Köyhät, miksi hankitte monta lasta, vaikka ei varaa itse elättää?

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 16:45"]Pitäähän jonkun tehdä tänne uusia veronmaksajia, kun ns. "parempiväki" vain opiskelee 40-vuotiaaksi ja sitten rupeavat vasta hedelmöityshoidoilla tekemään yhden max kaksi lasta.

Kuka ne teidänkin eläkkeet maksaa!!! Kotihoidontuet ja äitiysrahat on hyvin pieni kuluerä siihen verrattuna!
[/quote]

Kuule sä et ainakaan uusia veronmaksajia tee. Sossupummeja ja toisten elättejä tulee su lapsistasi . Tää yhteiskunta kaatuu kohta.
T. Töitä 60h/ viikko ja 45000e vuodessa veroja maksava

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 17:03"]

Tottakai maailmassa vo sattua vaikka mitä. Voi sairastua, saada potkut, menettää kaikki säästöt jne. Se suurin ero syntyy siitä, miten näihin asioihin reagoi. Tunnen sekä huonostikoulutettuja työttömiä että hyvin koulutettuja työttömiä. Molemmissa ryhmissä löytyy ne pummit, ei se ole pelkästään koulutuksesta kiinni. Kaikki riippuu asenteesta.

[/quote]

Tämä on aivan totta. Siinä vaiheessa, kun firmassa on yt:t meneillään, aletaan ihmetellä, pitäisköhän rahaa säästääkin, työttömyyttä (tai huonoja aikoja) varten. Käy ilmi, että siihen prameaan elämäntyyliin, jota on haluttu kavereille esitellä, ovatkin uponneet kaikki rahat.

Se ero on juuri siinä. Jokaisen pitäisi tunnistaa riskit omassa elämässään, ja varautua. Eikä tuudittautua ajatukseen paremmasta ja huonommasta väestä.

Ja lähteä työn perässä merta edemmäs kalaan. Eikä niin, että "jos tästä jonnekin liikahdan, sen pitää mennä juuri minun oikeaksi ajattelemallani tavalla."

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 17:03"]

Toinen ystäväni opiskeli trendikästä alaa, mies oli kovapalkkaisessa työssä. Ei koskaan valmistunut vaan alkoi vauvatehtailu. Mies huiteli maailmalla, ystävä hoiti kodin, kunnes mies tuli uusi vaimo kainalossaan takaisin ja ystäväni lapsineen potkittiin pihalle miehen omistamasta talosta (eivät olleet naimisissa, kun ystäväni ei usko avioliittoon...). Nyt on opinnot vanhentuneet, ala ei työllistä, vaikka saisikin niitä jatkaa ja mieskin lopettanut ansiohommat, joten elaritkin ovat kovin pienet. Ystäväni sai onneksi opiskelupaikan, mutta onhan neljän lapsen elättäminen minimielareilla ja opintotuella aika raskasta. Onneksi tulevaisuus vaikuttaa aika valoisalta, melko varma työpaikka odottamassa.

[/quote]

Ja annetaan miehen hoitaa kaikki raha-asioista jopa ihmissuhteisiin asti. Itse keskitytään olemaan äiti. Ei ole herkkua yli kolmekymppisenä perheenäitinä joutua ensimmäistä kertaa työmarkkinoille harjoittelijaksi kohtaamaan elämän realiteetteja. Eri asia alanvaihtajat, joilla on jo vuosien työkokemus.

Periaatteessa olen juu sitä mieltä, että kunkin pitäisi tehdä vain sen verran lapsia kuin pystyy elättämään, mutta hyvinvointiyhteiskuntana ollaan tuossa vähän pakkoraossa. Kun ei se niiden lasten syy ole. Olisi aika barbaarimaista jättää lapset kärsimään vanhempiensa tyhmyydestä.

Lisäksi joo kaikkea ei voi ennakoida, mutta puhutaan nyt tapauksista, joissa lapsi tehdään valmiiksi surkeaan tilanteeseen.

Meillä mies tienaa hyvin, ja mulla on pienehkö palkka. Lasten (2) ollessa pieniä on käytännössä se tilanne, että mun ei ole järkevää olla töissä, kun kulut (toinen auto, tarhamaksut, kotihoidontuen menetys + työssäkäyntikulut) nielevät melkein sen palkan. Lisäksi vaan stressiä ja kiirettä.

Mutt töissä olen silti käynyt, koska kyllä jokaisen tulee tehdä oma osansa. Mua ei periaatteessa sellainen haittaa, että verovaroilla avustetaan useampilapsista, pienituloista perhettä osittain, mutta ehdottomasti vain silloin, kun on omaa yritystä. Pelkkä ruokkona oleminen on ensinnäkin säälittävää ja toisekseen epäreilua muita kohtaan, kannatti se työ tai ei.

Jos ei työ kannata ollenkaan, silloin olisi pitänyt tämä asia tajuta jo ennen ison pesueen tekemistä, ja jättää tekemistä. Tai sitten tehdään ne työt ihan siitä huolimatta.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 17:12"]

Ei elämää voi hallita. Se mene eniinku menee. 

[/quote]

Elämää voi hallita, jos oikeasti haluaa.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 05:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 17:12"]

Ei elämää voi hallita. Se mene eniinku menee. 

[/quote]  

[/quote]Näinhän se on. Elämää hallitsemattomat ovat juuri niitä, jotka selittävät pettämisiään, että rakkaudelle ei voi mitään ja siitä rakkaudesta ei päässyt yli ja oli pakko erota ja lähteä sen suuren rakkauden mukaan. 

Elämää voi hallita, jos oikeasti haluaa.

Sitten juoksutetaan lapsia kahden kodin väliä, kun ei elämälle voi mitään ja kun en niin rakastanut niiden isiä ja lapset on onnellisia, kun äiti on, kun äiti ei voinut hallita elämäänsä.

Ihmiset ovat erillaisa ja kaikki eivät ole luotuja menemään yhteiskunnan säätämillä systeemeillä, jotkut ihmiset tarvitsevat enemmän unta, toisilla kestää palautua työstä kauemmin kuin toisilla, joillain työn teko on yhtä helvettiä ja jotkut sitten taas nauttivat työstään, toiset tarvitsevat lyhyemmät yöunet ja palautuvat nopeammin työnteon jälkeen.

Miksi on niin vaikea ymmärtää että kaikki on erillaisia, ne ihmiset jotka ovat kotona syystä tai toisesta pärjäävät todella pienillä rahoilla, miksi kukaan haluaisi kituutella huvikseen, kaikki haluaisivat olla tehokkaita ja pirteitä, arvostettuja ihmisiä, näin ei vain ole, se että joku on keksinyt että töitä pitää tehdä vähintään 8 ja unta tarvitaan 7 tuntia ei tarkoita että näin se olisi kaikilla.

Itse teen 9,5 tuntista päivää ja palkka paska, tarvitsen unta vähintään  9 tuntia, työ on miellyttävää joten jaksan.

Olen ihminen ja tahdon olla onnellinen, ei olisi mitään järjeä elää jos omat voimavarat ylittyisivät niin että ei jaksaisi muuta kuin töitä. EN OLE MIKÄÄN VERONMAKSAJA YHTEISKUNNAN OMISTUKSESSA, olen ihminen. Ymmärrän kaikkia jotka ovat valinneet erillaisen elämän, ja mikään luksus elämä se ei ole. Ja toivoisin että te ahdasmieliset jäisitte työttömiksi ja tajuaisitte että monille se ei ole valinta.

Rikkaat otatte aivan varmasti vastaan lapsilisät ja kotihoidontuet, eikö ole tekopyhää olla täällä valittamassa miksi köyhät elävät tuilla kun itse ette edes tarvitsisi tukia, mutta otatte vastaan silti?

Pitäisi myös nyt määritellä ne elättämisen minirajat. Nähdäkseni suomalaisten sossupummienkin lapset elävät oikein mukavasti ja jopa leveästi verrattuna vaikkapa Aasian tai Etelä-Amerikan vähäosaisiin ja köyhiin. Ja tähän on turha tulla sanomaan, että tukirahoja maksetaan liikaa sillä eipä ne toimeentulotuet kuulkaa päätä huimaa. Työttömyyspäivärahakin on vain 500 euroa. Että kyllä siinä aikamoinen taiteilija saa olla, että nyky Suomessa pärjää kun kaikki hinnat hipovat pilviä.

Mun mielestä aloittajan pontti on pelkkää kateutta ja pahansuopuutta. Ja sitähän Suomessa valitettavasti riittää liiankin kanssa. Et sä ap sillä onnelliseksi tule, että poljet niitä, jotka jo muutenkin on heikoilla.

Itse olen kuullut usein selityksenä juurikin tuon "minua ei ole luotu elämään yhteiskunnan rytmissä, miksi mun pitäisi tehdä kahdeksan tuntia töitä niinkuin kaikkien muidenkin". Oma tätini on myös tällainen sillä erotuksella, että hän on hurahtanut hihhulitouhuihin. On siis ties kuinka monetta vuotta sairaslomalla, kun on vaikka minkälaista allergiaa joka estää kaiken työnteon (ja siis oikeasti ei ole). Nykyään elelee tietääkseni sossurahoilla, mutta töihin ei siis koskaan aio palata. Tekee kaukohoitoja ja enkeliparannuksia ja muuta roskaa pimeänä.

Pointti siis on se, että tietysti saa olla ottamatta osaa yhteiskunnan "rytmiin". Tietenkin saa olla tekemättä töitä. Silloin sun täytyy vain käyttää niitä sun omia rahoja, ei sen yhteiskunnan rahoja! Miten helvetissä voit oikeuttaa itsellesi kotona lorvimisen ja haukkua oravanpyörässä olevia kun sä saat rahasi siltä perkeleen oravanpyörältä...

Lapsilisien maksamisen näille elämäntapalorvijoille voisi mun mielestä aivan ehdottomasti lopettaa. Jos sitä lapsilisää todella tarvitsee niin kipeästi on talous usein sen verran tiukalla, että lapsia ei pitäisi muutenkaan kasvattaa. Pienituloisille sallisin toki lapsilisän, mutta todellakin vain pienituloisille _työssäkäyville_.

Kotonaolemiseenkin pitäisi laittaa jonkunlainen raja, ei vaan voi olla niin, että nainen voi tehtailla lapsia toisensa perään ja saada vuosikaudet yhteiskunnalta jos jonkunlaista rahaa. Se vaan ei voi mennä niin. Monilapsisten lorvijoiden on myös ihan turha perustella päätöstään niin, että saadaan lisää veromaksajia ja että "jokuhan ne sunkin eläkkees maksaa". Köyhyys periytyy erittäin usein. Minkälaisen aikuisen mallin ne lorvijan lapset saavat? Eivät ainakaan ahkeran ja työssäkäyvän aikuisen mallia.

Samaa mieltä ap.n kanssa. Kyllä poljetuilla ja vähävaraisillakin pitää olla vastuu tekemisistään eli miksi niitä lapsia pitää tehdä niin paljon, jos ei pysty niitä elättämään eikä turvaamaan hyviä kasvuolosuhteita (vrt keskustelut päivähoidon tarpeesta alle kolmevuotiaille-äitien mielenterveysongelmat). Tottakai jokaiselle ihmiselle pitäisi suoda oma jälkeläinen ja yhteiskunnan on autettava heikompia yksilöitä, mutta miksi niitä lapsia pitää tehdä MONTA?

Erityisesti haluan korostaa, että puhun nyt niistä perheistä, joissa vanhemmat eivät ole hakeneet aktiivisesti töitä eivätkä opiskelemaan. Yhteiskuntakin voisi tulla vastaan tarjoamalla suojatyöpaikkoja eli maksamalla vaikka työseteleitä toimeentulotuen rinnalla, jolloin kouluttautumattomilla olisi mahdollisuus tienata lisää elantoa ja tuntea olevansa tärkeä ja osa yhteiskuntaa.

Minäkin ole pienipalkkainen (lähäri päivätyössä, ei lisiä yms) ja asuntovelallinen. Olen ollut työttömänä ja tehnyt vuosia pätkätyötä mutta omalla aktiivisuudellani itseni ja perhettäni elättänyt. Joskus olen ajatellut, että lahjoitan lasten vanhoja vaatteita tai tavaroita huono-osaisemmille, mutta kun niillä jotka näin oli paremmat vaatteet ja esim rattaat kuin meillä, en nähnytkään sitä tarpeelliseksi ja täytyy sanoa, että tunne siitä oli ristiriitainen. Ajattelen kuitenkin positiivisesti, että lapseni ovat asuneet perheessä jossa vanhemmat lähtevät joka päivä töihin ja puhuvat rahasta palkkana, olemme itse valinneet asuinalueen koska omistusasunto ja lapset käyvät koulua alueella joka yksi Helsingin korkeampipalkkaisten asuinaluetta (ei varakkaita pelkästään omaisuuden mukaan).  Tarjoan siis lapsilleni toivon mukaan hyvät lähtökohdat tulevaisuudelle vaikka itse joudun kaiken repimään selkänahasta?

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 05:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 17:12"]

Ei elämää voi hallita. Se mene eniinku menee. 

[/quote]

Elämää voi hallita, jos oikeasti haluaa.

[/quote]Lapseni koulukaveri olisi varmasti halunnut elää. Mutta sairastui syöpään ja menehtyi vain 19 vuotiaana. Kerropas meille miten hänen vanhempansa ja hän itse olisi voinut hallita elämäänsä ettei olisi käynyt niin kuin kävi?

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:54"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 05:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 17:12"]

Ei elämää voi hallita. Se mene eniinku menee. 

[/quote]

Elämää voi hallita, jos oikeasti haluaa.

[/quote]Lapseni koulukaveri olisi varmasti halunnut elää. Mutta sairastui syöpään ja menehtyi vain 19 vuotiaana. Kerropas meille miten hänen vanhempansa ja hän itse olisi voinut hallita elämäänsä ettei olisi käynyt niin kuin kävi?

[/quote]

Tässä ei varmaankaan puhuttu elämän ja kuoleman kysymyksistä vaan siitä, miten suhtautuu erilaisiin tilanteisiin joita elämä heittää eteen. Ylivoimaisesti suurin osa tilanteista on sellaisia joihin voi itse vaikuttaa jollakin tavalla. Jos ei voi, aina voi vaikuttaa omaan asenteeseen. Kukaan ei nyt puhunut syövistä tai muista sairauksista.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 16:30"]En osaa sanoa, mutta tyypillisiä tapauksia löytyy lähipiiristäni: Serkkuni sai 17-vuotiaana ensimmäisen lapsensa,ja se periytyi,nyt hänen vanhin tyttärensä odottaa myöskin 17-vuotiaana.. osasyy tähän että serkkuni on aina "nostanut itseaan jalustalle" kun teki lapset niin nuorena. Tottakai jos lastena edessä pauhaa miten hienoa oli saada lapset "ajoissa" niin omat lapset ottaa siitä mallia. Ei siinä tarvita muutakuin vanhemman polve esimerkki,ja hups heijaa,tehdään samalla tavalla koska ei TIEDETÄ paremmasta,toisin sanoen toisesta tiestä!
[/quote]

Minun äitini sai minut 18-vuotiaana ja minä lapseni 17-vuotiaana. En kyllä millään tavalla suunnitellut hankkivani lasta tuossa iässä, koska äitikin. Vaan jouduin vanhemman miehen raiskaamaksi ja tässä sitä ollaan.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:58"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:54"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 05:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 17:12"]

Ei elämää voi hallita. Se mene eniinku menee. 

[/quote]

Elämää voi hallita, jos oikeasti haluaa.

[/quote]Lapseni koulukaveri olisi varmasti halunnut elää. Mutta sairastui syöpään ja menehtyi vain 19 vuotiaana. Kerropas meille miten hänen vanhempansa ja hän itse olisi voinut hallita elämäänsä ettei olisi käynyt niin kuin kävi?

[/quote]

Tässä ei varmaankaan puhuttu elämän ja kuoleman kysymyksistä vaan siitä, miten suhtautuu erilaisiin tilanteisiin joita elämä heittää eteen. Ylivoimaisesti suurin osa tilanteista on sellaisia joihin voi itse vaikuttaa jollakin tavalla. Jos ei voi, aina voi vaikuttaa omaan asenteeseen. Kukaan ei nyt puhunut syövistä tai muista sairauksista.

[/quote] Kyllä koko elämä on elämän ja kuoleman kysymyksiä. Sitä voi sairastua vakavasti ihan koska tahansa tai joutua onnettomuuteen ja väistämättä sellaiset asiat vaikuttavat työkykyyn ja siihen pärjääkö omillaan vain joutuuko hakemaan yhteiskunnan apua. Monilla on jo alunperinkin sairauksia, joiden kanssa pitää vaan elää. Opiskella ja etsiä työpaikka.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 09:12"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:58"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:54"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 05:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 17:12"]

Ei elämää voi hallita. Se mene eniinku menee. 

[/quote]

Elämää voi hallita, jos oikeasti haluaa.

[/quote]Lapseni koulukaveri olisi varmasti halunnut elää. Mutta sairastui syöpään ja menehtyi vain 19 vuotiaana. Kerropas meille miten hänen vanhempansa ja hän itse olisi voinut hallita elämäänsä ettei olisi käynyt niin kuin kävi?

[/quote]

Tässä ei varmaankaan puhuttu elämän ja kuoleman kysymyksistä vaan siitä, miten suhtautuu erilaisiin tilanteisiin joita elämä heittää eteen. Ylivoimaisesti suurin osa tilanteista on sellaisia joihin voi itse vaikuttaa jollakin tavalla. Jos ei voi, aina voi vaikuttaa omaan asenteeseen. Kukaan ei nyt puhunut syövistä tai muista sairauksista.

[/quote] Kyllä koko elämä on elämän ja kuoleman kysymyksiä. Sitä voi sairastua vakavasti ihan koska tahansa tai joutua onnettomuuteen ja väistämättä sellaiset asiat vaikuttavat työkykyyn ja siihen pärjääkö omillaan vain joutuuko hakemaan yhteiskunnan apua. Monilla on jo alunperinkin sairauksia, joiden kanssa pitää vaan elää. Opiskella ja etsiä työpaikka.

[/quote]

Sun kanssa on aivan turha keskustella, joten mä jätän tän tähän. Jokainen saa olla uhri jos siltä tuntuu, siinä vaan ei tee itselleen mitään hyvää.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 09:12"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:58"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:54"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 05:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 17:12"]

Ei elämää voi hallita. Se mene eniinku menee. 

[/quote]

Elämää voi hallita, jos oikeasti haluaa.

[/quote]Lapseni koulukaveri olisi varmasti halunnut elää. Mutta sairastui syöpään ja menehtyi vain 19 vuotiaana. Kerropas meille miten hänen vanhempansa ja hän itse olisi voinut hallita elämäänsä ettei olisi käynyt niin kuin kävi?

[/quote]

Tässä ei varmaankaan puhuttu elämän ja kuoleman kysymyksistä vaan siitä, miten suhtautuu erilaisiin tilanteisiin joita elämä heittää eteen. Ylivoimaisesti suurin osa tilanteista on sellaisia joihin voi itse vaikuttaa jollakin tavalla. Jos ei voi, aina voi vaikuttaa omaan asenteeseen. Kukaan ei nyt puhunut syövistä tai muista sairauksista.

[/quote] Kyllä koko elämä on elämän ja kuoleman kysymyksiä. Sitä voi sairastua vakavasti ihan koska tahansa tai joutua onnettomuuteen ja väistämättä sellaiset asiat vaikuttavat työkykyyn ja siihen pärjääkö omillaan vain joutuuko hakemaan yhteiskunnan apua. Monilla on jo alunperinkin sairauksia, joiden kanssa pitää vaan elää. Opiskella ja etsiä työpaikka.

[/quote]

Sun kanssa on aivan turha keskustella, joten mä jätän tän tähän. Jokainen saa olla uhri jos siltä tuntuu, siinä vaan ei tee itselleen mitään hyvää.

[/quote] Älä keskustele, ryve vain omassa erinomaisuudessasi. Tulet vielä putoamaan ja sitten näet mitä elämä oikeasti on.

Itsekin ihmettelen ihmisiä, jotka elävät tukien varassa ja tehtailevat lapsia. Eikö yksi, tai max kaksi riittäisi? Yleensä ovat vielä niitä, joilla pahoja ongelmia ja päihteitä kuluu viikottain. Yhtä sairasta tosin, vaikka kävisi töissä, ei se kenestäkään parempaa vanhempaa tee. Työssäkäyvä voi olla surkea vanhempi, tai työtön esimerkillinen. Täytyy arvioida muiden seikkojen kautta. Lapset voivat hyvin, kun vanhempi on terve, raitis ja antaa aikaa ja rakkautta.

Yhtä paljon ihmettelen työssäkäyviä, joille työ menee lasten edelle. Lapset viedään jo yksivuotiaina yhteiskunnan hoidettaviksi päiväkotiin. Aika huonot lähtökohdat hyvälle äiti-lapsisuhteelle. Saa äidillä olla hyvä palkka, että tulee kulut katettua. Kotiäiti tulee itseasiassa halvemmaksi yhteiskunnalle.

Parasta olisi, jos kotona viihtyvät pullantuoksuiset toimeentulevat äidit (joko omilla säästöillä, pääomatuloilla, perinnöllä tai miehen palkalla elämänsä kustantavat) hankkisivat eniten lapsia :) Surullista olisi syntyä mt-ongelmaisen, päihteitä käyttävän sossu- tai työssäkäyvän äidin lapseksi. Tai uraäidin, joka vähät välittää lapsestaan, ainoastaan sen muutaman tunnin päivässä.