Ylen toimittaja kehuu kiusaajia

Sulta on mennyt vähän jutun pointti ohi. Se ei ole "kiusaajien kehumista" jos ei ripustaudu uhrin rooliin, vaan kääntää negatiiviset kokemukset voimavaraksi. Jokaisen meistä on otettava vastuu omasta elämästään.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:04"]Sulta on mennyt vähän jutun pointti ohi. Se ei ole "kiusaajien kehumista" jos ei ripustaudu uhrin rooliin, vaan kääntää negatiiviset kokemukset voimavaraksi. Jokaisen meistä on otettava vastuu omasta elämästään.
[/quote]
Tosi kiva jos tuo onnistuu, mutta tunnen aikuisia, perheellisiä ihmisiä jotka kärsivät edelleen kiusaamisen seurauksista.

Yksi teki itsemurhan.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:11"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:04"]Sulta on mennyt vähän jutun pointti ohi. Se ei ole "kiusaajien kehumista" jos ei ripustaudu uhrin rooliin, vaan kääntää negatiiviset kokemukset voimavaraksi. Jokaisen meistä on otettava vastuu omasta elämästään.
[/quote]
Tosi kiva jos tuo onnistuu, mutta tunnen aikuisia, perheellisiä ihmisiä jotka kärsivät edelleen kiusaamisen seurauksista.

Yksi teki itsemurhan.
[/quote]

En siis syytä siitä kiusaajia, mutta kiusaaminen on ihan todellinen ongelma.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 19:38"]21, tuntuiko sinusta siltä, että vika on sinussa vai kiusaajissasi? Miten sinua kiusattiin ja kuinka kauan? Anteeksi kun kyselen, mutta kun itseänikin on aikoinaan kiusattu.
[/quote]

Tiesin että vika on kiusaajissa, koska kiusaamisen laukaisi ihan mikä tahansa.

Kiusaaminen alkoi ala-asteen ensimmäisellä - olin kiusaajieni kanssa samalla luokalla lukion loppuun asti.
Minua kiusattiin rinnakkaisluokkia, ylempiä ja alempia luokkia myöten.

Osa kiusasi sanallisesti, osa odotti koulumatkalla ja hakkasi.

Yläasteella en saanut tanssitunneilla paria ellei opettaja pakottanut. Päälleni syljettiin välitunnilla.

Minua pahoinpideltiin myös koulun ulkopuolella. Aina useampi henkilö.

Siis miten sen kiusaamisen voi kääntää voitoksi? Kertokaapa ihan rautalangasta vääntäen. Sehän ei ole vahvuutta, että läpi elämänsä miettii kaiken sen mukaan, mitä se kiusaaja ajatteli hänestä kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä, neljäkymmentä vuotta sitten...sehän vaan juuri kertoo, kuinka iso asia kiusaaminen oli, ja kuinka tiukka ote kiusaajalla yhä edelleen on uhristaan (kiusaajan sitä ehkä enää edes tajuamatta tai haluamatta). Eihän sellainen elämä, jossa kaikki näennäiset omat valinnat tehdään kuitenkin lopulta sen kiusaamisen kautta, ole vapaan ja vahvan ihmisen elämää. 

37, kuulostaa aivan kauhealta. Minäkin kysyn (jos haluat kertoa), tiesivätkö aikuiset tuosta helvetistä mitään ja yrittivätkö puuttua tilanteeseen?

12

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 19:15"]

Sille joka puolustelee täällä tuota toimittajaa: Ihminen, joka on kokenut oikeaa kiusaamista, ei voi vakavissaan väittää että koulukiusaaminen kasvattaisi ihmisinä. 

Kirjoittajan suora lainaus tekstistä: "Huomaan (salaa!) pohtivani, mikä nykynuoria vaivaa – eikö kiusaaminen ole osa rajojen rikkomista ja oman paikkansa hakemista, kasvamista ihmisenä?"

Ja lasten väliset konfliktit ja kiusaaminen ovat kaksi aivan eri asiaa ja tuo kirjoittaja nimenomaan puhuu kiusaamisesta niin kuin lainauksessa näkyy.

[/quote]

C'moon. Oikeasti. Lue nyt se ketju siinä perässäkin. Hän ilmaisee itseään huonosti, mutta ei hän nyt mielestäni oikeasti kiusaamista hyväksy. Hän kokee, että se pitää kääntää voitoksi ja siitä voi vahvistua, ja muuta blaatiblaata - mutta ei hän sentään tarkoita, että kiusaaminen pitäisi sallia tai sitä pitäisi lisätä (minkä sanoo kommenttiketjussakin minusta selvästi)

Minä en muuten häntä "puolustele", koska en ole ollenkaan hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta minua kiusaa se, jos tahallaan väärinymmärretään jotain. Ollaan eri mieltä tuon Assulinin kanssa, muttei väärinymmärretä.

12

[/quote]

Lue itse teksti uudelleen kun sitä niin muille täällä kehotat. Kyllä miä luin tekstin ja kommenttiosion alapuolella. Se ei kuitenkaa poista sitä tosiasiaa minkä hän itse kirjoittaa omassa tekstissään. Jossain av-palstalla voin vielä ymmärtää sen, että joku kirjoittaa hieman epäselvästi tarkottaen jotain muuta asiaa, mutta kyseessä on toimittaja joka kirjoittaa kuitenkin Ylen sivustolle. 

Tuskin hän kiusaamista hyväksyy ja hienoa että on voinut kääntää sen voimavaraksi, mutta se ei poista sitä että kirjoittaa ihan selvällä suomen kielellä, että "Mikä nykynuoria vaivaa - eikö kiusaaminen ole osa kasvamista ihmisenä?" ja sitä se ei todellakaan ole. Minusta tuossa ei ole mitään tulkinnanvaraa. Toimittajana hän on varmasti kykenevä kirjoittamaan sellaisia mielipiteitä mitä tarkoittaa.

21, kuulostaa tosi pahalta. Onko tuosta jo kauan aikaa ja miten selvisit siitä? Miten voit nyt? Oletko pystynyt opiskelemaan ja oletko työelämässä? Oma kiusaamiseni oli sitten pientä tuohon verrattuna. Minut vain suljettiin ulos kaikesta, nimiteltiin ja katsottiin "kieroon".

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 19:46"]37, kuulostaa aivan kauhealta. Minäkin kysyn (jos haluat kertoa), tiesivätkö aikuiset tuosta helvetistä mitään ja yrittivätkö puuttua tilanteeseen?

12
[/quote]

Meillä oli kotona ongelmia. En halunnut kuormittaa vanhempiani, vaan valehtelin pienestä pitäen että kaikki on hyvin ja olen onnellinen.

Menin usein läheiseen metsään kasaamaan itseni ennen kotiin menoa. Kotona odotti sitten toisenlainen helvetti.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 19:50"]21, kuulostaa tosi pahalta. Onko tuosta jo kauan aikaa ja miten selvisit siitä? Miten voit nyt? Oletko pystynyt opiskelemaan ja oletko työelämässä? Oma kiusaamiseni oli sitten pientä tuohon verrattuna. Minut vain suljettiin ulos kaikesta, nimiteltiin ja katsottiin "kieroon".
[/quote]

Ensimmäiset vuodet lukion jälkeen menivät huonosti. Opiskelin alaa johon minulla oli intohimo, mutta masennuin enkä osannut mennä esim. tenttiin ajallaan. Kärsin pahasti unettomuudesta. Perheessäni oli surullinen tapahtuma ja jätin opinnot kesken.
Sitten menin amikseen, jotta saan jotain tehtyä. Suoritin tutkinnon.

Aikuisiällä kärsin masennuksen lisäksi hetken aikaa harhoista ja pelkotiloista. Vietin aikaa suljetulla.

Nyt olen töissä ja parisuhteessa. Voin ihan hyvin, mutta tuntuu pahalta aina kun joku vähättelee kiusaamista.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 19:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 19:15"]

Sille joka puolustelee täällä tuota toimittajaa: Ihminen, joka on kokenut oikeaa kiusaamista, ei voi vakavissaan väittää että koulukiusaaminen kasvattaisi ihmisinä. 

Kirjoittajan suora lainaus tekstistä: "Huomaan (salaa!) pohtivani, mikä nykynuoria vaivaa – eikö kiusaaminen ole osa rajojen rikkomista ja oman paikkansa hakemista, kasvamista ihmisenä?"

Ja lasten väliset konfliktit ja kiusaaminen ovat kaksi aivan eri asiaa ja tuo kirjoittaja nimenomaan puhuu kiusaamisesta niin kuin lainauksessa näkyy.

[/quote]

C'moon. Oikeasti. Lue nyt se ketju siinä perässäkin. Hän ilmaisee itseään huonosti, mutta ei hän nyt mielestäni oikeasti kiusaamista hyväksy. Hän kokee, että se pitää kääntää voitoksi ja siitä voi vahvistua, ja muuta blaatiblaata - mutta ei hän sentään tarkoita, että kiusaaminen pitäisi sallia tai sitä pitäisi lisätä (minkä sanoo kommenttiketjussakin minusta selvästi)

Minä en muuten häntä "puolustele", koska en ole ollenkaan hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta minua kiusaa se, jos tahallaan väärinymmärretään jotain. Ollaan eri mieltä tuon Assulinin kanssa, muttei väärinymmärretä.

12

[/quote]

Lue itse teksti uudelleen kun sitä niin muille täällä kehotat. Kyllä miä luin tekstin ja kommenttiosion alapuolella. Se ei kuitenkaa poista sitä tosiasiaa minkä hän itse kirjoittaa omassa tekstissään. Jossain av-palstalla voin vielä ymmärtää sen, että joku kirjoittaa hieman epäselvästi tarkottaen jotain muuta asiaa, mutta kyseessä on toimittaja joka kirjoittaa kuitenkin Ylen sivustolle. 

Tuskin hän kiusaamista hyväksyy ja hienoa että on voinut kääntää sen voimavaraksi, mutta se ei poista sitä että kirjoittaa ihan selvällä suomen kielellä, että "Mikä nykynuoria vaivaa - eikö kiusaaminen ole osa kasvamista ihmisenä?" ja sitä se ei todellakaan ole. Minusta tuossa ei ole mitään tulkinnanvaraa. Toimittajana hän on varmasti kykenevä kirjoittamaan sellaisia mielipiteitä mitä tarkoittaa.

[/quote]

No, me tulkitsemme sitä sitten eri lailla. Minä ymmärrän hänen tarkoittavan nimenomaan kiusaamisen kokemista, siis uhrina oloa. Että se voi kasvattaa ihmisenä (joka mielestäni voi toki olla joskus asiain laita, kun kiusaaminen on ollut lievää ja/tai uhri poikkeuksellisen onnekas muutoin - mutta ei yleensä, joten ei sitä nyt minään HYVÄNÄ kokemuksena voi kenellekään pitää), jos sen siten "osaa" ottaa (mikä sekin on minusta epäinhimillistä uhrin vastuuttamista).

Ei siis ole mielestäni kyse kiusaajista, vaan uhreista.

No joo, ei jankata enempää, ollaan kumminkin itse asiasta varmaan aivan samaa mieltä. Ja huono oli kirjoitus minustakin kuten hänelle siinä ketjussa itsekin sanoin.

12

21, hyvä kun oot jo paremmalla puolella :) Ymmärrän sua niin hyvin! Mulla myös kiusaaminen vaikutti opiskeluihin ja oikeestaan koko elämään. En haluais kokea sitä uudelleen, enkä haluais, että kukaan joutuu tämmösiä juttuja kokemaan. Mutta jos tässä jotain hyvää on ollut, niin se, että osaa itse olla aika ystävällinen ja hienotunteinen. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle!

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 20:06"]21, hyvä kun oot jo paremmalla puolella :) Ymmärrän sua niin hyvin! Mulla myös kiusaaminen vaikutti opiskeluihin ja oikeestaan koko elämään. En haluais kokea sitä uudelleen, enkä haluais, että kukaan joutuu tämmösiä juttuja kokemaan. Mutta jos tässä jotain hyvää on ollut, niin se, että osaa itse olla aika ystävällinen ja hienotunteinen. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle!
[/quote]

Kiitos samoin!
Kirjoitin vähän synkästi, kyllä elämässä on myös paljon hyvää :) minulta on jotkut tulleet pyytämään ihan vilpittömästi anteeksi ja uskon ihmisiin. Oli ihana huomata että aikuisena on erilaista!

Rankkaa oli se, että asiat ikäänkuin kasautui silloin, ja moni yksittäinen nälvijä ei tainnut ymmärtää paljonko niistä kertyi kun kaikki kiusasivat.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 20:11"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 20:06"]21, hyvä kun oot jo paremmalla puolella :) Ymmärrän sua niin hyvin! Mulla myös kiusaaminen vaikutti opiskeluihin ja oikeestaan koko elämään. En haluais kokea sitä uudelleen, enkä haluais, että kukaan joutuu tämmösiä juttuja kokemaan. Mutta jos tässä jotain hyvää on ollut, niin se, että osaa itse olla aika ystävällinen ja hienotunteinen. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle! [/quote] Kiitos samoin! Kirjoitin vähän synkästi, kyllä elämässä on myös paljon hyvää :) minulta on jotkut tulleet pyytämään ihan vilpittömästi anteeksi ja uskon ihmisiin. Oli ihana huomata että aikuisena on erilaista! Rankkaa oli se, että asiat ikäänkuin kasautui silloin, ja moni yksittäinen nälvijä ei tainnut ymmärtää paljonko niistä kertyi kun kaikki kiusasivat.

[/quote]

Tuohan se on se kiusaamisen kuva... kukin vaan ihan "vähän" veetuilee ja kiusaa, ja kas kummaa, koossa onkin sitten nopeasti kattava piinahelvetti, kun jokainen vaan "vähän", mutta niitä jokaisia on paljon...

Hyvä kuulla, että olet selvinnyt eteenpäin, etkä nujertunut, vaikka kotonakin oli ongelmia.

12

2

Vaikka kiusaamisen kääntäisi vahvuudeksi se ei silti oikeuta kiusaamiseen. En usko että aikuinen entinen kiusaaja ajattelee edes että hei, mä varmaan vaan vahvistin niitten luonnetta.

Huh... Ei meillä koulussa järjestelmällinen kiusaaminen kyllä ollut semmosta että kerran kutsutaan purkkatukaksi tms. Onkohan toi toimittaja käsittäny väärin, mitä kaikkea koulukiusaamisella tarkotetaan?

Mun mielestä toi luo vähän semmosta asennetta, et kiusatut vaan hiljaa ja ryhdistäytykää. Kun se taas ei johda mihinkään hyvään... Tunteita saa ja pitää käsitellä, ennenku kuppi menee nurin.

Kummasti kommentit jätetään julkaisematta tuolla.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 17:50"]

Minusta nyt eleteään sellaista sivistyksen murrosta, että sellainen piilotettu alistaminen ja väkivalta, joka on aina jotenkin hiljaa hyväksytty, alkaa tulla julkiseksi ja tuomittavaksi. Enää et saa pahoinpidellä puolisoa, et pakottaa häntä seksiin, et lyödä lapsiasi etkä potkaista koiraasi ohimennessäsi. Etkä kiusata. Koska nämä kaikki olivat hyväksyttyjä asioita (=lainsäädäntö ei tunnustanut näitä rikoksiksi) tavallisen ihmisen elämässä vielä sukupolvi sitten (ja monille vielä käytännössäkin), niin ei ihme että osa ihmisistä ei vaan voi hyväksyä sitä, että enää ei saa käyttää sitä vahvemman valtaa ilman seurauksia. Kyllähän se nyt vituttaa ottaa vastuu omasta käytöksestään ja opetella vähän empatiaa, kun ei tähän asti ole tarvinnut. 

[/quote]

Niinpä, ja toivottavasti tässä tosiaan on jokin muutosta tuova murrosvaihe.

Tuosta mietiskelystä että kasvatetaanko lapsista liian heikkoja ja herkkiä tuli mulle mieleen että on asioita joita on hyvä oppia sietämään, asioita joihin kannattaa vain oppia asennoitumaan siten ettei anna niille liikaa merkitystä. Tämä voisi lasten kohdalla tarkoittaa vaikkapa sitä että opetetaan hakemaan kavereita niistä jotka ei kiusaa ja olemaan keskittymättä niin paljon siihen kiusaajaan. Vai mitä? Siis tiedän kyllä että tämä ei ole ratkaisu tai edes apu kuin harvoissa tapauksissa.

Siis: on asioita joita on hyvä oppia sietämään, asioita joihin kannattaa vain oppia asennoitumaan siten ettei anna niille liikaa merkitystä. On myös asioita joita ei ikinä missään olosuhteissa pitäisi joutua sietämään. Ja kyllä mä ihmettelen miksi tuo kirjoittaja naureskelee opettajalle joka pilkkaa ja kiusaa lasta siitä että jonkin asian oppiminen on vaikeaa.

Minua kiusattiin raa'asti koko peruskoulun ajan. Oli hakkaamista, kampitusta, lumipalloilla heittelyä, nimittelyä, tavaroiden rikkomista, juoruilua, poisjättöä, kaikkea mahdollista. En nykyisin kanna asiasta kaunaa tai edes muistele asiaa erityisemmin, mutta en todellakaan voi sanoa, että kokemus olisi jotenkin ollut kannattava tai kasvattava ihmisenä. Olin lääkityksessä ja terapiassa pari vuotta peruskoulun jälkeen paikkaamassa itseäni, ja vaikka nyt aikuisiällä olenkin jo nuo jutut unohtaneet, ei sen aiheuttamat arvet kuitenkaan koskaan parane. Ne ovat pieniä, lähes huomaamattomia asioita, jotka vaikeuttavat elämää - luottamuksen puute ja ikuinen epävarmuus itsestään. Näiden kanssa elän luultavasti koko loppuelämäni. Typerää vaikeuksien romantisointia toimittajalta. Varmaan raiskauskin on voimaannuttava kokemus tuolla logiikalla?