Lue keskustelun säännöt.
Erosin enkä muista milloin olen ollut näin onnellinen
27.08.2014 |
Jätin miehen viikko sitten. Kolme ja puoli vuotta kestin (idiootti minä) miehen moittimista, huorittelua, nälvimistä, jatkuvia poissaoloja ja huutamista.
Tänään tajusin, miten paljon mies rajoitti mun elämää. Mitään ei saanut tehdä ja kaikki mitä tein tai sanoin oli perseestä tai jotenkin väärin. Nyt saan ostaa kokojyväpastaa, tofua, grillattua kanaa, katsoa Iholla ensi maanantaina, lukea rauhassa kirjaa, katsoa netflixistä mitä huvittaa, mennä juoksemaan vaikka sataa, pelata lasten kanssa lautapelejä olkkarin lattialla, käyttää sitruunan tuoksuista lattianpesuainetta ja tehdä mitä helvettiä nyt päähän pälkähtää ilman että joku nillittää ja kiroilee ja haukkuu vieressä miten ääliö ja vajaa olen.
Pakko oli avautua. Tajusin just mitä paskaa viimeiset kolme ja puoli vuotta olivat.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:26"]
Nostan hattua, ihan asenne! minä erosin kaksi viikkoa sitten, olen aivan rikki. Lapsen takia pakko jatkaa, muuten romahtaisin pohjalle vaikka itse halusin eroa. No ehkä ajan kanssa minäkin osaan taas nauttia!
[/quote]
Muutamia häivähtäviä hetkiä olen kaivannut jotakin, mutta sekin on ollut määrittelemätöntä luopumisen tuskaa. Kaipasin mielikuvaa siitä parisuhteesta, jota ei edes oikeasti ollut. Kaipasin niitä ihania hetkiä, joita oli suhteessa ainoastaan silloin kun miehelle sopi ja häntä sattui huvittamaan. Viime lauantaina päivällä kaipasin miestä, kun teki mieli lähteä brunssille. Ainoastaan muistaakseni, että miestä ei ikinä kiinnostanut tehdä yhtään mitään mun kanssa ja oli useita lauantaiaamuja, kun ei ollut vielä edes tullut kotiin.
Jostain syystä muistaa vaan niitä hyviä hetkiä. Onneksi on niin paljon paskoja muistoja varastossa, että jos meinaa ikävä yllättää, niin heittämällä muistaa kolme kamalaa asiaa, jotka kääntävät mielen taas positiiviseksi.
Miten lapsille ei saanut äitienpäivän aamuna länkyttää typerällä äänellä, kiitokset voi sanoa virallisemminkin. Miten keskenmeno on joka naisen oma asia, eikä siinä nyt hänen läsnäolonsa auta eikä tuo raskautta takaisin. Miten hän hakuaa nähdä sen miehen, joka mulle voi joskus olla kiva. Maailma on kyllä täynnä ihania naisia, mutta minä en niihin kuulunut.
Muutamia mainitakseni.
Ap.
[/quote] Miksi edes tuollaiselle aloit tehdä lapsia. Ja ehkä useammankin.