Saako näin sanoa?

Öö, mikset sais? Haloo ny taas

Hyvä pointti. Miksi kertoa, kun tuo ei tarvitse sitä äärimmäistä tukea kuitenkaan.

Tukeeko se kyseistä ihmistä? Tietää että jollain toisella on mennyt vielä pahemmin?

Jos on tosiaan uusi tuttavuus, tämä luultavammin haluaa vain puhua ääneen mahdollisimman monta kertaa tämän uuden asian elämässään läpi ilman että siihen varsinaisesti otetaan kantaa, käsittelee siis itselleen sitä asiaa. Hän ei luultavasti halua muuta kuin jonkin kannustavan kommentin ja sitten vaihtaa puheenaihetta. Ne lähemmät ja pitkäaikaiset tuttavat ovat niitä joille kerrotaan puolin ja toisin vaivat ja sairaudet.

En suosittele aloittamaan omien kokemusten kertomista, siitä ei kumpikaan saa mitään irti, uusi tuttavuus ei ole valmis vertaamaan omia kokemuksiaan kuin korkeintaan saman kokeneisiin, ei rankempaa kokeneisiin. Sinä taas, no, miksi haluat alkaa kertomaan omista kokemuksistasi, onko sinulla vielä asian käsittely kesken itsellesi? Jos koet tarvetta puhua, kannattaa hakeutua ammattilaisen kuunneltavaksi tai vertaistukeen puhumaan, mutta älä puhu henkilölle joka ei ole valmis kuuntelemaan.

Jos kertoo, kokee mitätöivänsä toisen omaa kokemusta ja jos ei kerro, kokee salailevansa. Haluaisi kertoa koska kokee yhteenkuuluvuutta samankaltaisen tapahtuman vuoksi.

Mun mielestä voi hyvin kertoa, kunhan ei vedä sen enempää huomiota omaan sairauteensa. (Varsinkaan, jos keskustellaan porukassa.) Monologi omasta sairaudesta toisi sellaisen vähättelyn tunnun, mutta maininta tuo vain kuvan että ymmärtää mistä uusi tuttavuus puhuu samantyyppisten kokemusten vuoksi. Molemmat ovat kuitenkin parantuneet niistä sairauksista, joten ei sen aiemmin vakavasti sairastaneen tarvitse mitenkään säälitellä ja keskittyä vain sen uuden tuttavuuden sairauden kunnioittamiseen. Ei toki tarvitse kertoa, jos ei halua.