Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka kauan kestää tottua uuteen työhön?

Vierailija
25.08.2014 |

Kuinka kauan sinulta meni, ennen kuin totuit uuteen työhön tai työpaikkaan? Itse aloitin uudessa työssä ja työpaikassa opettajana tänä lukuvuonna, ja tuntuu kuin päältäni olisi ajettu asvalttikoneella. Olen ihan pyörälläni. Uudet vastuut ja työtehtävien jäsentymättömyys päässäni vain vyöryvät päin pläsiä. Selviydyn, mutta koen, etten ole niin hyvä kuin pitäisi. Pahimmalta tuntuu, että pitäisi osata todella pätevästi suunnitella ja organisoida omaa työtään, mutta koska kaikki on niin uutta (en ole käytännössä tehnyt näitä hommia koskaan aiemmin), en oikein edes hahmota, mitä ja missä järjetyksessä pitäisi olla suunniteltuna ja mitä milloinkin valmiina. Ajelehdin päivästä toiseen ja ajattelen lohdukseni, että jokaiseen vuorokauteen kuuluu sentään ilta ja yö ja jokaiseen viikkoon viikonloppu. Jos valvon illalla edes vähäsen liian myöhään tai unet ovat jääneet muuten lyhyiksi, ei ole itkukaan koskaan kaukana. Reilut pari viikkoa on siis mennyt näin. Olen hämmentynyt. 

Onko toivoa?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
25.08.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla oli työ joka oli samalla lailla raskasta. En täysin tottunut edes vuodessa enkä oppinut pitämään siitä, enkä ottanut uutta määräaikaisuutta - ei ikinä enää. Mutta siinä oli kyllä se, että en myöskään pitänyt siitä. Uskotko että alat pitämään opettajan työstä, kun saat rutiinit haltuun? Varmaan parin kuukauden päästä on ajatukset jo selkeämmät. Alku aina hankalaa jne.

Vierailija
2/4 |
25.08.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ei ole juuri sinun työstäsi kokemusta, mutta omasta puolestani voin sanoa, että kun aikoinaan valmistumisen jälkeen pääsin ekaan kunnon työpaikkaan, meni varmaan kaksi kuukautta enemmän tai vähemmän sumussa. Muistan, että työn otti silloin jotenkin ihan supervakavasti eikä sillä tavalla vain työnä. Muistan myös kytänneeni itseäni ja verranneeni muihin. Ajattelin, että pitää ansaita se työ jotenkin ja osoittaa olevansa hyvä, kun on niin nuori eikä työkokemusta vielä takana. Kyllä se siitä tasaantui. Ihan tavanomaiselta arjelta tuntuu nyt. En tosin enää samassa työpaikassa, siis samssa talossa, ole mutta samalla alalla kuitenkin. Työpaikanvaihdosten yhteydessä on ollut aina alkushokki, muttei mikään kyllä ole ollut ihan niin paha kuin se aivan ensimmäinen. Siis: on toivoa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
25.08.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rauhoitu. Vie hyvinkin muutamia kuukausia. Puolikin vuotta. Älä siis heti irtisanoudu :)

Vierailija
4/4 |
25.08.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:13"]

mulla oli työ joka oli samalla lailla raskasta. En täysin tottunut edes vuodessa enkä oppinut pitämään siitä, enkä ottanut uutta määräaikaisuutta - ei ikinä enää. Mutta siinä oli kyllä se, että en myöskään pitänyt siitä. Uskotko että alat pitämään opettajan työstä, kun saat rutiinit haltuun? Varmaan parin kuukauden päästä on ajatukset jo selkeämmät. Alku aina hankalaa jne.

[/quote]

 

Uskon, että minun on mahdollista alkaa pitää työstäni. Pidän opettamani aineen sisällöistä. Pidän ihmisten kanssa työskentelystä. Pidän lapsista. Voin myös onnekkaasti todeta, että työkaverini ovat todella mukavia. Rutiineiden hallitseminen on tällä hetkellä se ykkösjuttu, mutta sen jälkeenkin pitää jotenkin kouluttaa omaa asennettaan niin, että osaa suhteuttaa sen luokkahuoneessa tapahtuvan vuorovaikutuksen oikeaan kontekstiinsa. Tarkoitan, että minulla on toistaiseksi vielä vähän tekemistä siinä, etten ottaisi vaikkapa levottomien oppilaiden huonosta käyttäytymisestä, keskeyttämisestä jne. itseeni, vaan suhtautuisin nuoriin aikuisena ja ammattilaisena. Olen onneksi aika tietoinen näistä omista ajatuksistani, joten aina hiukan henkeä vedettyäni pystyn lopulta irrottautumaan siitä kaikkein akuuteimmasta tunnereaktiostani ja katsomaan asioita etäämmältä.

 

ap