Ylen toimittaja kehuu kiusaajia

21 jatkaa:

Minusta kiusaaminen on inhottavaa, mutta en pidä kiusaajia pahana.

Ikävintä on se, että pahimmillaan se leviää todella laajalle, ja kiusattu ei saa yhtään normaalia päivää; harrastukset, koulu ja jopa kaupassa käynti on tapahtumia jossa saa pelätä sekä henkisesti että fyysisesti.

Kerran ollessani ala-asteella kesälomalla uimassa, tuli kaksi luokkalaistani heittelemään isoja kiviä päälleni. Menin laiturin alle piiloon.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:23"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:18"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:16"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 17:50"] Tulin juuri tänne lainaamaan tuota yhtä kohtaa, mutta kuutonen ehtikin ensin. Sinänsä huvittavaa verrata koulua ja muuta maailmaa, että aika harvaa meitä aikuista saa kiusata missään kuten koulussa saa/sai. Jos työkaverini heittelisi laukkuani pitkin käytäviä, haukkuisi huoraksi ja ilmoittaisi että kun työpäivä on ohi niin pukukopeilla saan turpaan, niin se olisi poliisiasia. Nuoren ihmisen pitäisi vaan ottaa kaikki tämä osaksi jokapäiväistä elämää sillä ajatuksella, että elämä tulee olemaan samanlaista paskaa aina ja ikuisesti.  Minusta nyt eleteään sellaista sivistyksen murrosta, että sellainen piilotettu alistaminen ja väkivalta, joka on aina jotenkin hiljaa hyväksytty, alkaa tulla julkiseksi ja tuomittavaksi. Enää et saa pahoinpidellä puolisoa, et pakottaa häntä seksiin, et lyödä lapsiasi etkä potkaista koiraasi ohimennessäsi. Etkä kiusata. Koska nämä kaikki olivat hyväksyttyjä asioita (=lainsäädäntö ei tunnustanut näitä rikoksiksi) tavallisen ihmisen elämässä vielä sukupolvi sitten (ja monille vielä käytännössäkin), niin ei ihme että osa ihmisistä ei vaan voi hyväksyä sitä, että enää ei saa käyttää sitä vahvemman valtaa ilman seurauksia. Kyllähän se nyt vituttaa ottaa vastuu omasta käytöksestään ja opetella vähän empatiaa, kun ei tähän asti ole tarvinnut.  [/quote] 8, olen pitkälti samaa mieltä ja ehdottomasti eri mieltä Asulinin kanssa. Vaikka hän onkin selvinnyt kiusaamisesta hyvin, moni muu ei selviä, ja se kertoo siitä, että kiusaamista on monenasteista ja kiusattujakin monenlaisia. Ja aina syy on kiusaajan, ei kiusattua pidä vastuuttaa siitä, miten hän siitä on kärsinyt. On hemmetin epäinhimillistä kirjoittaa, miten HEIKKOJA ovat ihmiset, jotka eivät osaa kääntää kiusaamista vahvuudeksi. Mutta silti on tuossa ihan pikkiriikkinen totuudenkin siemen. Kiusaamiseen, kuten muihinkin vastoinkäymisiinsä voi ihminen itse, kenenkään syyllistämättä tai vastuuttamatta YRITTÄÄ suhtautua niin, että siitä sisuuntuu. Että näytänpä niille paskapäille, että olivat väärässä! Mutta tuo on helposti sanottu ja monessa tapauksessa vaikeasti tehty. Kaikilla ei ole sitä yhtä pelastavaa enkeliä, joka tulee ja tukee ja nostaa sieltä uhriuden suosta. Kiusaaminenkin voi olla paljon kattavampaa ja pahempaa kuin mitä Asulin koki.   Mutta hei: hän yritti näkökulmassaan herättää keskustelua. Häntä itseään on aika rankasti kiusattu lapsena, joten meillä ei oikeastaan ole oikeutta demonisoida häntä - hänellä on OIKEUS omaan kokemukseensa ja mielipiteisiinsä ilman, että me vuorostamme "koulukiusaamme" häntä! Vaikka hänen kokemuksensa ei ihan uppoakaan av-palstan vakiodramaturgian kaavaan...   [/quote] Minusta on ammattitaidotonta, mautonta ja täysin vastuutonta kirjoittaa että kiusaaminen on ihmiseksi kasvamista.

[/quote]

Minusta hän ei tarkoittanut kiusaamista sinänsä, vaan lasten välisiä ristiriitoja. Katso siitä alempaa kommenteista Assulinin täsmennys. Kieltämättä minäkin sain ensin sen käsityksen, että hän puhui kiusaamisesta (minä kommentoin siihen ketjuun muuten sen kommentin, johon Assulin täsmensi kantaansa).

12
[/quote]

Miksi sitten kirjoittaa koulukiusaamisesta teksti?
Ristiriidoilla ei ole kiusaamisen kanssa tekemistä.

Aikamoista tekstiä.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:23"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:18"] [quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:16"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 17:50"] Tulin juuri tänne lainaamaan tuota yhtä kohtaa, mutta kuutonen ehtikin ensin. Sinänsä huvittavaa verrata koulua ja muuta maailmaa, että aika harvaa meitä aikuista saa kiusata missään kuten koulussa saa/sai. Jos työkaverini heittelisi laukkuani pitkin käytäviä, haukkuisi huoraksi ja ilmoittaisi että kun työpäivä on ohi niin pukukopeilla saan turpaan, niin se olisi poliisiasia. Nuoren ihmisen pitäisi vaan ottaa kaikki tämä osaksi jokapäiväistä elämää sillä ajatuksella, että elämä tulee olemaan samanlaista paskaa aina ja ikuisesti.  Minusta nyt eleteään sellaista sivistyksen murrosta, että sellainen piilotettu alistaminen ja väkivalta, joka on aina jotenkin hiljaa hyväksytty, alkaa tulla julkiseksi ja tuomittavaksi. Enää et saa pahoinpidellä puolisoa, et pakottaa häntä seksiin, et lyödä lapsiasi etkä potkaista koiraasi ohimennessäsi. Etkä kiusata. Koska nämä kaikki olivat hyväksyttyjä asioita (=lainsäädäntö ei tunnustanut näitä rikoksiksi) tavallisen ihmisen elämässä vielä sukupolvi sitten (ja monille vielä käytännössäkin), niin ei ihme että osa ihmisistä ei vaan voi hyväksyä sitä, että enää ei saa käyttää sitä vahvemman valtaa ilman seurauksia. Kyllähän se nyt vituttaa ottaa vastuu omasta käytöksestään ja opetella vähän empatiaa, kun ei tähän asti ole tarvinnut.  [/quote] 8, olen pitkälti samaa mieltä ja ehdottomasti eri mieltä Asulinin kanssa. Vaikka hän onkin selvinnyt kiusaamisesta hyvin, moni muu ei selviä, ja se kertoo siitä, että kiusaamista on monenasteista ja kiusattujakin monenlaisia. Ja aina syy on kiusaajan, ei kiusattua pidä vastuuttaa siitä, miten hän siitä on kärsinyt. On hemmetin epäinhimillistä kirjoittaa, miten HEIKKOJA ovat ihmiset, jotka eivät osaa kääntää kiusaamista vahvuudeksi. Mutta silti on tuossa ihan pikkiriikkinen totuudenkin siemen. Kiusaamiseen, kuten muihinkin vastoinkäymisiinsä voi ihminen itse, kenenkään syyllistämättä tai vastuuttamatta YRITTÄÄ suhtautua niin, että siitä sisuuntuu. Että näytänpä niille paskapäille, että olivat väärässä! Mutta tuo on helposti sanottu ja monessa tapauksessa vaikeasti tehty. Kaikilla ei ole sitä yhtä pelastavaa enkeliä, joka tulee ja tukee ja nostaa sieltä uhriuden suosta. Kiusaaminenkin voi olla paljon kattavampaa ja pahempaa kuin mitä Asulin koki.   Mutta hei: hän yritti näkökulmassaan herättää keskustelua. Häntä itseään on aika rankasti kiusattu lapsena, joten meillä ei oikeastaan ole oikeutta demonisoida häntä - hänellä on OIKEUS omaan kokemukseensa ja mielipiteisiinsä ilman, että me vuorostamme "koulukiusaamme" häntä! Vaikka hänen kokemuksensa ei ihan uppoakaan av-palstan vakiodramaturgian kaavaan...   [/quote] Minusta on ammattitaidotonta, mautonta ja täysin vastuutonta kirjoittaa että kiusaaminen on ihmiseksi kasvamista. [/quote] Minusta hän ei tarkoittanut kiusaamista sinänsä, vaan lasten välisiä ristiriitoja. Katso siitä alempaa kommenteista Assulinin täsmennys. Kieltämättä minäkin sain ensin sen käsityksen, että hän puhui kiusaamisesta (minä kommentoin siihen ketjuun muuten sen kommentin, johon Assulin täsmensi kantaansa). 12 [/quote] Miksi sitten kirjoittaa koulukiusaamisesta teksti? Ristiriidoilla ei ole kiusaamisen kanssa tekemistä.

[/quote]

No, se koulukiusaaminen voi uhrille olla - kuten hänelle oli - selviytymisen ja ihmiseksi kasvamisen paikka. Niin se voi joskus olla, jos hyvin käy.

12

Olen samaa mieltä nro 17:n kanssa. Ei kiusaaminen oli erimielisyys tai "kiista". Se on väkivaltaa. KUKAAN kiusattu ei ole siitä johtuvista ongelmistaan vastuussa. Kiusaaja on. Piste.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:31"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:23"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:18"] [quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:16"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 17:50"] Tulin juuri tänne lainaamaan tuota yhtä kohtaa, mutta kuutonen ehtikin ensin. Sinänsä huvittavaa verrata koulua ja muuta maailmaa, että aika harvaa meitä aikuista saa kiusata missään kuten koulussa saa/sai. Jos työkaverini heittelisi laukkuani pitkin käytäviä, haukkuisi huoraksi ja ilmoittaisi että kun työpäivä on ohi niin pukukopeilla saan turpaan, niin se olisi poliisiasia. Nuoren ihmisen pitäisi vaan ottaa kaikki tämä osaksi jokapäiväistä elämää sillä ajatuksella, että elämä tulee olemaan samanlaista paskaa aina ja ikuisesti.  Minusta nyt eleteään sellaista sivistyksen murrosta, että sellainen piilotettu alistaminen ja väkivalta, joka on aina jotenkin hiljaa hyväksytty, alkaa tulla julkiseksi ja tuomittavaksi. Enää et saa pahoinpidellä puolisoa, et pakottaa häntä seksiin, et lyödä lapsiasi etkä potkaista koiraasi ohimennessäsi. Etkä kiusata. Koska nämä kaikki olivat hyväksyttyjä asioita (=lainsäädäntö ei tunnustanut näitä rikoksiksi) tavallisen ihmisen elämässä vielä sukupolvi sitten (ja monille vielä käytännössäkin), niin ei ihme että osa ihmisistä ei vaan voi hyväksyä sitä, että enää ei saa käyttää sitä vahvemman valtaa ilman seurauksia. Kyllähän se nyt vituttaa ottaa vastuu omasta käytöksestään ja opetella vähän empatiaa, kun ei tähän asti ole tarvinnut.  [/quote] 8, olen pitkälti samaa mieltä ja ehdottomasti eri mieltä Asulinin kanssa. Vaikka hän onkin selvinnyt kiusaamisesta hyvin, moni muu ei selviä, ja se kertoo siitä, että kiusaamista on monenasteista ja kiusattujakin monenlaisia. Ja aina syy on kiusaajan, ei kiusattua pidä vastuuttaa siitä, miten hän siitä on kärsinyt. On hemmetin epäinhimillistä kirjoittaa, miten HEIKKOJA ovat ihmiset, jotka eivät osaa kääntää kiusaamista vahvuudeksi. Mutta silti on tuossa ihan pikkiriikkinen totuudenkin siemen. Kiusaamiseen, kuten muihinkin vastoinkäymisiinsä voi ihminen itse, kenenkään syyllistämättä tai vastuuttamatta YRITTÄÄ suhtautua niin, että siitä sisuuntuu. Että näytänpä niille paskapäille, että olivat väärässä! Mutta tuo on helposti sanottu ja monessa tapauksessa vaikeasti tehty. Kaikilla ei ole sitä yhtä pelastavaa enkeliä, joka tulee ja tukee ja nostaa sieltä uhriuden suosta. Kiusaaminenkin voi olla paljon kattavampaa ja pahempaa kuin mitä Asulin koki.   Mutta hei: hän yritti näkökulmassaan herättää keskustelua. Häntä itseään on aika rankasti kiusattu lapsena, joten meillä ei oikeastaan ole oikeutta demonisoida häntä - hänellä on OIKEUS omaan kokemukseensa ja mielipiteisiinsä ilman, että me vuorostamme "koulukiusaamme" häntä! Vaikka hänen kokemuksensa ei ihan uppoakaan av-palstan vakiodramaturgian kaavaan...   [/quote] Minusta on ammattitaidotonta, mautonta ja täysin vastuutonta kirjoittaa että kiusaaminen on ihmiseksi kasvamista. [/quote] Minusta hän ei tarkoittanut kiusaamista sinänsä, vaan lasten välisiä ristiriitoja. Katso siitä alempaa kommenteista Assulinin täsmennys. Kieltämättä minäkin sain ensin sen käsityksen, että hän puhui kiusaamisesta (minä kommentoin siihen ketjuun muuten sen kommentin, johon Assulin täsmensi kantaansa). 12 [/quote] Miksi sitten kirjoittaa koulukiusaamisesta teksti? Ristiriidoilla ei ole kiusaamisen kanssa tekemistä.

[/quote]

No, se koulukiusaaminen voi uhrille olla - kuten hänelle oli - selviytymisen ja ihmiseksi kasvamisen paikka. Niin se voi joskus olla, jos hyvin käy.

12
[/quote]

12 vuotta väkivallan pelkoa. Ei mahdollisuutta ryhmätöihin. Ei ystäviä.

Työpaikkaruokalassakin vaikea istua toisten seuraan, kun pelko on selkärankaan iskostunut, että joku kohta kysyy mitä helvettiä sinä tähän tulit.

Kaikki vaikeudet, kuten rakkaan lemmikin kuolema ja terveysongelmat riepoteltu läpi.

En ole vahva.

Minusta on irvokasta että tällainen teksti julkaistaan koulukiusausillan alla.

Itkin kun luin nuo pohdinnat.

Onneksi aikuisena ei elämä ole enää samanlaista.

20, juu ilman muuta. Mitäpä, jos lukisit sen ketjun kokonaisuudessaan, äläkä kommentoi tämän ketjun perusteella. Assulin kommentoi, ettei hyväksy kiusaamista, mutta se pitäisi erottaa muunlaisista lasten välisistä ristiriidoidta.

Ja voi olla, että tarkoitti kiusaamisen kasvattavuudella nimenomaan uhrin kasvua ja "voimaantumista".

Minulle on turha tuosta ärhentää, en ole samaa mieltä Assulinin kirjoituksen kanssa. Mutta hänellä on oikeus näkökulmaansa ilman, että hänet leimataan kiusaajaksi tai kiusaamisen hyväksyjäksi, mitä hän ei rankasti kiusattuna ihmisenä voi olla.

12

Mt-ongelmista koulukiusaamisen takia kärsivänä minua teki ihan pahaa lukea tuota tekstiä. Tuo toimittaja ei ole kyllä oikeaa kiusaamista kokenut jos yhdistää kiusaamisen siihen että kasvaa ihmisenä. Kenenkään ei tarvitse kiusata kasvaakseen ihmisenä. Puhumattakaan siitä, että ihmiset olisivat heikkoja tai kasvattaisivat jälkipolvia heikoiksi sen vuoksi etteivät salli kiusaamista. 

Todellinen rimanalitus ko. kirjoitus. 

21, niinpä. Itseänikin on kiusattu koko yläasteen ajan, muttei niin rankasti - joten ymmärrän hyvin, että kiusaaminen syö syvältä itsetuntoa ja minäkuvaa ja sen kautta kykyä "voimaantua". Monella ei ole sitä yhtäkään kaveria, jonka kanssa liittoutua kiusaamista vastaan!

12

Niin, siis toimittajaa ei ole kiusattu koulussa, miksi kirjoittaa asiasta, josta ei tiedä.

*kasvunpaikka* *ihanaa*

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:47"]21, niinpä. Itseänikin on kiusattu koko yläasteen ajan, muttei niin rankasti - joten ymmärrän hyvin, että kiusaaminen syö syvältä itsetuntoa ja minäkuvaa ja sen kautta kykyä "voimaantua". Monella ei ole sitä yhtäkään kaveria, jonka kanssa liittoutua kiusaamista vastaan!

12
[/quote]

21 vastaa;
Pari kertaa luulin saaneeni ystävän.
Yläasteella yksi tällainen ystävä alkoi kirjastossa yhtäkkiä huutamaan minulle miksi helvetissä seuraan häntä. Olimme menneet kirjastoon hänen pyynnöstä, mutta kirjastolle tuli kiusaajiani ja kaverini halusi näyttää heille ettei ole kaltaiseni surkimuksen ystävä.

Ei ole voimauttavaa oppia tällaista ihmissuhteista. Luottaminen on minulle vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:47"]21, niinpä. Itseänikin on kiusattu koko yläasteen ajan, muttei niin rankasti - joten ymmärrän hyvin, että kiusaaminen syö syvältä itsetuntoa ja minäkuvaa ja sen kautta kykyä "voimaantua". Monella ei ole sitä yhtäkään kaveria, jonka kanssa liittoutua kiusaamista vastaan! 12 [/quote] 21 vastaa; Pari kertaa luulin saaneeni ystävän. Yläasteella yksi tällainen ystävä alkoi kirjastossa yhtäkkiä huutamaan minulle miksi helvetissä seuraan häntä. Olimme menneet kirjastoon hänen pyynnöstä, mutta kirjastolle tuli kiusaajiani ja kaverini halusi näyttää heille ettei ole kaltaiseni surkimuksen ystävä. Ei ole voimauttavaa oppia tällaista ihmissuhteista. Luottaminen on minulle vaikeaa.

[/quote]

Ei tietenkään olekaan. Karmea tilanne, siinä se tyyppi tosiaan halusi kerätä kiusaajiltasi irtopisteitä.

12

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 21:49"]Kummasti kommentit jätetään julkaisematta tuolla.
[/quote]

Siis todellakin. Kirjoitin tekstin julkaisun jälkeen kokemuksiani, joita ei julkaistu.

Ilmeisesti ne eivät sopineet voimauttavan tarinan jatkoksi :(

Kouluampujilla oli varmaan myös näitä vahvuuskuvitelmia. En lähtisi tukemaan kiusattuja noilla eväillä.

Minustakin kiusatut voisi ottaa päänsä pois perseestä ja alkaa ottaan vastuuta elämästään niin kuin me muutkin.

Kaikkia on joskus kiusattu, mutta kaikki eivät käytä sitä tekosyynä sille että ovat itse laiskoja ja vastuuttomia!

75: katsotaan se ohjelma nyt ensin, en oikein usko että voi olla kiusaamisen ihannointia, sen verran vakava asia kyseessä.

Huomaan (salaa!) pohtivani, mikä nykynuoria vaivaa – eikö kiusaaminen ole osa rajojen rikkomista ja oman paikkansa hakemista, kasvamista ihmisenä? Kuulen monia luvattoman kurjia tarinoita ja muistan toki, miten omasta vatsasta ja/tai sydämestä usein otti. Tiedän, että kiusaamisella voi olla myös karmaisevia seurauksia niin kiusattujen kuin kiusaajienkin loppuelämälle, mutta silti?Pyydän anteeksi, mutta minun on pakko edes kysyä: olemmeko kasvattamassa jälkipolvista jo liian pehmeitä, liian herkkiä? Miten he pärjäävät sitten, kun koulun ovet sulkeutuvat ja maailman ovet aukeavat?

Oon tasan samaa mieltä ton Amin kans.

Se, ettette ole kasvattaneet Pirkko-Pettereistänne elinkelpoisia EI ole yhteiskunnan tai muiden lasten / vanhempien/opettajien vika.

Tosiaan tulee seinä vastaan kun aikuisten maailmaan menee ja syyttää muita kaikista ongelmistaan.

On ihan invalidisoivaa paapoa penskat pilalle, koska kaikkea ei voi isi ja mamma curlata kuntoon jos lapsi on ihan avuton!

Assi-jankkaaja löysi ketjun :/ Plääh. Ei ruokita trollia.

Muuten, se, joka kommentoi tuota kirjastoesimerkkiä sanomalla, että kiusatulla olisi pitänyt olla paremmat sosiaaliset taidot - entä tuo huutaja ja kiusaajat? Sanot, että huutaja oli "tulilinjalla", mutta eikös kiusattu ole tuossa tilanteessa, ihan joka päivä, ei vain tulilinjalla vaan suorastaan tähtäimessä? 

Mikset edellytä sosiaalista älykkyyttä kiusaajilta tai huutajalta? Onko kiusattu ainoa, jonka jokapäiväisestä helvetistään huolimatta tulisi osoittaa aivan erityistä "sosiaalista älykkyyttä" kiusaajien ja ympärilläolijoiden käyttäytyessä miten sattuu? Miksi säälit huutajaa etkä kiusattua? Miksi uhrista tehdään aina syyllinen?

Milloin aletaan tosissaan puuttumaan kiusaajien käyttäytymiseen ja lakataan ymmärtämästä sitä?