Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä mulle on tapahtunut ?
03.09.2014 |
Olin pari päivää sitten kaupungilla ja näin kahden nuoren sotapojan juttelevan pyörätuolissa istuvan vanhan rouvan kanssa. Taisi olla jokin sotaveteraani-keräys tms. En yleensä itke helposti, mutta aloin vollottaa siinä ihan noin vaan. Liikutuin siitä ajatuksesta, että tuo nainen oli elänyt sotaajan ja menettänyt ehkä veljensä tai puolisonsa.
Tänään kävin aamulla kirjastossa. Siellä oli jokin päiväkotiryhmä ja lapset kuuntelivat kirjastonhoitajaa todella keskittyneesti. Aloin taas itkeä kun lapset olivat niin suloisia, ajattelin että heillä on niin hyvä hetki kun joku aikuinen kertoo jostain jännästä kirjasta.
Olen aikuinen ihminen, kohta 30v. Olen opiskellut pitkään ja tehnyt monenlaista työtä . Olen aina ollut realisti ja aika kylmäpäinen , en ole paljoa liikuttunut edes mistään elokuvista. Nyt en voi katsoa uutisia tai ajankohtaisohjelmia, ei dokumentteja , ei mitään muuta kuin jotain viihdesarjoja. Eilen itkin kun Rilli huurussa- sarjassa päähenkilö jutteli pienen tytön kanssa ja he löysivät yhteisen pelonaiheen , linnut. Sitten itkin sitä, että keskustelua ei voinut jatkaa kun miestä olisi epäilty pedofiiliksi.
Vannoin ja vakuutin miehelle ja tuttaville, että mikään ei muutu vauvan synnytyyä, vaan elämä jatkuu kuten ennekin. No niinhaän se elämä jatkuukin , mutta minä olen muuttunut ihan sietämättömän tunteelliseksi. Miestä muutos lähinnä naurattaa, muilta koitan peitellä totuutta. Enkä siis ole mitenkään masentunut, olen paremminkin onneni kukkulalla, vauva on ihana ja terve ja syö ja nukkuu hyvin. Olen toipunut synnytyksestä loistavasti ja käyn pari kertaa viikossa jumpassa , joten omaa aikaakin on. Enkä ole väsynyt edes, mutta silti tunteet menevät ihan vuoristorataa. Jäänkö nyt tälläiseksi ? Onko tämä nyt sitä ihanaa äitiyttä ? Vai palaanko joskus omaksi itsekseni ? Tuntuu, etten tainnut tuntea itseäni sittenkään. Vai olenko nyt jotenkin sekoamassa ?
Siis onko kellään muulla tälläistä kokemusta ? Vauva on nyt 5 viikkoa vanha.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollastahan se oli. Mä kyllä muutuin takaisin omaksi vanhaksi itsekseni kun lopetin imetyksen , joten kai tuo on hormonaalista. Ja sitten se on sitä vanhemmaksi kasvamista. Olen nykyään paljon lempeämpi muita lapsia kohtaan kuin ennen lasta. Jotenkin tulee vaan mieleen , että tuokin on jonkun rakas lapsi. Joo ja lapsen jälkeen minusta on tullut halailija, ennen inhosia halailua.
Mulla ei ole lapsia, eli hormoneista tuskin johtuu. Tunnistan itsessäni samaa mitä aloittaja kirjoitti. Mielestäni tämä kaikki vaan vahvistuu mitä vanhemmaksi tulen. Olen koko ajan enemmän ja enemmän herkkä itkupilli. Hyvää on se, että tiedän, että en ole mikään tunteeton. Toisaalta saatan itkeä vollottaa aivan kamalasti jotain mitätöntä juttua. Ja yleensä nämä kaikki liittyvät liikutukseen, ei suruun.
Olet herkistynyt siksi, että tunnistaisit paremmin vauvasi tarpeet. Se on vain hyvä asia. Tosin ymmärrän, että se vähän häiritsee, kun tuollaisissa tilanteissa alkaa itkettää. Mulla on nyt 2-vuotias ja kyllä toi alkaa häviämään :)
Voi Luoja, nyt tajuan ! Minusta on tulossa oma isoäitini, hän itki aina kaikki sukujuhlat läpi !
Kiitos vastauksista , ehkä tämä sitten pikkuhiljaa helpottaa. Mietin vaan miten pystysn olemaan vakuuttava työmaailmassa jos jään tääläiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä jää. Tosin minulla jo neljä lasta ja silti itkettää päiväkodin juhlissa ja vähän muuallakin ;)
Taidat olla hieman psykoottinen. Onko liikaa vauhtia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoottinen ? Mitä se tarkoittaa ?
Olen kyllä yleisesti onnellinen, vauvan ja miehen kanssa menee hyvin. Itkettää vaan usein , vaikken ole surullinen. Eikä mene liian lujaa, elämäni ei koskaan ole ollut näin hidasta. Työelämässä aina lisäksi opiskelin ja ravasin salilla päivittäin. Mutta voisko joku psyykkinen sairaus alkaa näin ?
Musta tuli samanlainen itkupilli kun sain lapsen. Lapsi jo 2,5v ja edelleen itken joka asiasta. Onnellinen minäkin, ei masennusta tms. Itken juurikin enimmäkseen onnesta ja liikutuksesta.
Normaalia. Hormonit tekee tepposia.