Lue keskustelun säännöt.
Miten voi edes yrittää parantaa itseään, kun psykologinen hömppä on roskaa?
11.10.2014 |
Esim. etsin nyt tietoa netistä siitä mitkä on syitä sille, että tuntee olonsa aina tyhjäksi. No, konkreettisten ohjeiden sijaan saankin lukea tällaista roskaa taas vaihteeksi:
Your ego-wounded self is filled with false beliefs regarding who you are. Your wounded self may see you as inadequate, unlovable, not good enough, not important, selfish, bad, wrong. Your wounded self operates from core shame -- that you are intrinsically flawed.
These are programmed beliefs that have no basis in truth, but they may be running your life. When you believe that you are not good enough, then you turn to others and to addictions to try to feel okay -- to fill the emptiness that you are causing with your self-judgment/self-abandonment.
Miten joku typerä artikkeli voi väittää tuollaista vai pitäisikö henkisten ongelmien lisäksi olla vielä tyhmä ja sivuuttaa oman elämänsä kokemukset? :D
Enhän mä helvetti soikoon tuntisi itseäni niin paskaksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi ja oloani jatkuvasti tyhjäksi, jos olisin elämäni alusta asti ollut se, joka halutaan ystäväksi ja kumppaniksi ja jolla olisi ihmissuhteita. Ei kaikki ihmiset ole rakastamisen arvoisia tai koskaan tarpeeksi hyviä kellekään.
Kommentit (31)
Onko kenelläkään sellainen kokemus, että terapia on saanut jo ennestään itsekriittisen ihmisen tarkkailemaan ja analysoimaan ihan jokaista ajatusta ja liikettä? Ja pyrkimään koko ajan muuttamaan itseään johonkin suuntaan? Lopulta vuosien jälkeen on takki tyhjä, eikä enää tiedä miten päin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:35"]Lue Tunne Lukkosi sekä Eckhart Tollen Läsnäolon voima.
[/quote]
Minä taas en voi suositella Tollea. Se liikkuu niin ihme sfääreissä, että aivan mahdotonta sellaista tavoitella.
terapiassa joutuu käymään vaikeita asioita läpi ja jossain vaiheessa todellakin tarkkailee itseään tosi paljon. Ja väsymys on murskaavaa kun päässä kieppuu ikävät asiat jotka on nostettu esiin. Siihen ei kuole, niiden on tarkoitus nousta esiin käsiteltäväksi, jotta ne jättävät rauhaan ja jäävät omalle paikalleen menneisyyteen. Terapeutti on siinä apuna rinnalla kulkemassa. Itse kävin 3 vuotta kognitiivisessa. Minulla myös ahdistuneisuutta, pelkoja, masennusta ja kaupan päälle post-traumaattinen stressireaktio siihen päälle. Oli minussa aikamoinen fiksaaminen.
Itse en olekaan ikinä pyrkinyt terapiassa kehittämään analysointitaitojani vaan olen ottanut terapeutit jotenkin vuorovaikutusharjoituskappaleina. Esim oon kysellyt itse terapeutilla vaikka että miksi kysyt tuota, mikä tuo ilme on, mitä mieltä olet siitä ja tästä, eli vähän kuin maksettuja ystäviä..koska normitilanteessa en mitenkään voisi esim koko ajan tivata toisen mielipidettä siitä kun minulla on tänään jalassa eriväriset sukat ja silti oikeasti miettisin loppupäivän että mitähän se ajatteli. Terapeutin avulla huomaa että ei yhtään mitään, ilman tarvetta opiskella teorioita.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:11"]
Ymmärrän mitä tarkoitat, mulla sama juttu. Minun tapauksessa se on osaksi sitä että olen oikeasti "vääränlainen" ja ärsytän ihmisiä jos olen oma itseni. Eli siis en voi koskaan olla oma itseni. Tai ehkä jossain paikkassa jota en tiedä, eipä ole tullut vielä vastaan.
MUTTA. Sitten toinen puoli totuutta on se että kyllä toi artikkeli on ihan oikeassa myös. Jos tunnet itsesi tyhjäksi, on suuri todennäköisyys että operoit ns. väärästä itsestä käsin tai ei oikein ole itseä edes. Se on kärjistäen sitä ett aamulla herätessä miettii että mitä x, y ja z haluaisivat minun tekevän tänään. Minulle tuli vasta keski-iässä ensimmäistä kertaa kokemuksia siitä että tämä on minun elämä ja olen oman elämäni toimija. Jos on saanut tosi huonot eväät, tämäkin itsestään selvä asia pitää opetella. Nykyään yritän aina kun vaan mieleen tulee mennä siihen tilaan että keskityn pysymään "ohjaan omaa laivaani" -moodissa. Aluksi se oivallus kesti noin sekunnin ja oli vaikea saavuttaa, nyt koko ajan helpompi.
[/quote]
On mulla oma toimijuus (koska elän kuitenkin sen mukaan mitä itse haluan tehdä, mulla ei tosiaan ole elämässäni edes ketään kenen mukaan voisin toimia), mutta ongelmahan on tää tyhjyys ja yksinäisyys. Ei mulla ole ollut aikoihin enää edes tavoitteita sen suhteen mitä haluaisin, koska olen vaan tyhjä kuori ilman tarkoitusta. Kaipa tää ihmissuhteiden puuttuminen vuosien ajan on tän aiheuttanut. Tiedänhän sen kyllä, että oma "arvo" ei saa riippua toisista, mutta tätä toitottavilla on aina suht tasapainoisia ja olemassaolevia ihmissuhteita taustalla - edes sukulaisia. Mulla ei.
[/quote]
Missä määrin sukulaisten ja ystävien puute on sinun syysi? Oletko niin paska tyyppi ettei kukaan halua olla kanssasi missään tekemisissä vai onko vika/ongelma siinä ettet osaa olla toisten kanssa, et osaa vuorovaikutustaitoja? On olemassa persoonia, joilla on heikot vuorovaikutustaidot, heidän pitää opetella miten saada ystäviä ja miten ylläpitää ystävyyssuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos pitää itseään paskana tyyppinä, syy-seuraussuhteetkin selitetään sillä paskuudella. Asia ei välttämättä ole niin. On saattanut kasvaa tunne-elämältään vajavaisten ihmisten lähellä ja itsetunto on rakentunut heikoksi. Kaikilla ei ole samalnlaisia lähtökohtia eikä se ole kenenkään syy. Varsinkaan sen lapsen. Vanhemmat puolustelevat omia virheitään herkästi mutta suuri osa heistä on toiminut niinkuin on parhaaksi nähnyt. Jotkut vaan eivät pysty parempaan ja lähettävät maailmalle vaurioituneita lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun et haluakaan ymmärtää ongelmiasi tai sitä että mistä ne voivat johtua niin et uskoisi oikeaa analyysia tilanteestasi vaikka jok syöttäisi sen sinulle lusikalla.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:39"]
kun et haluakaan ymmärtää ongelmiasi tai sitä että mistä ne voivat johtua niin et uskoisi oikeaa analyysia tilanteestasi vaikka jok syöttäisi sen sinulle lusikalla.
[/quote]
Ei mulla ole ongelmana kuin järkyttävän paska persoonallisuus, sitä tässä yrittäisin jotenkin muuttaa mutta eipä sellasta kukaan osaa ikävä kyllä varmaan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kognitiivinen terapia on asiallista.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:52"]
kognitiivinen terapia on asiallista.
[/quote]
Kuinka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:39"]
kun et haluakaan ymmärtää ongelmiasi tai sitä että mistä ne voivat johtua niin et uskoisi oikeaa analyysia tilanteestasi vaikka jok syöttäisi sen sinulle lusikalla.
[/quote]
Ei mulla ole ongelmana kuin järkyttävän paska persoonallisuus, sitä tässä yrittäisin jotenkin muuttaa mutta eipä sellasta kukaan osaa ikävä kyllä varmaan tehdä.
[/quote]
Tätä alapeukutetaan, wonder why?
Jos teillä olis takana sellaset miltei 30 vuotta torjumista, ulkopuolelle jättämistä ja jättämistä, niin olisipa teillä kaikilla sama ääni kellossa; en ole tarpeeksi hyvä.
Ymmärrän, kai... Kun sanotaan, että olet hyvä juuri tuollaisena, mutta sitten et kelpaa kenellekään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:39"]
kun et haluakaan ymmärtää ongelmiasi tai sitä että mistä ne voivat johtua niin et uskoisi oikeaa analyysia tilanteestasi vaikka jok syöttäisi sen sinulle lusikalla.
[/quote]
Ei mulla ole ongelmana kuin järkyttävän paska persoonallisuus, sitä tässä yrittäisin jotenkin muuttaa mutta eipä sellasta kukaan osaa ikävä kyllä varmaan tehdä.
[/quote]
Tätä alapeukutetaan, wonder why?
Jos teillä olis takana sellaset miltei 30 vuotta torjumista, ulkopuolelle jättämistä ja jättämistä, niin olisipa teillä kaikilla sama ääni kellossa; en ole tarpeeksi hyvä.
[/quote] No pitäiskö alkaa olemaan tarpeeksi hyvä? Noin alkuun jos nyt edes vaikka itselles?
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:39"]
kun et haluakaan ymmärtää ongelmiasi tai sitä että mistä ne voivat johtua niin et uskoisi oikeaa analyysia tilanteestasi vaikka jok syöttäisi sen sinulle lusikalla.
[/quote]
Ei mulla ole ongelmana kuin järkyttävän paska persoonallisuus, sitä tässä yrittäisin jotenkin muuttaa mutta eipä sellasta kukaan osaa ikävä kyllä varmaan tehdä.
[/quote]
Ymmärrän mitä tarkoitat, mulla sama juttu. Minun tapauksessa se on osaksi sitä että olen oikeasti "vääränlainen" ja ärsytän ihmisiä jos olen oma itseni. Eli siis en voi koskaan olla oma itseni. Tai ehkä jossain paikkassa jota en tiedä, eipä ole tullut vielä vastaan.
MUTTA. Sitten toinen puoli totuutta on se että kyllä toi artikkeli on ihan oikeassa myös. Jos tunnet itsesi tyhjäksi, on suuri todennäköisyys että operoit ns. väärästä itsestä käsin tai ei oikein ole itseä edes. Se on kärjistäen sitä ett aamulla herätessä miettii että mitä x, y ja z haluaisivat minun tekevän tänään. Minulle tuli vasta keski-iässä ensimmäistä kertaa kokemuksia siitä että tämä on minun elämä ja olen oman elämäni toimija. Jos on saanut tosi huonot eväät, tämäkin itsestään selvä asia pitää opetella. Nykyään yritän aina kun vaan mieleen tulee mennä siihen tilaan että keskityn pysymään "ohjaan omaa laivaani" -moodissa. Aluksi se oivallus kesti noin sekunnin ja oli vaikea saavuttaa, nyt koko ajan helpompi.
Ootko nainen? Tässä samankaltainen mies...
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:10"]No pitäiskö alkaa olemaan tarpeeksi hyvä? Noin alkuun jos nyt edes vaikka itselles?
[/quote]
No kuules, ihan oma itseni olen ollut alusta asti. Kyllä mustakin olis aika jees tietää, että mikä on ollut vialla kun oon kelvannut itselleni, mutten koskaan muille siitä 3-vuotiaasta ikävuodesta alkaen. Tässäpä sitä yritänkin, että mitä voisi tehdä ollakseni tarpeeksi hyvä ja saan lukea tuota paskaaaa, että miten olen oikeasti rakastettava ja hyvä.
Juu, todella rakastettava olo mulla on jälleen kerran kun olen viettänyt viikkoja edes puhumatta kenenkään kanssa vapaa-ajalla (ei ystäviä) ja lauantai-iltana omassa yksiössä tätäkin kirjoitan.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:10"]
Ymmärrän, kai... Kun sanotaan, että olet hyvä juuri tuollaisena, mutta sitten et kelpaa kenellekään...
[/quote]
Juuri tämä. Omana itsenäni tässä on menty, ja tähän asti päästy. Yksinäisyys on vaan välillä niin ahdistavaa, että alkaa miettiä onko tästä enää ulospääsyä. Kestäisikö jälleen kerran yrittää, jos vaikka tällä kertaa onnistuisi ja kestäisikö mahdollisesti taas uuden torjumisen?
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:11"]
Ymmärrän mitä tarkoitat, mulla sama juttu. Minun tapauksessa se on osaksi sitä että olen oikeasti "vääränlainen" ja ärsytän ihmisiä jos olen oma itseni. Eli siis en voi koskaan olla oma itseni. Tai ehkä jossain paikkassa jota en tiedä, eipä ole tullut vielä vastaan.
MUTTA. Sitten toinen puoli totuutta on se että kyllä toi artikkeli on ihan oikeassa myös. Jos tunnet itsesi tyhjäksi, on suuri todennäköisyys että operoit ns. väärästä itsestä käsin tai ei oikein ole itseä edes. Se on kärjistäen sitä ett aamulla herätessä miettii että mitä x, y ja z haluaisivat minun tekevän tänään. Minulle tuli vasta keski-iässä ensimmäistä kertaa kokemuksia siitä että tämä on minun elämä ja olen oman elämäni toimija. Jos on saanut tosi huonot eväät, tämäkin itsestään selvä asia pitää opetella. Nykyään yritän aina kun vaan mieleen tulee mennä siihen tilaan että keskityn pysymään "ohjaan omaa laivaani" -moodissa. Aluksi se oivallus kesti noin sekunnin ja oli vaikea saavuttaa, nyt koko ajan helpompi.
[/quote]
On mulla oma toimijuus (koska elän kuitenkin sen mukaan mitä itse haluan tehdä, mulla ei tosiaan ole elämässäni edes ketään kenen mukaan voisin toimia), mutta ongelmahan on tää tyhjyys ja yksinäisyys. Ei mulla ole ollut aikoihin enää edes tavoitteita sen suhteen mitä haluaisin, koska olen vaan tyhjä kuori ilman tarkoitusta. Kaipa tää ihmissuhteiden puuttuminen vuosien ajan on tän aiheuttanut. Tiedänhän sen kyllä, että oma "arvo" ei saa riippua toisista, mutta tätä toitottavilla on aina suht tasapainoisia ja olemassaolevia ihmissuhteita taustalla - edes sukulaisia. Mulla ei.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 00:12"]
jos pitää itseään paskana tyyppinä, syy-seuraussuhteetkin selitetään sillä paskuudella. Asia ei välttämättä ole niin. On saattanut kasvaa tunne-elämältään vajavaisten ihmisten lähellä ja itsetunto on rakentunut heikoksi. Kaikilla ei ole samalnlaisia lähtökohtia eikä se ole kenenkään syy. Varsinkaan sen lapsen. Vanhemmat puolustelevat omia virheitään herkästi mutta suuri osa heistä on toiminut niinkuin on parhaaksi nähnyt. Jotkut vaan eivät pysty parempaan ja lähettävät maailmalle vaurioituneita lapsia.
[/quote]
Ei se huono itsetunto tätä ole aiheuttanut. Kyllä mussa jotain alusta asti vialla on ollut, kun tää kaikki alkoi jo miltei vauvaiässä. Monenkaltaiset ihmiset on pystyneet olemaan jotain tärkeää ja tunteiden arvoista muille - mä en koskaan ja tuskinpa ikinä tulen enää olemaan. Tässä iässä kun yrittää tutustua, niin kaikki aikuiset ja vähänkin tasapainoiset ihmiset perääntyy kun huomaavat, että mulla ei ole suunnilleen ketään eikä mitään kokemuksia vuosien varrelta.