Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erosin enkä muista milloin olen ollut näin onnellinen
27.08.2014 |
Jätin miehen viikko sitten. Kolme ja puoli vuotta kestin (idiootti minä) miehen moittimista, huorittelua, nälvimistä, jatkuvia poissaoloja ja huutamista.
Tänään tajusin, miten paljon mies rajoitti mun elämää. Mitään ei saanut tehdä ja kaikki mitä tein tai sanoin oli perseestä tai jotenkin väärin. Nyt saan ostaa kokojyväpastaa, tofua, grillattua kanaa, katsoa Iholla ensi maanantaina, lukea rauhassa kirjaa, katsoa netflixistä mitä huvittaa, mennä juoksemaan vaikka sataa, pelata lasten kanssa lautapelejä olkkarin lattialla, käyttää sitruunan tuoksuista lattianpesuainetta ja tehdä mitä helvettiä nyt päähän pälkähtää ilman että joku nillittää ja kiroilee ja haukkuu vieressä miten ääliö ja vajaa olen.
Pakko oli avautua. Tajusin just mitä paskaa viimeiset kolme ja puoli vuotta olivat.
Kommentit (21)
Onnea! Tiedän mistä puhut! Se mieletön vapauden riemu melkein räjäyttää tajunnan! Voi tehdä ihan mitä haluaa, se on jotain mieletöntä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapi siltä, että ainoan oikean ratkaisun teit. Onnea uuteen elämään!
Mä olen edelleen, vuosienkin jälkeen riemuissani kaikista muista paitsi yhdestä erosta, eikä se yksikään enää harmita.
Ihanaa, hyvä! Muista, että negatiivisia tunteita tulee varmasti vielä, kun koko mennyttä suhdetta alat käsittelemään, mutta anna tulla vaan! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuinka ihanaa, onnea rohkea-Sinä! Minulla on on mies ollut reissussa viime päivät ja vähän samanlaiset fiilikset on olleet, kotona on ollut kivaa ja rentoa, ei kukaan ole ollut moittimassa, olemme lasten kanssa vaan nauttinet. Mies ei ole soittanut puoleen viikkon, tulee perjantaina takaisin ja minun 'loma' loppuu.
En muistakaan milloin viimeksi olisi ollut näin kevyt olo.
Hahaa! Sama tunne täällä, ja erosta on jo yli vuosi! Alkuun fiilistelin just tota että Wau! Voin syödä mitä haluan ja laittaa päälleni mitä haluan ja tavata ketä haluan ja olla itsekseni enkä ole kenellekään tilinpidollinen. Voin rauhassa ylipäätään etsiä uudelleen itseni. Voin ostaa kaupasta pahoja näkkileipiä ja mytätä pestyt pyykit sängylle kasaan viikkaamatta niitä heti. Nyt olen vain tasaisen onnellinen itsekseni. Saan toteuttaa itseäni omassa kuplassani ja omalla aikataulullani eikä kenenkään mielialat ja mielipiteet vaikuta.
En tajua miten pinnistelin kuusi vuotta tuon narsupaskiaisen kanssa jolle mikään ei ollut hyvä ja kaikki mitä tein oli ala-arvoista ja kädetöntä. Nyt voin illan tullen askarrella, soittaa, laulaa, tanssia, ommella, eikä ole paineita että toinen tulee siihen selän taakse osoittamaan halveksuntaansa.
Monet ystäväpiirissäni kyselevät että enkö meinaa pariutua, eikö ole ketään uutta miestä kuvioissa, tai ovatko välimme lämmenneet lasten isän kanssa. Pah! En tiedä miten voisin selittää eksää mustamaalaamatta että en ole vain masentunut eronnut yh-äiti, vaan elän elämäni onnellisinta aikaa enkä todellakaan halua tähän ketään miestä pilaamaan me&myself&I -hetkiäni.
Ymmärrän iloasi! Nauti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihanat kannustavista ja positiivisista kommenteistanne. Tuli tosi hyvä mieli ja voittajafiilis. Löin mielessäni ihan yläfemmat itseni kanssa :D
Yksi elämä tässä on meille vaan annettu, sitä ei kannata menettää. Huoletti, miten selvitään rahallisesti, mutta tätä helpotuksen tunnetta kun nyt mietin, niin mielummin vaikka kuolen nälkään kuin kestän sitä helvettiä enää päivääkään.
I-HA-NAA!!
Helppoahan tuollainen eroaminen on..jos on noin huono suhde ollut. Minä vaan suren miten en enää koe niitä ihania hetkiä ex:n kanssa, en kuule hänen kehuvan ja hellittelevän, en tunne sitä rakkautta. Olen yksin ja epätoivoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jätin nalkuttavan ja pihtaavan ämmän kesäkuussa. On aivan mahtavaa kun saa tehdä mitä haluaa,
eikä olla kotiorjana kenellekkään pillunkantotelineelle!
Nostan hattua, ihan asenne!
minä erosin kaksi viikkoa sitten, olen aivan rikki. Lapsen takia pakko jatkaa, muuten romahtaisin pohjalle vaikka itse halusin eroa. No ehkä ajan kanssa minäkin osaan taas nauttia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:26"]
Nostan hattua, ihan asenne! minä erosin kaksi viikkoa sitten, olen aivan rikki. Lapsen takia pakko jatkaa, muuten romahtaisin pohjalle vaikka itse halusin eroa. No ehkä ajan kanssa minäkin osaan taas nauttia!
[/quote]
Muutamia häivähtäviä hetkiä olen kaivannut jotakin, mutta sekin on ollut määrittelemätöntä luopumisen tuskaa. Kaipasin mielikuvaa siitä parisuhteesta, jota ei edes oikeasti ollut. Kaipasin niitä ihania hetkiä, joita oli suhteessa ainoastaan silloin kun miehelle sopi ja häntä sattui huvittamaan. Viime lauantaina päivällä kaipasin miestä, kun teki mieli lähteä brunssille. Ainoastaan muistaakseni, että miestä ei ikinä kiinnostanut tehdä yhtään mitään mun kanssa ja oli useita lauantaiaamuja, kun ei ollut vielä edes tullut kotiin.
Jostain syystä muistaa vaan niitä hyviä hetkiä. Onneksi on niin paljon paskoja muistoja varastossa, että jos meinaa ikävä yllättää, niin heittämällä muistaa kolme kamalaa asiaa, jotka kääntävät mielen taas positiiviseksi.
Miten lapsille ei saanut äitienpäivän aamuna länkyttää typerällä äänellä, kiitokset voi sanoa virallisemminkin. Miten keskenmeno on joka naisen oma asia, eikä siinä nyt hänen läsnäolonsa auta eikä tuo raskautta takaisin. Miten hän hakuaa nähdä sen miehen, joka mulle voi joskus olla kiva. Maailma on kyllä täynnä ihania naisia, mutta minä en niihin kuulunut.
Muutamia mainitakseni.
Ap.
Voi kun uskaltaisinkin.. ehkä kun lapset ovat hieman isompia. Edes eskarissa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä oli varmaan aika samanlaista kuin mitä meillä on. Hänen ei tarvitse hoitaa vauvaa/lapsia lainkaan, 'menisit itse töihin, niin tietäisit kuinka rankkaa töissäkäynti on', mun kotiorjuutta hänen ei tarvitse edes maistaa, vaan on vapaa kulkemaan miten tykkää. Ruuat on niitä, jotka herralle sopii, mun lauluääni on suoraan perseestä, mun puhuessa on pakko työntää sormet korviin, lapsia kasvatan ihan väärin, eitätäenäätaidakauanjaksaa...
8
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:49"]Voi kun uskaltaisinkin.. ehkä kun lapset ovat hieman isompia. Edes eskarissa :)
[/quote]
Jatkan vielä.. oon tähän asti ollut aika "yh-äiti", vaikkakin naimisissa siis.. mies ei osallistu lasten (kaksi alle kolmevuotiasta) hoitoon millään tapaa.. toki välillä leikittää vartin mutta
..teen väärää ruokaa (yökkii jos onkasviksia yms), olen huono äiti kun laitoin lapset päiväkotiin ja jatkan opintojani (lapsen ppaikka on kuulemma kotona), mihinkään en pääse ilman lapsia (hän itse toki käy harrasteissa, treenimatkoilla jne..) en siis edes lähikauppaan.
Syyt miksi sinnittelen: mies maksaa elämisen kuluja, saan säästettyä sukanvarteen uutta elämää varten ja miehen sukulaiset ovat uskomattoman ihania; tukevat ja auttavat laatenhoidossa jne..
Joo kivittäkää.
Muistan saman tunteen, erosimme kaksi vuotta sitten, kuulostaa tutulta, minuakin kohdeltiin huonosti. Pari vuotta tähän totutteluun on kuitenkin mennyt, lapse asuvat vuoroviikoin luonamme joten se on ollut kova pala. Nyt kahden vuoden jälkeen tunnen olevani vapaa hengittämään ja osaan nauttia omasta ajastani, huomenna vapaapäivä ja lähden hyvän kaverin kanssa tosi pitkälle lenkille luontoon... sitä enkä montaa muutakaan mukavaa asiaan olisi voinut tehdä ennen eroa mutta nyt voin ja osaan myös nauttia siitä:)!
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:56"]Teillä oli varmaan aika samanlaista kuin mitä meillä on. Hänen ei tarvitse hoitaa vauvaa/lapsia lainkaan, 'menisit itse töihin, niin tietäisit kuinka rankkaa töissäkäynti on', mun kotiorjuutta hänen ei tarvitse edes maistaa, vaan on vapaa kulkemaan miten tykkää. Ruuat on niitä, jotka herralle sopii, mun lauluääni on suoraan perseestä, mun puhuessa on pakko työntää sormet korviin, lapsia kasvatan ihan väärin, eitätäenäätaidakauanjaksaa...
8
[/quote]
Tutulta kuulostaa, kuin suoraan mun elämästä vielä viikolla. Ja toi on henkistä väkivaltaa. Toivon, että saat kerättyä rohkeutesi ja lähdet. Itsesi ja lasten takia. Tollanen parisuhde musertaa pala palalta ja ennen kuin huomaatkaan olet jo liian masentunut lähteäksesi. Tsemppiä ja voimia, kaikesta selvitään ja mitään parempaa ei voi koskaan tulla elämään tilalle, jos ei siivoa ensin paskaa alta pois.
Ap.
Aivan loistava ratkaisu Ap! Onnittelut halauksen kera.
Minäkin koin noita mainitsemiasi asioita vajaan 3 vuoden yhteiselon aikana. Lisäksi pelottelua, uhkauksia (milloin lastensuojeluilmoituksilla, milloin erolla tai itsemurhalla), peiton repimistä ja sitä alituista kontrollointia! Pian on 3 vuotta täynnä siitä kun lopulta pakenin lasten kanssa ja päivääkään en ole katunut:). Joka ilta nautin siitä, että saan ilman pelkoa laittaa pään tyynyyn:).
Jos tunnet eläväsi tämän tyyppisesssä suhteessa, mieti mitä saat/menetät, jos lähdet. Suuntaa katse parin vuoden päähän, millaista elämäsi on silloin jos jäät, entä jos lähdet. Suosittelen vielä tutustumaan narsisti-aiheen kirjallisuuteen ja pohtimaan omaa elämää.
Rasittaa lukea viestejä joissa ihmiset alentavat itseään haukkumalla itseään idiooteiksi tai tyhmiksi. Yleensä sellaisia kirjoittavat läheisriippuvaiset naiset, jotka ovat eronneet narsistimiehestä.
Herätkää.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä sinä!! :) <3