olla tyytyväinen, voi sallia virheensä ja jaksaa huolehtia kodista ja toisista.

Omia murheita voi kirjoittaa paperille. Näin ne ei kaikki paina niskaan kerralla ja näet mitä ongelmia on ja pääset miettimään miten niitä ratkaista. Älä jää miettimään mitä ex-mies ei tee, vaan mieti miten sitten sitä arkea pistää rullaamaan. En tiedä osaanko sanoa sen paremmin, mutta siis oleellista on sinun ja lapsen hyvinvointi. Apua kannattaa pyytää reippaasti -kyllä sinun kuuluu aamulla jaksaa nousta sängystä. Ehkä se helpottaa jos olisi päivälle vaikkapa tiedossa sinun ja lapsen uimahalliretki? Jos ei ole rahaa, niin sponsaisiko sossu? Kysy. Suurin vihollinen on ihminen itse. Sinä olet hyvä äiti, väsymys haittaa teidän arkea niin hyvän äidin tunnusmerkki on kun jaksaa sen ongelman tunnustaa ja hoitaa sitä. Ei lapsia sen takia pois oteta että väsyttää. Tarvitset apua. Mieti minkälaista apua olisi ihana saada ja mitkä ne ongelmat on: auttaako puhuminen terapiassa, lääkkeet uneen, arkeen konkreettinen apu, jonkunlainen tekeminen. Kaikki ei toimi kaikille ja ehkä pääset pitkälle vaan sillä että laitat paperille tosiaan ylös mikä kaikki siellä sinulla on vaikeaa ja mikä auttaa. Jäät helposti yksin ollessa ajattelemaan juuri niin että kun se isä tai mummot ei voi auttaa, niin sun tarttee löytää ne polut jotka sitten auttaa.