Miesystävän talo suhteen esteenä(kö)
Miesystäväni omistaa 1940-luvun puutalon, jota hän on jo vuosia remontoinut. Talo on hänelle rakas.
Ongelmana on se, että arvelen talossa olevan hometta. Siellä haisee homeelle ja myös miehen vaatteet haisee homeelle. Talo on myös pieni: kaksi huonetta, keittiö, sauna pesuhuoneineen. Mies on suunnitellut kahden huoneen rakentamista yläkertaan, mutta se vaatisi katon korottamista ja muutenkin hyvin mittavaa remonttia, jonka keskellä en minä ainakaan haluaisi elää.
Itse asun uudessa huoneistossa, jossa on 5 huonetta ja keittiö sekä sauna, 2 vessaa, jne.
Suhteemme on edennyt siihen pisteeseen, että tulisi ottaa seuraava askel ja muuttaa yhteen. Minusta voisimme muuttaa minun asuntooni. Mies voisi toki pitää talon, voisimme välillä käydä siellä. Mies haluaa, että muutamme hänen luokseen. Mikään muu vaihtoehto ei hänelle käy, ei sekään, että kumpikin myisi kotinsa ja otettaisiin uusi, yhteinen koti.
Onko tämä suhteen loppu?
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 01:28"]
Ette muuta yhtee. Vietätte aikaa sen kotona ja sun kotona. Mut sano tosta home jutusta..
[/quote]
Olen sanonut, että home kannattaisi tutkituttaa, mutta mies vaan loukkaantuu. Hänen talossaan ei voi olla mitään vikaa! Hänellä itsellä kuitenkin jatkuvaa nuhaa ja lääkkeitä vaativia uniongelmia, jotka minusta viittaa myös homeeseen.
Ehdotin myös tuota, että molemmat asuu kotonaan. Mies alkoi epäillä, enkö olekaan tosissani. Hän ja talo ovat kuulemma kokonainen paketti ja jos en pidä talosta, niin suhde jäi siihen.
Minusta tämä on kohtuutonta. :(
Sano, että pidät kyllä talosta (jos se siis ilman hometta olisi sinulle ok), mutta haluaisit oman mielenrauhasi vuoksi tutkituttaa, ettei siellä ole hometta. Jos et kerta kaikkiaan voi kuvitella asuvasi talossa, niin suhde taitaa olla toivoton. Tuon remontin keskellä asumisenhan voi välttää sillä, että asutte remontin ajan siinä sinun kämpässäsi.
Unohda koko juttu. Kuulostaa hyvin hankalalta tapaukselta. Mun miesystävä aikanaan vaati, että pitäisi muuttaa hänen asuntoonsa Espooseen. Mun työpaikka oli Helsingissä ja koti n. 10 minuutin kävelymatkan päässä. Että bussiin sitten vaan rakkauden nimissä pariksi tunniksi päivittäin. Pidin asuntoni ja muutin osan vaatteistani miehelle. Ilmoitti sitten parin kuukauden yhteisasumisen jälkeen ottavansa työpaikan ulkomailta.
Hei ap., täällä sinulle kohtalotoveri. Tapasin vuosia sitten miehen, joka myös omisti talon, jossa haisi kosteus (=home?). Sanoin, etten halua muuttaa hänen taloonsa, mutta jotenkin hän onnistui ylipuhumaan minut siihen. Ajattelen itsekin olleeni silloin todella hölmö, mutta miehelle ei tullut kuuloonkaan, että olisimme asuneet erillään. Jouduin joka tapauksessa muuttamaan omasta kodistani, koska asuimme eri paikkakunnilla ja halusin kuitenkin jatkaa seurustelua.
Nyt vuosien jälkeen asumme edelleenkin tässä mieheni talossa. Jotain parannusta taloon on tullut, ilmanvaihto on parantunut, enkä ole saanut homeoireita. Mieheni on kuitenkin osoittautunut erittäin hitaaksi remontoijaksi ja tappelemme yhtenään talosta ja asumisesta. Mieheni on luvannut, että hankimme uuden molempia miellyttävän talon kunhan tämä tulee kuntoon. Sitä odotellessa...
Mieheni on minulle rakas ja muutoin hyvä mies. Silti toivon hartaasti, että olisin alussa pysynyt lujana ja kieltäytynyt muuttamasta tähän taloon. Toivottavasti sinä päädyt oikeaan ratkaisuun, oli se sitten kohdallasi mikä tahansa.
Tässä asiassa et jousta! Päättelin, että sulla on lapsia, älä altista niitä homeelle.
Hometarkastus tietenkin pitää tehdä. Ihan sama on loukkaantuuko mies vai ei, terveydelläni en alkaisi leikkimään ollenkaan. Jos mies ei asiaa hyväksy, ei hän ole sellainen mies jonka kanssa voi puhua muistakaan hankalista asioista, joten suhde olisi siinä. Itsepäisyys ei ole hyvä piirre ja tyhmyys vielä huonompi.
Hei ap, hometaloon et kyllä muuta. Mieti nyt tarkkaan, mies vai oma terveys!
Minä en muuttaisi hometaloon mistään hinnasta. Todennäköisesti meille olisi jo tullut ero, koska olisin jo heti alussa kertonut, etten suostu edes viettämään aikaa homeisessa talossa.
Se, onko talossa hometta, pitää selvittää. Tilatkaa vaikkapa homekoirat, se on nopea ja hellpo tapa aloittaa. Mies saattaa pelätä sitä, että hometta löytyykin, mikä tarkoittaa kalliita remontteja, joten siksi ehkä vastustaa koko ajatusta. On helpompi olla tietämätön, tieto lisää tuskaa.
Jos siellä on selviä viitteitä homeesta, en lähtisi tekemään mitään ratkaisuja ennen kuin asia on selvitetty. Jos mies ei halua asiaa selvittää, en muuttaisi yhteen.
Syitä miksi en muuttaisi miehen kanssa yhteen tai edes jatkaisi:
a) tyhmä kun ei kuuntele mitä sanot
b) itsepäinen kun ei jousta yhtään
c) rakastaa taloa enemmän kuin sinua.
d) en pilaisi terveyttäni
Miksi pitäiai muuttaa yhteen? Vai onko perheen perustaminen mielessä? Minä olen ollut yhdessä 8v miehen kanssa joka myös askaroi vanhan talonsa kanssa. Mulle sopiietäsuhde vallan hyvin.
Mun ja exän suhde kaatui yhdeltä osilta myös taloasioihin. Tosin hänen talonsa ei ollut homeessa ainakaan tietääkseni. Mutta niin rakas kun exänsä kanssa olivat sen ostaneet, ettei suostunut millään luopumaan siitä. Talossa oli peräti 2 makuuhuoneetta ja meillä yhteensä neljä lasta, joten olisi ollut täysi mahdottomuus edes asua siinä talossa.
Mutta mies sai pitää minkä halusi, eli talon. Minusta luopuminen oli helpompaa. Näin jälkeenpäin ajatellen ihan hyvä juttu, koska jos talo menee ihmisten edelle, niin mitä hemmettiä sellaisella ukolle tekee? Muutakin vikaa löytyy satavarmasti. Enkä nyt tarkoita että talosta...
Sinuna sanoisin, että ehto hänen luokseen muuttamisessa on hometarkastus. Minusta reilua kaikin puolin.
Joskus vaan asumismieltymykset on tosiaan niin erilaiset että ero tulee niiden takia. Itselleni kävi näin vuosia sitten. Olin pari vuotta sitten silloin ostanut itselleni maailman ihanimman mummonmökin peltojen reunalta ja metsä alkoi talon takaa. Silti työskentelykaupunkiini oli vain 20 min ajomatka. Tapasin työkuvioissa ihanan miehen, rakastuttiin, alettiin seurustelemaan. Mutta mies oli Helsingistä, ja todellakin kaupunkilainen, ei pystynyt kuvittelemaankaan asumista sentapaisissa oloissa kuin minä asuin, ja minä en taas kaupunkiin, en varsinkaan Helsinkiin, halunnut. Olin asunut toisessa isohkossa kaupungissa ja minua ahdisti silloin jo kerrostaloasunnot ja ihmisvilinä. Joten erottiin sitten, kun oli liian erilaiset toiveet tuon asumisen suhteen.
Itse asun mieheni omistamassa vanhassa 50-luvun talossa, mies siis omistanut talon jo pitkään. Kehoitan selvittämään tuon homeasian. Usein vanhoissa taloissa saattaa olla tuo kosteudeksi/homeeksi mielletty tuoksu varsinkin kellarissa. Meillä kellarissa tuoksuu vanhalle/kostealle, mutta kaksi asuinkerrosta ovat raikkaat ja ilmanvaihto pelaa. Mies teetti taloon kuntokartoituksen ja kosteusmittaukset ja kaikki oli kunnossa, kellarissakin vaiks tuoksuukin kostealle. Mies kuitenkin pyynnöstäni Pani vauhtia ja teki pintarempan ennen kuin muutettiin yhteen, että talosta saataisiin myös minun näköiseni, olen tästä todella kiitollinen.
jos mies haluaa asua sinun kanssaan talossaan, olisi kohtuullista, että suostuu kosteustarkastuksiin, kyse on kuitenkin terveys asiasta. Jos mies on omissa mielipiteissään noin ehdoton, ei todellinen ongelma ole talo vaan miehen asenne ja ajattelutapa.
Joko jatkatte seurustelua tai lopetatte sen. Jos teillä on jo niin suuri makuero sen suhteen miten haluatte elää niin ei kannata lähteä vääntämään kamalasti. Sillä muitakin eroavaisuuksia taatusti tulee ja oletkos silloinkin aina valmis antamaan periksi.
Jos muutat kuitenkin yhteen niin älä ihmeessä ainakaan pariin vuoteen hävitä omaa asuntoasi. Ja älä myöskään sijoita avoliitossa rahaa siihen taloon ellei se siirry yteisomistukseen. Erossa et saisi rahojasi takaisin.
Nyt järki käteen ja sen mukaan.
Ei tule mitään. Eläntyylinne ovat liian erilaiset.
Koska suhde tulee siihen pisteeseen, että on pakko muuttaa yhteen? En ole ikinä moisesta pakosta kuullut. Jos sinulla on kiva 5h+k niin asut siellä onnellisena ja jatkatte suhdettta sellaisena kuin se nyt on.
Ette muuta yhtee. Vietätte aikaa sen kotona ja sun kotona. Mut sano tosta home jutusta..