G: Minkä ikäiselle lapselle pitää järjestää ohjattu harrastus?
Kommentit (15)
Riippuu niin paljon lapsesta. Mutta jos joku ikä pitää sanoa niin sanotään vaikka kolmasluokkalainen. Ohjatut harrastukset eivät kuitenkaan ole pakollisia.
Komppaan kakkosta. Jos on aktiivinen perhe, joka ulkoilee ja liikuu, käy aktiivisesti uimassa, pyöräilemässä, hiihtämässä, kirjastossa, lukee kirjoja, liikkuu luonnossa yms. niin en näe, että ohjattu harrastus on välttämätön. Moni lapsi kuitenkin viimeistään kouluikässä tykkää touhuta kavereiden kanssa ja joku harrastus on varmasti ihan mukava.
Moni hankkii harrastuksen siksi, että teini-iässä ei ehkä enää vanhempien kanssa uimassa käynti kiinnosta ja silloin olisi hyvä olla jotain mielekästä tekemistä, jotta ei vaan notkuta kaupungilla tai pelata kotona tietokoneella.
Itse kannattaisin sitä, että koululaisella olisi joku harrastus. Mutta ei se varmaan ihan pakko ja välttämättömyys ole. Jotain liikkuntaa ja järkevää tekemistä pitäisi kuitenkin vapaa-ajallakin olla. En tyytyisi siihen, että koululainen vaan katsoo telkkaria kaiken vapaa-ajan. Liikunta ja ulkoilu ja sosiaaliset suhteet saman ikäisiin ovat tärkeitä, ja jollain tavalla ne pitäisi toteutua.
Jos haluaa, että lapsi harrastaa teininä, se on vietävä ohjattuun harrastukseen viimeistään ekaluokkalaisena. Ikävä tosiasia on, ettei moniin kivoihin harrasteryhmiin pääse mukaan enää vanhempana. On myös harrastuksia, jotka ovat teknisesti niin vaativia, että niiden harjoittelu on aloitettava jo nuorena, jos haluaa saavuttaa hyvän taitotason. On myös tutkittu, että lapsena aloitettu musiikki ja tanssiharrastus kehittää aivoja tavalla, jota ei enää voida saavuttaa jos sama harrastus aloitetaan vanhempana.
Eli viimeistään ekaluokkalaiselle ohjattuja harrastuksia.
En ole samaa mieltä. Oliko historian suurilla keksijöillä, säveltäjillä ja taiteilijoilla ohjattuja ryhmäliikuntaharrastuksia? Vietiinkö heidät vauvauintiin ja muskariin suoraan synnytyssairaalasta? Ei, he olivat superlahjakkaita ja keskittyivät vain ja ainoastaan yhteen asiaan elämässään. Useimmille lapsille nämä ohjatut harrastukset ovat vain ajanvietettä ja vanhempien velvollisuudentunnon takia tarpeellisia.
7, mistä asiasta olet eri mieltä? En ymmärrä mitä yrität sanoa. Onko lasten harrastukset huono asia siksi, että kaikki harrastajat eivät ole huippulahjakkaita eikä heistä tule suuria taiteilijoita?
Ohjattu ryhmäliikunta on nykyään tarpeellista, kun hyötyliikuntaa on liian vähän jo alakouluikäisillä.
Ei, vaan hyötyliikunta on nykyään tarpeellista, kun lapset harrastavat ainoastaan urheiluseuroissa ja heidät kuljetetaan sinne vanhempien autoilla.
Riippuu lapsesta ja perheestä. Jos lapsi ei kaipaa ohjattua harrastusta ja perhe puuhaa ja ulkoilee paljon yhdessä, ei ikinä. Jos taas lapsi on kotihoidettu ja aktiviteettejä perheellä ei juurikaan ole, niin huomattavasti ennen eskari-ikää.
Mäkään en tajua seiskan pointtia. Kaikista tulisi superlahjakkaita neroja, jos saisivat keskittyä yhteen asiaan eikä vietäisi ryhmäliikuntatunneille??? Suurin osa lapsista ei ole superlahjakkaita missään eikä heistä tule millään alalla poikkeuksellisia neroja, vaikka kuinka keskittyisivät yhteen asiaan. Harvalla ihmisellä on edes niin suurta intohimoa johonkin yhteen asiaan, että haluaisi vain siihen keskittyä. Mozartit ja da Vincit ovat todellisia poikkeuksia ja heidän kykynsä ja tuotoksensa eivät varmasti olleet riippuvaisia siitä, viedäänkö kerran viikossa treeneihin vai ei.
Seiskan pointti oli varmaankin se, että potkupallotreenit eivät tee kenestäkään parempaa ja älykkäämpää ihmistä. Se on monasti vain tapa ratkaista vapaa-aikaongelmat ja tehdä niinkuin kaikki muutkin tekevät. Eihän siitä toki haittaa ole ja harrastustoiminta on hyvää sosiaalista kanssakäymistä, mutta sitä voisi olla moni muukin toiminta. Esimerkiksi järjestötoiminta. Tai lasten keskenään perustamat kerhot. Aika paljon kaikki harrastaminen on aikuisten pelisäännöillä toimivaa eikä moni nuori enää haluakaan pysyä mukana.
Riippuu lapsesta. Meidän esikoinen aloitti tanssiharrastuksen 3,5-vuotiaana koska pyysi sitä itse. Ihastui siis tanssiin jo joskus alle kaksivuotiaana, eikä mistään muusta puhunutkaan kuin siitä miten haluaisi tanssia. Kuopuksella ei ole vielä mitään harrastuksia, koska ei ole vielä ollut mistään erityisesti kiinnostanut.
En tiedä oikeaa ikää. Minulla on 5v lapsi joka on hyvin ujo ja hitaasti lämpenevä. Hän käy muskarissa ja jalkapalloa pelaamassa kumpaakin kerran viikossa. Väitän, että hänelle harrastuksista on paljon hyötyä.
Eikö ihmiset osaa enää touhuta ja harrastaa ilman ohjaajia? Viekää lapsia ulos luontoon liikkumaan, sieni- ja marjaretkille, pyöräilemään, pururadalle jne. Askarrelkaa kotona. Ohjeita löytyy kirjoista ja netistä.
Vasta kun lapsi alkaa itse osoittaa kiinnostusta johonkin erityiseen harrastukseen, voi olla ohjatun toiminnen vuoro, ei ennen. Jos lapsi on päivän tarhassa, eskarissa tai koulussa, niin monelle virikkeitä on siinä ihan kylliksi. Ei tarvitse enää illalla lähteä suorittamaan jotain voimisteluliikkeitä tai mitä se nyt sitten ikinä onkin.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 10:32"]
Riippuu lapsesta ja perheestä. Jos lapsi ei kaipaa ohjattua harrastusta ja perhe puuhaa ja ulkoilee paljon yhdessä, ei ikinä. Jos taas lapsi on kotihoidettu ja aktiviteettejä perheellä ei juurikaan ole, niin huomattavasti ennen eskari-ikää.
[/quote]
Minä olin kotihoidossa ennen eskaria. Ei minulla ollut ohjattuja harrastuksia ennen kuin 3. luokalla. Tai anteeksi, kinuin päästä pianotunnille 2. luokalla ja pääsinkin.
Kaikki harrastukset oli sellaisia, että itse pyysin päästä niihin. Kiltisti vanhemmat kuskasi mua naapurikaupunkiin partioon, kun pyysin sitä 9-vuotiaana. Ostivat pianon, kun halusin soittaa. Kuvataidekoulussa kävin pyörällä itsekseni, sen keksin koulun ilmoitustaululta.
Ihan itse keksin tekemistä itselleni ja kavereille ennen kouluikää. Vaikkei ollut ohjattuja harrastuksia ja olin kotona hoidossa.
Mä en pidä tämmöisistä laeista, että pitää olla sitä tai tätä tietyssä iässä. En pidä ollenkaan ehdottomana että joka lapsella on oltava nimenomaan ohjattu harrastus. Lapsi voi harrastaa myös omaehtoisesti, jos on sopivan luonteinen ja kykenee itsenäiseen toimimiseen. Esim. keräily, pyöräily, lemmikkien tai kotieläinten hoito, kuvataiteet, käsityöt, ohjelmointi, kirjoittaminen, retkeily... näistä ei mikään tarvitse välttämättä ohjausta. Jokainen lapsi saa kuitenkin koulussa ryhmäkokemusta. Jos lapsi eläisi kovin eristyneenä esim. olisi kotiopetuksen piirissä tai asuisi kaukana ystävistä tai olisi yksinäinen, pitäisin tärkeänä että hänellä olisi ohjattuja harrastuksia.