Luonne vs. ulkonäkö/kipinä pohdintaa...

Minuakin kiinnostaisi tämä.... T: Vähän samanlaisessa tilanteessa oleva :).

Toivoisin, että minäkin pystyisin ihastumaan sisältöön enemmän kuin ulkokuoreen :( Itse vietän aikaani mielellään enemmän erittäin seksikkään kusipään kuin mitäänsanomattoman sielunkumppanin kanssa...

Itsellä vähän samanlainen tilanne. Olen tutustunut mieheen, joka on erittäin mukava, fiksu, jalat maassa ja viihdymme hyvin yhdessä. Hän on selkeästi ilmaissut kiinnostuksensa, mutta valitettavasti ulkonäkö ainakin vielä vähän vaivaa minua. En ole aivan varma, pystynkö syttymään seksuaalisesti hänestä, vaikka henkinen puoli onkin kunnossa. Äsh..

Uskon, että valjun näköisen miehen kanssa tulee hyvin toimeen, kunhan henkisellä puolella kaikki menee hyvin. Sen sijaan, jos joku piirre esim. kasvoissa ärsyttää/ällöttää jo nyt, se voi nousta esim. riitatilanteissa esiin entistä hallitsevampana.

Paneta nyt itseäsi niillä komeilla idiooteilla vaan. Ennen pitkää olet saanut niin paljon paskaa naamariin, että kuin itsestään päädyt perusmiehen kanssa yhteen.

Varoituksen sana: älä nyt kuitenkaan tee lasta näiden könsikkäiden kanssa, vaikka panopuuksi alistutkin. Se kaduttaa myöhemmin ja aiheuttaa vaikeuksia aikanaan.

On ollut. On se sopiva mies minulle. Oli se paras ja tuli juuri nuo ulkonäköepäilyt. Kai se on sama mitkä epäilyt tulee. No uskalsin tutustua ja antaa tutustua. Sisälläni tiesin, että on just mulle hyvä. Luotettava. Mutta mua pelotti. Meillä on perhe ja menee hyvin.

Oikeesti ykkönen on kokonaisuus ja varmaan se on se luonne ennen ulkonäköä. Ei tyhmää tai puisevaa tai sellasta, jossa ei ole mielenkiintoista tai mielekästä haastetta jaksaisi kauaa...

Uskalla vaan.

Et ole vielä ihan valmis tuolle miehelle. Tee palvelus hänelle ja itsellesi ja etsi joku, jolta tekee mieli repiä vaatteet  päältä.

Mulla oli aikanaan tilanne, että miehen luonne oli mukava, mutta ulkonäkö/vetovoima ei. Alkuvuodet oli jotenkin vaikeita, eikä vetovoimaa löytynyt. Kuitenkin nyt meillä on perhe ja hyvä, tasainen tilanne ja elämä. Vetovoimakin ihmeellisesti löydettiin. Hänen kanssaan on helppo olla. Uskon, että alkuvuosina seksuaalinen vetovoima korostuu, mutta pitkässä suhteessa painavat ehkä muut asiat. Silti, jos sängyssä menee todella huonosti, ei ehkä kannata roikkua suhteessa liian pitkään.   

Mulla oli vastaava tilanne. Päädyttiin yhteen, koska pidin luonteesta. En kylläkään koskaan oikein päässyt yli asiasta. Olen kai ihan onnellinen silti. Välillä mietin millaista olisi jos tilanne olisi ollut eri. Ehkä olisin onneton ja yksin/kusipään kanssa, ehkä onnellisempi. Ei voi tietää.

Oma kokemukseni on, että ulkokuori menettää merkitystään jos henkinen puoli sopii yhteen. Oma miehenikin oli alussa omaan silmääni suorastaan ruma, sellainen epämiehekäs "nyhjäle". Mutta kun kaveruuden kautta tutustuttiin niin vähitellen ihastuin ja nykyisin hän on minun silmääni suloinen ja haluttava myös ulkoisesti. 

jaa. Ei minunkaan mies mikään seksikkäin himojen herättäjä ole, mut rakastuin niin täysin sen luonteeseen, et meni jalat alta. Nykyisin se on alkanut huolehtia ulkonäöstään, niin se on muuttunut oikeastaan ulkoisestikkin vähän... No mut hei, kuka pysyy seksikkäänä ajan kanssa. Oletko nähnyt yhtään miestä yli 50 miltä haluisit vetää vaatteet pois ;)

Olen itse tällä hetkellä hyvin samanlaisessa tilanteessa. Tutustuin mieheen, joka on luonteeltaan aivan ihana, täysin erilainen kuin kukaan aiemmin tapailemani. Hän on huomaavainen, luotettava, hauska ja meillä menee jutut hyvin yksiin. Hän kyselee päivittäin kuulumisiani ja hänen seurassaan voin olla täysin oma itseni, mutta..

Hänkään ei ole ulkoisesti minuntyyliseni. Enkä puhu nyt niinkään edes ulkonäöstä, hän on kasvoista todella suloinen, hänellä on urheilullinen kroppa ja tatuointeja (siis kaikkea, josta pidän), mutta hänen tyylinsä ei iske. Olen itse tyylitietoinen ja laittautuminen on minulle tärkeää. Mies pukeutuu maastokuvioituihin housuihin ja huppareihin. Lisäksi hän on lyhyt. Vain himpun verran minua pidempi, ja rakastan käyttää korkokenkiä. 

Päätin kuitenkin, että haluan tutustua mieheen oikeasti kunnolla, ennen kuin lemppaan hänet näinkin typerien syiden varjolla. Nyt pituusero, tai lähinnä sen puute, ei enää edes häiritse minua ja olen mieheen todella ihastunut.  Viikonloppuna makoilimme sohvalla vierekkäin ja tunsin häneen hyvinkin paljon vetoa. Jopa niin paljon, että ne maastohousutkin näyttivät ihan seksikkäiltä..:)

Ap kiittää vastauksista, huh, pistivät kyllä ajattelemaan asiaa monelta kantilta... Enpähän minä kyllä itsekään ole mikään Miss Suomi, että miksi vaatia täydellisyyttä keltään muultakaan :D. Tuo mies on vaan niin hämmentävän erilainen kun muut, välillä melkein loksahtaa suu auki kun se sanoo/tekee jotain.... ja siis hyvällä tavalla... :)