Luin vanhaa päiväkirjaa ja totesin, että olen 16v märehtinyt
samojen asioiden parissa. Enkö mä ikinä tule olemaan tyytyväinen elämääni ja itseeni, kun sitä samaa alavireyttä on näköjään ollut jo 16v?? En muistanutkaan, että olen pyöritellyt näitä samoja asioita mielessäni jo ennen vuosituhannen vaihtumista.
Minäkin haluan olla onnellinen ja tyytyväinen elämääni, mutta nyt iski pelko, ettei oloni tästä miksikään muutu, kun ei ole vielä näiden 16 vuodenkaan aikana muuttunut.
Kommentit (10)
Mä olen tehnyt samaa kymmenisen vuotta. Ei muutosta näköpiirissä kun en vaan saa itseäni niskasta kiinni.
Minä luin päiväkirjojani aika huvittuneena. En tunnista itseäni niistä. Ehkä tämän,30 vuoden ylitys auttanut kasvamaan henkisesti ja paljon on myös tapahtunut tässä ihan parissa vuodessa että on pakkokin kasvaa
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:36"]
ihminen on läpi elämänsä aika samanlainen........
[/quote]
Niinhän se taitaa olla... Mutta mulla on siis samat ongelmat pyörinyt ympärilläni kaikki nämä vuodet. Siis sellaiset ongelmat joille periaatteessa pitäisi voida tehdä jotain ja joiden olen ajatellut ja toivonut vielä joskus muuttuvan hyväksi. Mutta koska ne ei ole muuttuneet miksikään näiden vuosien aikana, niin ilmeisesti mun koko loppuelämä tulee olemaan samalaista...
ap.
Joo aika samoja. :D Mutta oon oppinut hyväksymään itseni, mä en tule koskaan olemaan ihminen jolla on laaja ystäväpiiri tai joku bestis. Oon tämmönen erakkoluonteinen. Tottakai se harmittaa, mutta en voi itteäni muuttaa vaikka tuntuukin että jostain nyt jään paitsi.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:51"]
Minä luin päiväkirjojani aika huvittuneena. En tunnista itseäni niistä. Ehkä tämän,30 vuoden ylitys auttanut kasvamaan henkisesti ja paljon on myös tapahtunut tässä ihan parissa vuodessa että on pakkokin kasvaa
[/quote]
Voih, mä tunnistin itseni liiankin hyvin... Aivan kuin olisi ollut korkeintaan vuoden-parin takaisia kirjoituksia. Minäkin olen jo yli 30v, mutta samat kipuilut näköjään edelleen kuin silloin alle 2-kymppisenäkin. Tosi sääli ja vähän pelottavaakin.
ap.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:51"]
Minä luin päiväkirjojani aika huvittuneena. En tunnista itseäni niistä. Ehkä tämän,30 vuoden ylitys auttanut kasvamaan henkisesti ja paljon on myös tapahtunut tässä ihan parissa vuodessa että on pakkokin kasvaa
[/quote]
Voih, mä tunnistin itseni liiankin hyvin... Aivan kuin olisi ollut korkeintaan vuoden-parin takaisia kirjoituksia. Minäkin olen jo yli 30v, mutta samat kipuilut näköjään edelleen kuin silloin alle 2-kymppisenäkin. Tosi sääli ja vähän pelottavaakin.
ap.
[/quote]
Ikävä kuulla että et ole päässyt elämässä eteenpäin..minä välillä olen paljonkin ottanut takapakkia ja alamäkiä mutta sieltä on vain noustava.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:58"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:51"] Minä luin päiväkirjojani aika huvittuneena. En tunnista itseäni niistä. Ehkä tämän,30 vuoden ylitys auttanut kasvamaan henkisesti ja paljon on myös tapahtunut tässä ihan parissa vuodessa että on pakkokin kasvaa [/quote] Voih, mä tunnistin itseni liiankin hyvin... Aivan kuin olisi ollut korkeintaan vuoden-parin takaisia kirjoituksia. Minäkin olen jo yli 30v, mutta samat kipuilut näköjään edelleen kuin silloin alle 2-kymppisenäkin. Tosi sääli ja vähän pelottavaakin. ap. [/quote] Ikävä kuulla että et ole päässyt elämässä eteenpäin..minä välillä olen paljonkin ottanut takapakkia ja alamäkiä mutta sieltä on vain noustava.
[/quote]
Miten elämässä sitten pääsee eteenpäin? Sitä mä juuri haluaisin ja välillä olen jopa luullut, että niin on käynytkin, mutta tuon päiväkirjan perusteella ei olekaan käynyt. Mulla on lapsia ja on mies ja päällisin puolin asiat on mennyt eteenpäin, mutta mun mielentila tosiaankin tuntuu junnaavan paikoillaan. Tai sitten mä vain olen tällainen ja sen kanssa pitäisi oppia vain elämään.
ap.
Minä taas luin pari kk vanhoja päiväkirjamerkintöjä, ja olin ihan wtf, mikä mua vaivas. Mut ihmiset on erillaisia, en tiedä tarkalleen mitä mietit itte 16-vuotiaana. t. 16v
mikä teitä ihmiset estää? onko mitään mitä ongelmillenne voisi tehdä? jos on, niin tehkää se! elämä on lyhyt!!
Ei mihinkään "kohtaloon" pidä alistua!
ihminen on läpi elämänsä aika samanlainen........