Sukunimi avioeron jälkeen

Meillä riitaisa ero, taidan ottaa oman sukunimeni heti kun kerkiän ja vaihdatan lasteni sukunimen myös.

Kaikkein kätevintä on pitää oma sukunimi ja antaa lapsillekin oma sukunimi. Näin ei tule tällaisia ongelmia. :)

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:54"]

En vaihtanut takaisin. Otin miehen nimen, koska se on kaunis ja sopii mun etunimeen. Miksi olisin ottanut huonomman nimen takaisin? Tämä on minun nimeni ollut vuosikausia. Ei mulle nimeen liity mitään kummia sukuun kuulumisia tai muita kiemuroita, se on vain nimi josta pidän. Voisin yhtä lailla vaihtaa etunimeni tai lasteni nimet jos en pitäisi niistä.

[/quote]

Kyllähän se miehesi sukunimi osoittaa, että olet kuulunut miehesi sukuun ja suuin osa taitaa ajatella, että kuulut edelleen...

miksi lasten sukunimi täytyy muuttaa? eikö ne yhtälailla ole sen isänkin lapsia?

Vaihdoin tyttönimeen.Jotenkin en tuntenut enää olevani "töttönen". Lapset olivat silloin 6v. ja 13v., heillä toki säilyi isän nimi. Nyt ovat täysi-ikäisiä ja poika vaihtoi minun sukunimen ja tyttö miettii. Minun sukuni nimi on harvinainen ja ihmettelenkin vähän, että miksihän vaihdoin aikanaan mieheni nimen enkä pitänyt omaani. No, näin siis meillä.

Ps. lapsillani on mahtava suhde isäänsä, kuten minullakin.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 16:57"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:54"]

En vaihtanut takaisin. Otin miehen nimen, koska se on kaunis ja sopii mun etunimeen. Miksi olisin ottanut huonomman nimen takaisin? Tämä on minun nimeni ollut vuosikausia. Ei mulle nimeen liity mitään kummia sukuun kuulumisia tai muita kiemuroita, se on vain nimi josta pidän. Voisin yhtä lailla vaihtaa etunimeni tai lasteni nimet jos en pitäisi niistä.

[/quote]

Kyllähän se miehesi sukunimi osoittaa, että olet kuulunut miehesi sukuun ja suuin osa taitaa ajatella, että kuulut edelleen...

[/quote]

Kumma ajattelutapa. Miksi naisten pitää vaihtaa nimeä aina miehen mukaan? Itse pidin oman sukunimen naimisiin mennessä ja sama nimi säilyy minulla elämäni loppuun asti. Jos mies olisi vaatinut minua ottamaan oman sukunimensä, olisin ehkä voinut tehdä sen, mutta se olisi ollut ainokainen nimenmuutokseni.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 16:57"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:54"]

En vaihtanut takaisin. Otin miehen nimen, koska se on kaunis ja sopii mun etunimeen. Miksi olisin ottanut huonomman nimen takaisin? Tämä on minun nimeni ollut vuosikausia. Ei mulle nimeen liity mitään kummia sukuun kuulumisia tai muita kiemuroita, se on vain nimi josta pidän. Voisin yhtä lailla vaihtaa etunimeni tai lasteni nimet jos en pitäisi niistä.

[/quote]

Kyllähän se miehesi sukunimi osoittaa, että olet kuulunut miehesi sukuun ja suuin osa taitaa ajatella, että kuulut edelleen...

[/quote]

Osoittaa kenelle? Minä tiedän kuka olen, mies tietää myös, ja kaikki meidän sukulaiset ja ystävät tiedetään. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä ventovieraat ajattelee. En ole koskaan "kuulunut" mihinkään sukuihin, olen vain oma itseni. Aivan samantekevää tuollaiset säännöt. Pidän sen nimen mistä tykkään enemmän, ja jos saan vaihtaa sen vielä kauniimpaan, niin vaihdan.

No jos nimi on ollut minulla jo kymmenen vuotta, se on osa identiteettiä. Ja miksi lasten nimet pitäisi vaihtaa ? Onhan heillä isä edelleen. Ainoa ketä harmittaa on varmasti exän nyxä. Ovat avoliitossa. Mullakin on mies joka on aikuinen ja ymmärtää, ettei status ole nimestä kiinni. Ja työpaikalla minut tunnetaan tuollaisen nimen kanssa. Ja muutos maksaa. Passien ym vaihdot.

Miksi olisin vaihtanut oman nimeni? Jonkun miehen takia?

Vaihdoin omaan tyttönimeen takaisin. Miksi haluaisin sukunimeni perusteella kuulua sukuun johon en kuulu?

Minusta on kummallista edes ehdottaa lasten nimen vaihtamista jos kyse on lasten isän sukunimestä (joka koko perheellä on eroon asti ollut). Lasten nimi tietysti säilyy ennallaan.

Vaikka pidänkin mieheni sukunimestä eli omasta nykyisestä sukunimestäni enemmän kuin tyttönimestäni, en usko että eron sattuessa pystyisin säilyttämään ex-miehen nimeä itselläni. En. Vaihtaisin takaisin tyttönimeen tai ottaisin uuden elämänvaiheen "kunniaksi" vaikka mummon kauniin tyttönimen itselleni.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 17:05"]

Vaihdoin tyttönimeen.Jotenkin en tuntenut enää olevani "töttönen". Lapset olivat silloin 6v. ja 13v., heillä toki säilyi isän nimi. Nyt ovat täysi-ikäisiä ja poika vaihtoi minun sukunimen ja tyttö miettii. Minun sukuni nimi on harvinainen ja ihmettelenkin vähän, että miksihän vaihdoin aikanaan mieheni nimen enkä pitänyt omaani. No, näin siis meillä.

Ps. lapsillani on mahtava suhde isäänsä, kuten minullakin.

[/quote]

Lisään vielä, että "oma" nimeni oli mulla  28v. ja tunsin sen eron jälkeen jälleen omaksi ja oikeaksi jälleen. Ei samanlaista sidettä mieheni (10v.) nimeen. Lapset ovat tehneet ja tekevät OMAT valintansa aikuisina.

En ole eronnut, mutta jos niin kävisi, pitäisin nykyisen sukunimeni. Haluan lapsilla ja mulla olevan saman sukunimen, lisäksi suurin osa ihmisistä tuntee minut juurikin tällä sukunimellä. 

Otin äitin tyttönimen. isän sukunimi on liian juntti.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:25"]

En ole eronnut, mutta jos niin kävisi, pitäisin nykyisen sukunimeni. Haluan lapsilla ja mulla olevan saman sukunimen, lisäksi suurin osa ihmisistä tuntee minut juurikin tällä sukunimellä. 

[/quote]

Sama juttu. En pitänyt tyttönimestäni, koska siinä oli paljon ääkkösiä. Halusin perheellemme yhteisen sukunimen ja koska omastani en pitänyt, oli selvää, että miehen sukunimestä tulee meidän perheemme sukunimi. Halusin ja haluan olla samanniminen kuin lapsenikin. Eli eron tullen pitäisin ehdottomasti yhteisen sukunimemme.

Otin eromme jälkeen heti vaimoni tyttönimen.

Pekka

En ole eronnut enkä käsittääkseni eroamassakaan mutta vastaan miten minä tekisin: Olen siis ottanut miehen sukunimen ja jos eroaisin niin vaihtaisin takaisin tyttönimeni.

Lapset pitää nimensä, me ei menty alunperinkään naimisiin ennenkö saatiin lapsia vaan päinvastoin pari lasta saatiin ensin ja sitten mentiin naimisiin. Lapsille valittiin isänsä nimi joka sitten myöhemmin tuli minullekin nimeksi. Jos erottaisiin niin ottaisin taas vanhan sukunimeni, en näe tarvetta vaihtaa lapsille nimeä; he kuuluu silti sukuun verensä kautta, molempiin. Vielä käsittämättömintä on jos perheessä lapset ottaa äidin mennessä uudestaan naimisiin sen uuden miehen sukunimen. Sitten taas erotaan ja taas uusia nimiä.. Hohhoijaa. :/

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:05"]

No jos nimi on ollut minulla jo kymmenen vuotta, se on osa identiteettiä. Ja miksi lasten nimet pitäisi vaihtaa ? Onhan heillä isä edelleen. Ainoa ketä harmittaa on varmasti exän nyxä. Ovat avoliitossa. Mullakin on mies joka on aikuinen ja ymmärtää, ettei status ole nimestä kiinni. Ja työpaikalla minut tunnetaan tuollaisen nimen kanssa. Ja muutos maksaa. Passien ym vaihdot.

[/quote]

No jos se on rahasta kiinni, niin ehkä ei olisi kannattanut alunperinkään vaihtaa nimeä...

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 16:47"]

Kaikkein kätevintä on pitää oma sukunimi ja antaa lapsillekin oma sukunimi. Näin ei tule tällaisia ongelmia. :)

[/quote]Ei lapselle voi antaa kahta sukunimeä. Kävikö mielessä että puoliso voi ajatella samoin?

En vaihtanut, miksi olisin. se on minun nimeni ja tämän perheen nimi, vaikka kuinka olisi erottu. Jos joksus menen naimisiin ja saan lapsia, minulle tulee yhdistelmänimi, jotta olen kaikkien lasten kanssa samanniminen. Enkä siitä nimestäkään sitten luopuisi.