Arki täyttä kaaosta 3 lapsen kanssa - onko tässä MITÄÄN järkeä?

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:06"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:35"]]No, mitä sitten viikkoon vielä pitäisi mahduttaa jos on useampi päiväkoti ikäinen lapsi, työ, koti ja mies? Eri asia jos ei ole lapsia.

[/quote]

En ymmärrä kysymystäsi. "Mikä pitäisi mahduttaa"? Mitä tarkoitat? -62
[/quote]

Laitoin kommentin että miksi perheellisille ei nykyään riitä vähempi oma aika (vrt ap:n miehen harrastus) ja sinä
kommentoit että sinulle olisi ankeaa jos omaa aikaa olisi vain tunnin lenkki ja ystävän tapaaminen kerta viikossa.

Minä siihen vastasin siihen tuon yllä olevan. Että mitä sinun mielestäsi esim kolmen lapsen työssäkäyvän vanhemman pitäisi vielä mahduttaa viikkoon, siis sitä omaa aikaa. NYT kyseessä ei ole mitä lapseton tykkää touhuta

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 02:15"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:52"]

Miettikää nyt! ISÄ SE ITSEKKÄÄSTI HARRASTAA VUODEN AIKANA PUOLITOISTAKUUKAUTTA 24/7!! Saako se siitä rahaa? Sit ymmärtäisin, harrastuksena se on liikaa. 

[/quote]

Absurdi kommentti. Kun ihminen harrastaa, hän saa uppoutua johonkin omaehtoiseen, itse ohjaamaansa toimintaan, johon hän suhtautuu intohimoisesti ja joka on linjassa hänen arvojensa kanssa. Toisin sanoen hän saa tehdä jotakin, mitä rakastaa ja pitää tärkeänä. Sehän on juuri elämässä parasta, suorastaan elämän tarkoitus - ei suinkaan rahan hankinta tai oravanpyörässä juokseminen. -62
[/quote]

perheellisen miehen pitäisi vaan ajatella muitakin kuin paneutua intohimoisesti 3h omaan harrastukseen per ilta. Onko sinun -62 nyt jotenkin vaikea muuttaa kantaasi tässä keskustelussa? Sovellat nyt vain lapsettoman ja ehkä sinkun kantoja perheeloisen tilanteeseen. Puhut vain itsestäsi. Anna nyt joku rakentava vinkki miten ap voisi arkeaan helpottaa.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 10:20"]

Nyt on pakko avautua. Meillä on 3 vilkasta lasta (6, 4, 1) ja arki on aivan täyttä kaaosta koko ajan. Mihinkään ei ole aikaa, yhdenkään lapsen kanssa ei ehdi/jaksa keskittyä olemaan, eineksiä syödään, autolla suhataan ympäri kaupunkia lasten harrastusten takia, kaikilla on hermot kireellä, asunto on kuin kaatopaikka, parisuhdetta saati seksiä ei ole käytännössä ollut 2 vuoteen, rahat on tiukalla... 

Kysymykset kuuluvat: Onko tässä mitään järkeä? Ja mitä voisi tehdä, että tähän saisi jotain tolkkua?

Kiitos!

[/quote]

Kikkelis kokkelis. Spermaviemäri sai ansionsa mukaan. Piuhat silmuun tai kyrpä perseeseen vastaisuudessa. Et kai kuvittele, että miehen pitäisi käyttää ehkäisyä? Sairas ja elämänvastainen ajatus.

Ap on provo. Ja näemmä hyvä, koska ihmiset taas jauhaa tuota miksi teet lapsia. Ei kukaan täysjärkinen noin pienten lasten kanssa juokse harrastuksissa ja arjesta saa toimivan, kun rytmittää vaikka jääkaapin oveen kuvilla.
T:kuuden äiti

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 00:00"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:40"]

Musta tuntuu että meidänkin elämä on kaaosta, mutta minäpä kerron meidän päivärytmistä vähän. Minulla on siis juuri 2 täyttänyt, 4v ja 6v. Nuorin tyttö. Heräämme aamulla klo 8 ja vanhin lähtee eskariin taksilla klo 8.40. Tähän mennessä ollaan siis syöty aamupala, hoidettu aamuhampaanpesut ym ja saatu vanhin lapsi vaatteisiin. Heti kun yksi on poistunu jaloista puetaan toisetkin. Tässä vaiheessa yleensä molemmat lapset on hyvällä päällä, kun on masu täysi ja justiinsa herätty, joten tämä kannattaa käyttää hyödyksi. 4v keksii yleensä itsekseen jotain tai sitten piirtää, joskus katsoo lastenohjelmia jne.. 2 vuotias pyörii jaloissa, leikkii nukella, isoveljen kanssa tai pienempänä istui vispilä kädessä syöttötuolissa keskellä keittiötä. Tässä on noin 1/2h - 1h tehokasta aikaa siivota, laittaa astiat, ja yksi kone pyykkiä. 10 jälkeen yleensä tehokkuus vähän laskee ja joudut ottamaan 2 vuotiaan mukaan hommiin. Toisin sanoen sinä viikkaat ja lapsi levittää, mutta joskus saatat saada jotain pientä tehtyäkin. Meillä lapsia juoksutetaan pienestä asti ja kaksi vuotias osaa esimerkiksi viedä roskiin roskan ja pojat osaa viedä omia vaatteita kaappiin (sama se miten kauniisti, kunhan ovat kaapissa). Klo 11 puen isomman pihalle ja pienin nukkumaan. Taas tehokasta aikaa tehdä ruoka ja jotain muuta pientä. Klo 13 ruoka on valmiina ja nuorin herää, vanhin tulee eskarista ja keskimmäinen pihalta. Syödään ja jutskataan ja tehdään mahdolliset läksyt. Sitten lähdetään kaikki pihalle uudelleen ja touhutaan kaikennäköistä pihatöistä linnunpönttöjen askarteluun ja käydään kaupassa jos tarvis. Klo 16 minä meen tekemään uuden ruoan yleensä ja isi tulee kotiin siinä 17 maissa. Syödään taas. Mietitään, mitä tehdään. Illalla ei jakseta puuttua enää kotitöihin. Poikkeuksena jos lähdetään pihahommiin vielä. Näin meidän arki suunnilleen pyörii. Torstaisin vanhimmalla on harrastus puoli kuudelta ja sinne ehtii hyvin. Kahdeksalta lapset lähtee yleensä jo lukemaan ylös ja yhdeksältä nukkuvat. Tässä välissä meillä on aikaa harrastaa vaikka sitä seksiä. Minä en ole siisti ihminen enkä järin järjestyksellinenkään, mutta sen olen huomannut, että arjessa aikataulutus ja rytmi on kaiken a ja o.

[/quote]

Lapsiluvun ja -ikien suhteen hyvin lähellä meidän perhettä. Mutta tyhmänä kysyn, että kenen kanssa tuo 4v puolenpäivän aikaan ulkoilee?? 
[/quote]
Niin no tietysti tähän ei oo kaikilla mahdollisuutta, mutta 4v leikkii yleensä hiekkalaatikolla tai leikkimökissä, mitkä molemmat on ihan ikkunan takana niin, että näen koko ajan ja huutelen välillä ovesta. Pienin nukahtaa muutamassa minuutissa ja sitten mä olenkin koko ajan katsomassa perään. Maalla on mukavaa:)

Onpas paikoitellen hyvää pohdintaa lapsiluvuista. Mielenkiintoisesti sanottu, että kolmelapsisissa perheissä on monella illuusio pienestä perheestä, mutta usein 3-lapsisen perheen arki vaatii "suurperheellisen" asennetta toimiakseen.

Toinen minkä olen kuullut, liittyy talouteen. Kuulemma 3. lapsi tuntuu eniten taloudellisesti keskituloisissa perheissä, ja heidän elämäntyyliään se myös eniten muuttaa. Jos perheellä on alunperinkin minimitulot ja minimimenot, ei kolmas lapsi muuta elämäntyyliä. Jos taas perheellä on talous turvattu, ei sen kolmannen lapsen vakuutus-, harrastus-, matkakulut yms. kaada perheen taloutta tai aiheuta luopumista matkoista, harrastuksista yms. Sen sijaan keskituloisessa perheessä, jossa kahdelle ensimmäiselle lapselle on hankittu ne vakuutukset, harrastukset, matkat, niin se kolmas todella tuntuu. Kuten myös sen 3. lapsen päivähoitomaksut tai kotiin jäämisen tulomenetykset.

Siihen nähden on jotenkin nurinkurista, että "3 is the new 2" juuri nyt, kun keskiluokka on aika kovilla (työelämän vaateet, yt:t, julkisten palvelujen alasajo, paineet perhe-elämän, uran, parisuhteen ja omien tavoitteellisten harrastusten yhdistämisestä).

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 08:37"]

Ap on provo. Ja näemmä hyvä, koska ihmiset taas jauhaa tuota miksi teet lapsia. Ei kukaan täysjärkinen noin pienten lasten kanssa juokse harrastuksissa ja arjesta saa toimivan, kun rytmittää vaikka jääkaapin oveen kuvilla. T:kuuden äiti

[/quote]

Kuinka paljon vittureikä löystyy kun perseestä ulostaa kuusi saatanallista ihmiseläintä?

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 11:47"][quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 08:44"]

Onpas paikoitellen hyvää pohdintaa lapsiluvuista. Mielenkiintoisesti sanottu, että kolmelapsisissa perheissä on monella illuusio pienestä perheestä, mutta usein 3-lapsisen perheen arki vaatii "suurperheellisen" asennetta toimiakseen. Toinen minkä olen kuullut, liittyy talouteen. Kuulemma 3. lapsi tuntuu eniten taloudellisesti keskituloisissa perheissä, ja heidän elämäntyyliään se myös eniten muuttaa. Jos perheellä on alunperinkin minimitulot ja minimimenot, ei kolmas lapsi muuta elämäntyyliä. Jos taas perheellä on talous turvattu, ei sen kolmannen lapsen vakuutus-, harrastus-, matkakulut yms. kaada perheen taloutta tai aiheuta luopumista matkoista, harrastuksista yms. Sen sijaan keskituloisessa perheessä, jossa kahdelle ensimmäiselle lapselle on hankittu ne vakuutukset, harrastukset, matkat, niin se kolmas todella tuntuu. Kuten myös sen 3. lapsen päivähoitomaksut tai kotiin jäämisen tulomenetykset. Siihen nähden on jotenkin nurinkurista, että "3 is the new 2" juuri nyt, kun keskiluokka on aika kovilla (työelämän vaateet, yt:t, julkisten palvelujen alasajo, paineet perhe-elämän, uran, parisuhteen ja omien tavoitteellisten harrastusten yhdistämisestä).

[/quote]

Fiksu kirjoitus. Onko tuo siis ihan tosiasiallinen fakta, että kolmen lapsen perheet ovat yleistymässä? Juuri luin jonkun raportin, jossa - yllättävää kyllä - kerrottiin Suomessa olevan eniten perheitä, joissa on 1 alle 18-vuotias lapsi. 2 lapsen perheitä oli jonkin verran vähemmän ja 2 lapsen perheitä murto-osa edellisistä.  

Mielenkiintoista olisi myös kuulla omakohtaisia kokemuksia tuosta talousasiasta: vaikuttaako 3. perheen talouteen ja kulutustottumuksiin niin paljon kuin usein sanotaan?
[/quote]

Tilastollisesti kotiäitiys lisääntyy 3. lapsen kohdalla, joten taloudelliset vaikutukset ovat monessa perheessä nettotulojen menetyksenö huomattavat. En tiedä että liittyykö päätös jäädä kotiin esimerkiksi kolmen lapsen päiväkotimaksuista vai onko se arjenhallintakysymys.

Muistan jossain nähneeni ihan kaavioita siitä, kuinka paljon se kolmas lapsi aiheuttaa lisämenoja ja toisaalta tulonmenetyksiä. Tyypillisestihän se kolmas lapsi monen perheen kohdalla tarkoittaa isomman auton ostamista ja isompaa asuntoa.

Mielenkiintoinen huomio, ettei tilastojen valossa välttämättä 3+ lapsiset perheet olisikaan lisääntyneet. Hieman googlailin asiaa, sen mukaan niiden perheiden määrä olisi pysynyt vakiona, mutta 1-2-lapsisten perheiden määrä vähentynyt. Ja kokonaan lapsettomien perheiden määrä lisääntynyt. Tulisikohan harha siitä? Entistä pienempi
joukko tekee lapsia.

T. 113

T.

Sori tää ei auta ja tää on varmaan aiemminkin sanottu, mutta miksi teitte kolme ettekä miettineet miten pärjäätte henkisesti ja taloudellisesti? Eikö 2 vilkasta lasta anna viitettä, että millaista se on?

Jos on halunnut lapsia, niin pitää koittaa aatella että se pikkulapsivaihe on se jossa omat tarpeet saa sit jäädä paljon vähemmälle, niinkun seksi. Kaikkee ei voi saada. Se syy monesti miksi jotkut haluaa pysyä lapsettomina on, että haluaa pitää sen oman aikansa ja energiansa esim seksiin ja parisuhteeseen. Kyllä tekin ehitte kun lapset on isoja jos nyt vaan saatte homman pysymään kasassa! Teillä on kumminkin sellaista mitä moni ei saa, jatkoitte geenejänne kolme kertaa. Ei se arki aina niin palkitsevalta tunnu, koita ajatella laajemmin! Muutaman vuoden päästä ne jo sotkeekin paljon vähemmän (tai ainakin ne voi komentaa itse siivoamaan). Toivottavasti teillä on sukulaisia, jotka auttaa mielellään.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:40"]Musta tuntuu että meidänkin elämä on kaaosta, mutta minäpä kerron meidän päivärytmistä vähän. Minulla on siis juuri 2 täyttänyt, 4v ja 6v. Nuorin tyttö.
Heräämme aamulla klo 8 ja vanhin lähtee eskariin taksilla klo 8.40. Tähän mennessä ollaan siis syöty aamupala, hoidettu aamuhampaanpesut ym ja saatu vanhin lapsi vaatteisiin. Heti kun yksi on poistunu jaloista puetaan toisetkin.
Tässä vaiheessa yleensä molemmat lapset on hyvällä päällä, kun on masu täysi ja justiinsa herätty, joten tämä kannattaa käyttää hyödyksi. 4v keksii yleensä itsekseen jotain tai sitten piirtää, joskus katsoo lastenohjelmia jne.. 2 vuotias pyörii jaloissa, leikkii nukella, isoveljen kanssa tai pienempänä istui vispilä kädessä syöttötuolissa keskellä keittiötä. Tässä on noin 1/2h - 1h tehokasta aikaa siivota, laittaa astiat, ja yksi kone pyykkiä. 10 jälkeen yleensä tehokkuus vähän laskee ja joudut ottamaan 2 vuotiaan mukaan hommiin. Toisin sanoen sinä viikkaat ja lapsi levittää, mutta joskus saatat saada jotain pientä tehtyäkin. Meillä lapsia juoksutetaan pienestä asti ja kaksi vuotias osaa esimerkiksi viedä roskiin roskan ja pojat osaa viedä omia vaatteita kaappiin (sama se miten kauniisti, kunhan ovat kaapissa).
Klo 11 puen isomman pihalle ja pienin nukkumaan. Taas tehokasta aikaa tehdä ruoka ja jotain muuta pientä. Klo 13 ruoka on valmiina ja nuorin herää, vanhin tulee eskarista ja keskimmäinen pihalta. Syödään ja jutskataan ja tehdään mahdolliset läksyt.
Sitten lähdetään kaikki pihalle uudelleen ja touhutaan kaikennäköistä pihatöistä linnunpönttöjen askarteluun ja käydään kaupassa jos tarvis.
Klo 16 minä meen tekemään uuden ruoan yleensä ja isi tulee kotiin siinä 17 maissa. Syödään taas.
Mietitään, mitä tehdään. Illalla ei jakseta puuttua enää kotitöihin. Poikkeuksena jos lähdetään pihahommiin vielä.
Näin meidän arki suunnilleen pyörii. Torstaisin vanhimmalla on harrastus puoli kuudelta ja sinne ehtii hyvin. Kahdeksalta lapset lähtee yleensä jo lukemaan ylös ja yhdeksältä nukkuvat. Tässä välissä meillä on aikaa harrastaa vaikka sitä seksiä.
Minä en ole siisti ihminen enkä järin järjestyksellinenkään, mutta sen olen huomannut, että arjessa aikataulutus ja rytmi on kaiken a ja o.
[/quote]

Olet siis kotona, meillä sitä kutsutaan lomaksi. En pidä sitä rankkana.

Supermarjo apuun!!!

Te jotka kommentoitte jotain "meillä on X lasta ja ei meillä vaan ole kaaosta"; ap sanoi, että heillä on kolme VILKASTA lasta! Voi vaikuttaa asiaan todella paljon.

Mä en ymmärrä näitä "pikkulapset ei tartte harrastuksia", "käyttäkää puolivalmisteita", " syökää samaa ruokaa monta pvää" jne..  

Siis mitä ihmettä?!? Ok, meillä ei ole kuin "vain" 2 lasta, 3,5 ja 8v. 3,5 harrastaa tanssia, kerran vko (mutta kävisi vaikka joka päivä, jos voisi. On todella tärkeä ja mieluinen asia lapselle).  8v. harrastaa jalkapalloa 2-3 krt/vko, miehen harrastus vie paljon aikaa, mutta tapahtuu kodin alueella, itse lenkkeilen 3-5krt/vko ja joskus käyn jumpassa. Kuitenkin ehdimme viettää myös aikaa perheenä, teen joka päivä itse ruokaa, emme syö eineksiä, harvoin edes mitään puolivalmisteita. Emmekä syö samaa ruokaa useampana päivänä.  Käymme molemmat töissä 8h/pvä, minulla on 30min työmatka suuntaansa, miehellä 1h. Joten miten kotiäiti ei ehdi hoitamaan näitä asioita?

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 21:54"]

Mikä pointti noissa lapsettomien vittuiluissa on? Itselläni on vain kaksi lasta ja kaaos normaalin rajoissa, eli en ottanut nokkiini. Ihmetyttää vain, miksi aihe kiinnostaa vapaaehtoisesti lapsettomia lainkaan. En muista, että olisin itse käynyt vauva-palstoilla ihmettelemässä toisten perhe-elämää ennen kuin sain omia lapsia, oli muuta tekemistä.

[/quote]

Oletkohan vähän liian herkkä? Olen loputtoman iloinen siitä, ettei minulla ole lapsia, ja tämä palsta muistuttaa aina minua siitä, miten paljon aihetta kiitollisuuteen minulla onkaan. Ole sinä puolestasi iloinen siitä, mitä olet itsellesi valinnut. -62

[/quote]Oletko varmasti? Sarahtaa ihan pikkasen katkeruus......

Miksi kulutat sitten aikaasi talla palstalla?

[/quote]

Katkeruus? Voi kulta pieni! Jos haluat kuvitella minulle joitakin salattuja motiiveja, ehdottaisit edes vahingoniloa ja ylemmyydentuntoa. Vietän palstalla aikaa varmaan samasta syystä kuin kaikki vanhemmatkin. Tuskinpa perhemuoto kenenkään netikäyttötottumuksia määrittää. -62

[/quote]No on niita muitakin palstoja. Ihmettelen vain kuinka eksyit vauva lehden palstalle.....on mahdollista etta aiheet raapaisevat lapsiperheidenkin elamaa.....:)

Ja tuo kultapienikommentti. :) Todistit vaitteeni omalla vastauksellasi. En pitaisi sinusta vaikka olisin kuinka lapseton. Kuka sinun kanssasi kay sitten kahvilla tai harrastamassa? Ehka on parempi ettei sinulla olekaan lapsia....

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 08:44"]

Onpas paikoitellen hyvää pohdintaa lapsiluvuista. Mielenkiintoisesti sanottu, että kolmelapsisissa perheissä on monella illuusio pienestä perheestä, mutta usein 3-lapsisen perheen arki vaatii "suurperheellisen" asennetta toimiakseen. Toinen minkä olen kuullut, liittyy talouteen. Kuulemma 3. lapsi tuntuu eniten taloudellisesti keskituloisissa perheissä, ja heidän elämäntyyliään se myös eniten muuttaa. Jos perheellä on alunperinkin minimitulot ja minimimenot, ei kolmas lapsi muuta elämäntyyliä. Jos taas perheellä on talous turvattu, ei sen kolmannen lapsen vakuutus-, harrastus-, matkakulut yms. kaada perheen taloutta tai aiheuta luopumista matkoista, harrastuksista yms. Sen sijaan keskituloisessa perheessä, jossa kahdelle ensimmäiselle lapselle on hankittu ne vakuutukset, harrastukset, matkat, niin se kolmas todella tuntuu. Kuten myös sen 3. lapsen päivähoitomaksut tai kotiin jäämisen tulomenetykset. Siihen nähden on jotenkin nurinkurista, että "3 is the new 2" juuri nyt, kun keskiluokka on aika kovilla (työelämän vaateet, yt:t, julkisten palvelujen alasajo, paineet perhe-elämän, uran, parisuhteen ja omien tavoitteellisten harrastusten yhdistämisestä).

[/quote]

Fiksu kirjoitus. Onko tuo siis ihan tosiasiallinen fakta, että kolmen lapsen perheet ovat yleistymässä? Juuri luin jonkun raportin, jossa - yllättävää kyllä - kerrottiin Suomessa olevan eniten perheitä, joissa on 1 alle 18-vuotias lapsi. 2 lapsen perheitä oli jonkin verran vähemmän ja 2 lapsen perheitä murto-osa edellisistä.  

Mielenkiintoista olisi myös kuulla omakohtaisia kokemuksia tuosta talousasiasta: vaikuttaako 3. perheen talouteen ja kulutustottumuksiin niin paljon kuin usein sanotaan?

Miten kummassa nämä keskustelut päätyvät aina joidenkin henkilöiden kohdalla tappeluksi siitä kummalla on parempi elämä lapsettomalla vai lapsen saaneella?

Ryhtyisittekö kiistelemään siitäkin kumpi on kauniimpi väri, vihreä vai ruskea? Tai ajaisitteko mielummin Audilla vai Bemarilla?

Teidän lapsettomien ei tarvi haaskata aikaanne tunteaksenne vahingoniloa tai ylemmyyttä siitä, että minulla on raskaita hetkiä kolmen lapseni kanssa, sillä kaikesta huolimatta joka ikinen hikipisara ja kyynel on minusta kaiken  tämän arvoista. Yhtäkään en antaisi pois enkä vaihtaisi elämääni lapsettoman vapauteen toteuttaa itseään kaikin mahdollisin tavoin. Siksi olen tämän elämänvalintani tehnyt. Silloin, kun olin lapseton vielä, pelkkä ajatuskin lapsettomaksi jäämisestä sai ahdistuksen kuristamaan kurkkua ja paniikin nousemaan ajatuksiin.

Minulla on lapsettomia kavereita ja mielelläni kuuntelen heidän jännittävistä matkoistaan, viinikursseistaan, hienoista konserteista ja mielenkiintoisista harrastuksista. Olen iloinen heidän puolestaan ja iloinen siitä, että he jakavat noita asioita kanssani. Silti menen ikionnellisena kotiini halailemaan ja suukottelemaan pieniä pörröpäitäni, nuuhkimaan pienen ihmisen tuoksua ja lämpöä, katsomaan sisarusten kikattelua ja ilakointia. Silloin, kun sydämessään tietää valinneensa oikein, ei muiden elämä aiheuta minkäänlaista ketutusta ja katkeruutta.

Silti minulla on mielestäni täysi oikeus itkeä väsymystäni ja riittämättömyyttä. Tarjoan myös olkapääni sille lapsettomalle ystävälle, joka joskus tuntee yksinäisyyttä, kun muut ystävät käyttävät aikansa perheidensä kanssa. Tai kuuntelen, kun hän kyseenalaistaa elämänsä merkitystä ja tarkoitusta.

Sitä kun ihminen voi niin monella tapaa tulla onnelliseksi tässä elämässä.

Mutta siis palatakseni takaisin aiheeseen, niin minun kokemuksella kolmas lapsi horjuttaa perheen tasapainoa enemmän, kuin se toinen lapsi. Ja ei, en osannut kuvitella sitä etukäteen. Kaksi meni melkein siinä, kuin yksi, mutta kolmannen jälkeen joskus ajatteli, että "Wow, selvitäänkö me hengissä" :). Tosin, kun se kolmas lapsi täytti vuoden, alkoi elämä jo helpottamaan hurjasti.

up

Noh. Onko lapset kotona? Voisitko harkita töihin palaamista ja lapset päiväkotiin? Eihän tuolla lapsimäärällä varmaan kauheasti mitään tolkkua saada, valitettavasti. Aika auttaa.

Niin, ja yrittäkää vaan olla paljon ulkona. Siellä ei melu haittaa ja sotkua syntyy sisällä vähemmän ;)

Mikä teidän päivärytmi on? Onko kersoilla liikaa harrastuksia?