Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ulkomaille muuttaneet ystävät hehkuttavat elämäänsä...
12.10.2014 |
...ja halveksivat minun elämääni Suomessa.
Hämmennyn vuosi vuodelta enemmän ulkomaille muuttaneiden ystävieni puheita. He ovat aikanaan muuttaneet suurella metelillä ulkomaille ja hämmästelleet sitä, kuinka minä voin tyytyä tähän kamalaan maahan. Myönnän, että Suomessa on paljon huonoa, mutta minänäen tässä maassa myös paljon hyvää ja tänne olen halunnut elämäni rakentaa. Paitsi nyt olemme muuttamassa Viroon, mutta sehän nyt on melkein sama asia :) Ystäväni eivät tiedä tätä vielä, joten onkin mielenkiintoista kuulla aikanaan, mitä mieltä he ovat muutostamme ja valitsemastamme maasta.
Yksi ystäväni on työttömänä Meksikossa. Ollut aina. Kärsii siitä, että on täysin miehensä perheen armoilla, mutta onpa ainakin lämmin. Yksi asuu vetoisessa kaksiossa lontoolaisessa lähiössä ja tekee tarjoilijan töitä paikallisessa pubissa. Ei ihan se ravintolanomistajan jet set-elämä, jota hän lähti tavoittelemaan. Yksi elelee eronneena ja surkeana Japanissa, eikä voi palata Suomeen, koska ei halua jättää lapsiaan.
Tavatessamme tai jutellessamme kaikki hehkuttavat elämäänsä ulkomailla, niin kuin se olisi joku itseisarvo. Minulla on ihan hyvä ja tavallinen elämä täällä ja joka kerta hämmästellään, miten me voimme tyytyä tähän ankeean imapiiriin ja kylmään talveen. Että pilaamme lastemme elämän, kun emme kasvata heistä kansainvälisiä metropoliitteja.
Onko oikeasti niin, että ulkomailla surkeissa puitteissa eläminen on niin ihanaa, että se voittaa mennen tullen mukavan elämän Suomessa? Jos on, niin ei siinä mitään, mutta hämmentää se jatkuva meidän elämän ja valintojen mollaaminen. En minä heidän elämäänsä tai valintojaan arvostele. En edes ihmettele. Paitsi teille :) Alkaa vaan rasittaa, kun keskustelut kulkevat aina samoja ratoja.
Kommentit (14)
Eihän tappiota kukaan halua tunnustaa, käännetään siis pihvi ja kehutaan. Mutta toisaalta, itsepä ovat osansa valinneet. Ei kai heitä kukaan pakottanut lähtemään, siis muu kuin ruohon vihreys aidan toisella puolella. Ja kuvitelma siitä, että kaikkialla muualla on asiat niin paljon paremmin kuin Suomessa. Niin kauan kuin on leipää pöydässä ja terveys kunnossa, ei liene ongelmia, mutta sitten kuin joki kohta prakaa, niin missäs on vieraan maan sosiaalinen turvaverkko? Aivan, sitä ei välttämättä ole lainkaan. Voi olla, että muistuu se tylsä ja harmaa Suomikin mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on arkista ulkomaillakin. Ensimmäiset vuodet menee turistina ja näkee uudesta maasta vain hyvät puolet mutta myöhemmin kylmä totuus paljastuu. Nautin itse elämästä ulkomailla mutta ei tämä aina helppoa ole eikä siinä ole mitään hehkutettavaa, lähinnä omat ystävät Suomessa sitä hehkuttavat, minä en.
t. 17 vuotta ulkomailla
Vaihda tuttavapiiriä ja keskity omaan elämääsi muiden parisuhde-, työ- ja asumistilanteiden sijaan.
Olen syvästi pahoillani jos jotakuta suututtaa se ettei elämä Suomessa ollut minulle se oikea, kerron kysyttäessä uudesta kotimaastani tai lisään silloin tällöin hienostelemattomia kuvia FB:iin reissuiltamme. Minulla on hyvä olla, mutta varmasti joidenkin mielestä jo se on kerskailua ja henkilökohtainen loukkaus kaikkia Suomessa asuvia kohtaan, mutta sepä ei ole minun ongelmani.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 13:09"]Onko sellainen ystävä, joka pilkkaa toisen valintoja? Saatko ystäviltäsi enemmän kuitenkin myönteisiä asioita kuin kielteisiä.
Voihan sitä olla sitä mieltä, että se Suomi on paskapaikka. Jos toinen kuitenkin täälläa sumisesta pitää, niin miksi arvostella toisen valintaa?
Mitä, jos rupeaisit hehkuttamaan sitä omaa elämääsi. et mainitse sitä, että Suomi on ihana paikka, vaan tyyliin:
Olipa ihana työpäivä jälleen. Itsetunnollesi tekee niin hyvää, kun tiedät, että vaikka miehesi kuolisi, niin pystyt elättämään perheen. Sanot, että tulisit hulluksi, jos olisit vain kotona. Sanot sitten että nostat todellakin hattua niille naisille/miehille, jotka jaksavat olla vuodesta toiseen kotirouvina/kotiherroina ilman omaa palkkaa.
Hehkutat omaa työaikaasi, jos on säännöllinen päivätyö. Jälleen nostat hattua kaikille vuorotyötä tekeville (oletan, että Lontoossa tarjoilijana olevalla on vuorotyö). Näillä kun on monesti niin pieni palkkakin, ettei korvaa sitä väsymystä mikä tulee yötöissä jne.
Jos sinulla on iso omakotitalo, niin hehkuta sitäkin. Tuskin ainakaan Lontoossa tai Japanissa olevilla ystävilläsi on yhtä isoa. Muista tässäkin, että et hauku toisten valintoja, kehut vain niitä omiasi, että ne ovat sinulle parhaita.
Muista ehdottomasti kehua lastesi päivähoitopaikkaa. Vaikka mielestäsi maksu olisi suuri, niin puhu suureen ääneen sitä, että kuinka vähällä rahalla saa laadukasta hoitoa. (Vähä rahahan se on: Lontoossa joutuu päivähoidosta maksamaan 1000-2000€/lapsi/kuukausi.
Puhupa lapstesi ystäsitä, että kuinka on kansainvälistä porukkaa. Kyllä sieltä nyt aina joku kansainvälinen tuttava löytyy :) Puhut siitä,e ttä kyllä tekin olette ajatelleet välillä ulkomaille pidemmäksi ajaksi lähteä, mutta kun eihän nykyään enää tarvitse. lastesikin luokalla on jo niin ja niin monta eri kansallisuutta ja olette tutustuneet heihin, kutsuneet kylään jne......
[/quote]
Tai jos vaikka valehtelemisen sijaan kertoisi niistä asioista joista oikeasti löytää iloa elämässään Suomesta?
Mä rakastan matkustelua, mutta on aina hienoa tulla takaisin Suomeen. Asuin puolisen vuotta ulkomailla ja jo 3kk jälkeen tuli koti- ikävä. Ihan arkisia asioita, suomalaisia sanomalehtiä, ruisleipää, suomalaista karkkia, juuresruokia jne. Kavereita oli sielläkin, mutta ne oikeat kaverit oli Suomessa. Oli ikävä Suomen kieltä.
Silloin oli kyllä jo netti, mutta piti käydä nettikahviloissa lukemassa suomalaisia lehtiä, ei ollut varaa ostaa tietokonetta ja yhteydet olivat tosi hitaat vielä 2000- luvun alussa.
Kyllä tuo reissu ja muutenkin matkustelleena osaan arvostaa Suomea ja kotia täällä. Sen tajuaa jo ensimmäisenä siitä, kun tarvitset lääkäriä. Joka paikassa ei ole näin hyvä ja kattava terveydenhuolto. Kirjastot, maksuton peruskoulu ruokailuineen jne.
Älä välitä ystäviesi moukkamaisuudesta. Heillä ei vällttämättä ole niin hienoa kun antavat ymmärtää. Pitävät vain kynsin hampain kiinni siitä illuusiosta joka heillä oli ulkomaille lähtiessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin hehkuttaisin, koska viski
En epäile yhtään, etteikö elämä ulkomailla voisi olla paljonkin antoisampaa kuin Suomessa. Itse olen tosin huomannut, että usein nämä poismuuttaneet kuitenkin jostain kumman syystä palaavat siinä vaiheessa takaisin, kun alkaa olla hoitoa vaativia sairauksia tai työttömyys iskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 13:28"]Vaihda tuttavapiiriä ja keskity omaan elämääsi muiden parisuhde-, työ- ja asumistilanteiden sijaan.
Olen syvästi pahoillani jos jotakuta suututtaa se ettei elämä Suomessa ollut minulle se oikea, kerron kysyttäessä uudesta kotimaastani tai lisään silloin tällöin hienostelemattomia kuvia FB:iin reissuiltamme. Minulla on hyvä olla, mutta varmasti joidenkin mielestä jo se on kerskailua ja henkilökohtainen loukkaus kaikkia Suomessa asuvia kohtaan, mutta sepä ei ole minun ongelmani.
[/quote]
Sen unohdin vielä sanoa että löydän Suomesta paljonkin hyvää ja käyn moikkaamassa sukulaisia säännöllisesti. Joidenkin mielestä näin ei saisi olla, koska se on merkki siitä että olen herännyt "karuun todellisuuteen" ja "ikävöin" lottovoitto Suomea.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 13:33"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 13:09"]Onko sellainen ystävä, joka pilkkaa toisen valintoja? Saatko ystäviltäsi enemmän kuitenkin myönteisiä asioita kuin kielteisiä. Voihan sitä olla sitä mieltä, että se Suomi on paskapaikka. Jos toinen kuitenkin täälläa sumisesta pitää, niin miksi arvostella toisen valintaa? Mitä, jos rupeaisit hehkuttamaan sitä omaa elämääsi. et mainitse sitä, että Suomi on ihana paikka, vaan tyyliin: Olipa ihana työpäivä jälleen. Itsetunnollesi tekee niin hyvää, kun tiedät, että vaikka miehesi kuolisi, niin pystyt elättämään perheen. Sanot, että tulisit hulluksi, jos olisit vain kotona. Sanot sitten että nostat todellakin hattua niille naisille/miehille, jotka jaksavat olla vuodesta toiseen kotirouvina/kotiherroina ilman omaa palkkaa. Hehkutat omaa työaikaasi, jos on säännöllinen päivätyö. Jälleen nostat hattua kaikille vuorotyötä tekeville (oletan, että Lontoossa tarjoilijana olevalla on vuorotyö). Näillä kun on monesti niin pieni palkkakin, ettei korvaa sitä väsymystä mikä tulee yötöissä jne. Jos sinulla on iso omakotitalo, niin hehkuta sitäkin. Tuskin ainakaan Lontoossa tai Japanissa olevilla ystävilläsi on yhtä isoa. Muista tässäkin, että et hauku toisten valintoja, kehut vain niitä omiasi, että ne ovat sinulle parhaita. Muista ehdottomasti kehua lastesi päivähoitopaikkaa. Vaikka mielestäsi maksu olisi suuri, niin puhu suureen ääneen sitä, että kuinka vähällä rahalla saa laadukasta hoitoa. (Vähä rahahan se on: Lontoossa joutuu päivähoidosta maksamaan 1000-2000€/lapsi/kuukausi. Puhupa lapstesi ystäsitä, että kuinka on kansainvälistä porukkaa. Kyllä sieltä nyt aina joku kansainvälinen tuttava löytyy :) Puhut siitä,e ttä kyllä tekin olette ajatelleet välillä ulkomaille pidemmäksi ajaksi lähteä, mutta kun eihän nykyään enää tarvitse. lastesikin luokalla on jo niin ja niin monta eri kansallisuutta ja olette tutustuneet heihin, kutsuneet kylään jne...... [/quote] Tai jos vaikka valehtelemisen sijaan kertoisi niistä asioista joista oikeasti löytää iloa elämässään Suomesta?
[/quote]
Mitä velehtelua tuo on, jos käy säännöllisessä päivätyössä. lapset ovat hoidossa, ja lähes jokaisessa luokassahan on nykyään enemmän tai vähemmän kansainvälinen ilmapiiri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että sinä TIEDÄT TOTUUDEN heidän KURJASTA elämästään siitäkin huolimatta, että he kertovat sinulle vain niitä hehkutustarinoita.
Kukakohan tässä oikein elääkään harhoissa, sinä vai ystäväsi?
Jos ulkomailla asuva vähänkin erehtyy kehumaan uutta asuinmaataan koetaan tämä yleensä ylimielisenä kehumisena. Aina pitäisi muistaa kehua vain Suomea (ja varsinkin suomalaista terveydenhoitoa ja päivähoitoa) ja mollata uuden asuinmaan oloja ja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 14:04"][quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 13:33"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 13:09"]Onko sellainen ystävä, joka pilkkaa toisen valintoja? Saatko ystäviltäsi enemmän kuitenkin myönteisiä asioita kuin kielteisiä. Voihan sitä olla sitä mieltä, että se Suomi on paskapaikka. Jos toinen kuitenkin täälläa sumisesta pitää, niin miksi arvostella toisen valintaa? Mitä, jos rupeaisit hehkuttamaan sitä omaa elämääsi. et mainitse sitä, että Suomi on ihana paikka, vaan tyyliin: Olipa ihana työpäivä jälleen. Itsetunnollesi tekee niin hyvää, kun tiedät, että vaikka miehesi kuolisi, niin pystyt elättämään perheen. Sanot, että tulisit hulluksi, jos olisit vain kotona. Sanot sitten että nostat todellakin hattua niille naisille/miehille, jotka jaksavat olla vuodesta toiseen kotirouvina/kotiherroina ilman omaa palkkaa. Hehkutat omaa työaikaasi, jos on säännöllinen päivätyö. Jälleen nostat hattua kaikille vuorotyötä tekeville (oletan, että Lontoossa tarjoilijana olevalla on vuorotyö). Näillä kun on monesti niin pieni palkkakin, ettei korvaa sitä väsymystä mikä tulee yötöissä jne. Jos sinulla on iso omakotitalo, niin hehkuta sitäkin. Tuskin ainakaan Lontoossa tai Japanissa olevilla ystävilläsi on yhtä isoa. Muista tässäkin, että et hauku toisten valintoja, kehut vain niitä omiasi, että ne ovat sinulle parhaita. Muista ehdottomasti kehua lastesi päivähoitopaikkaa. Vaikka mielestäsi maksu olisi suuri, niin puhu suureen ääneen sitä, että kuinka vähällä rahalla saa laadukasta hoitoa. (Vähä rahahan se on: Lontoossa joutuu päivähoidosta maksamaan 1000-2000€/lapsi/kuukausi. Puhupa lapstesi ystäsitä, että kuinka on kansainvälistä porukkaa. Kyllä sieltä nyt aina joku kansainvälinen tuttava löytyy :) Puhut siitä,e ttä kyllä tekin olette ajatelleet välillä ulkomaille pidemmäksi ajaksi lähteä, mutta kun eihän nykyään enää tarvitse. lastesikin luokalla on jo niin ja niin monta eri kansallisuutta ja olette tutustuneet heihin, kutsuneet kylään jne...... [/quote] Tai jos vaikka valehtelemisen sijaan kertoisi niistä asioista joista oikeasti löytää iloa elämässään Suomesta?
[/quote]
Mitä velehtelua tuo on, jos käy säännöllisessä päivätyössä. lapset ovat hoidossa, ja lähes jokaisessa luokassahan on nykyään enemmän tai vähemmän kansainvälinen ilmapiiri?
[/quote]
Tarkoitin sitä jos aletaan hakemalla hakemaan lesoilun aiheita niin se kyllä paistaa läpi. Vaikka uskoisi toisen liioittelevan juttujaan, ei itse tarvitse sortua samaan vain ärsyttääkseen. Miksi ei voi vain rehellisesti mainita niitä asioita jotka ovat mielestään Suomessa ja omassa elämässään hyvin - vaikka sitten se säännöllinen päivätyö, lapset hoidossa tai kansainvälinen ilmapiiri luokissa?
Minä ainakin ajattelen että ihan tyypistä kiinni missä viihtyy. Nykyään on vain yhtä simppeliä muuttaa ulkomaille kuin Suomen sisällä. Olen itse asunut ulkomailla ja kieltämättä oli ihanaa ja terveydenhuolto ihan eri luokkaa kuin meillä. Kuitenkin tiedän että haluan perhettä kasvattaa Suomessa, jotta isovanhemmat eivät jäisi paitsi. On oikeesti isompi kulttuurishokki sopeutua takaisin Suomeen. Siinä mielessä siis kadehdin heitä, jotka täällä ovat jo alkujaan tyytyväisiä. :) jokainen voi valita missä elää, ehkä nämäkin ystäväsi käyvät samalla läpi sitä kriisiä, että olkoon elämä millaista vaan ulkomailla, he eivät enää koe Suomea (tai mitään tiettyä maata) täydellisenä kotina, jolloin iskee kriisi siitä missä se oma paikka olisi.
Alue: Aihe vapaa
Onko sellainen ystävä, joka pilkkaa toisen valintoja? Saatko ystäviltäsi enemmän kuitenkin myönteisiä asioita kuin kielteisiä.
Voihan sitä olla sitä mieltä, että se Suomi on paskapaikka. Jos toinen kuitenkin täälläa sumisesta pitää, niin miksi arvostella toisen valintaa?
Mitä, jos rupeaisit hehkuttamaan sitä omaa elämääsi. et mainitse sitä, että Suomi on ihana paikka, vaan tyyliin:
Olipa ihana työpäivä jälleen. Itsetunnollesi tekee niin hyvää, kun tiedät, että vaikka miehesi kuolisi, niin pystyt elättämään perheen. Sanot, että tulisit hulluksi, jos olisit vain kotona. Sanot sitten että nostat todellakin hattua niille naisille/miehille, jotka jaksavat olla vuodesta toiseen kotirouvina/kotiherroina ilman omaa palkkaa.
Hehkutat omaa työaikaasi, jos on säännöllinen päivätyö. Jälleen nostat hattua kaikille vuorotyötä tekeville (oletan, että Lontoossa tarjoilijana olevalla on vuorotyö). Näillä kun on monesti niin pieni palkkakin, ettei korvaa sitä väsymystä mikä tulee yötöissä jne.
Jos sinulla on iso omakotitalo, niin hehkuta sitäkin. Tuskin ainakaan Lontoossa tai Japanissa olevilla ystävilläsi on yhtä isoa. Muista tässäkin, että et hauku toisten valintoja, kehut vain niitä omiasi, että ne ovat sinulle parhaita.
Muista ehdottomasti kehua lastesi päivähoitopaikkaa. Vaikka mielestäsi maksu olisi suuri, niin puhu suureen ääneen sitä, että kuinka vähällä rahalla saa laadukasta hoitoa. (Vähä rahahan se on: Lontoossa joutuu päivähoidosta maksamaan 1000-2000€/lapsi/kuukausi.
Puhupa lapstesi ystäsitä, että kuinka on kansainvälistä porukkaa. Kyllä sieltä nyt aina joku kansainvälinen tuttava löytyy :) Puhut siitä,e ttä kyllä tekin olette ajatelleet välillä ulkomaille pidemmäksi ajaksi lähteä, mutta kun eihän nykyään enää tarvitse. lastesikin luokalla on jo niin ja niin monta eri kansallisuutta ja olette tutustuneet heihin, kutsuneet kylään jne......