Lue keskustelun säännöt.
Voiko hommata jonkun uuden miehen ennen eroa, miten?
16.08.2014 |
Oon veivannut tässä reilu 20-v., mies on alkoholismiin ja masennukseen taipuvainen. Alkaa olla sellianen olo että onko tää todellakin tässä.
Asiaa toki hidastaa lapset, lainat, omakotitalo (jota kai vaikea saada kaupaksikaan nyt, mistä tää homma pitäisi kai aloittaa.)
Ja pelkään tietysti sitä, että miten pärjään yksin, kun olen niin kovin nuoresta tuon kanssa hengannut.
Yksi puolituttu just puhui, että eräs hänen tuttunsa veivasi kanssa eroamistaan vuosikaudet, mutta löysi sitten jonkun toisen, ja sai sitä kautta voimaa / tsemppiä viedä ero päätökseen.
Mulla on tosi vähän ketään naispuolisiakaan ystäviä, eli olen aika yksinäinen.
Toisaalta taas, pidetään kai aika "moraalittomana" hommata miestä jos on vielä itse statuksella varattu, naimisissa.
Ja miten niitä miehiä edes löytyisi?? Kukaan ei katso kun on sormukset sormessa (no en ole mikään prinsessan näköinen kyllä muutenkaan). Töissä, missään, ei kukaan sillä lailla noteeraa, kun olen vaan joku tylsä varattu harmaa puurtaja perheenäiti.
Treffi-palstoillakaan vähän teennäistä kirjoitella, eihän siellä kukaan ottaisi tosissaan, jos rehellisesti kertoo tilanteensa; jotain satunnaiskirjoittelijoita sitten löytyy mutta mä haluaisin kyllä oikean live-ystävän, mielellään siis vielä ihan romanttisen suhteen tai jotain, enkä vaan jonkun "käydään kahvilla".
Tarttisin ihan konkreettistakin apua muutossa, mahd. remontissa, lastenhoidossa jne. jne. Ei mulla kaikkea ole varaa ostaa palveluna.
Kommentit (23)
Minä taistelin kanssa monta vuotta saman asian kanssa, olin täysin uupunut tilanteeseen. Lopulta vaan otin ja lähdin, hommasin oman kämpän jne. Viimeinen vuosi on ollut yhtä helvettiä ja olen painiskellut velkojen kanssa. Nyt alkaa valoa olla tunnelin päässä. Itse aloin miettiä mun elämää ja haluanko seuraavat 40 vuotta elää samalla tavalla ja tulin siihen tulokseen että en. Oli myös toinen mies mutta se suhde kariutui heti. Nyt on ihan hyvä suhde ja ex-miehelläkin uusi tyttöystävä. Velat jäi mulle mutta toisaalta koen itseni onnelliseksi. Lapset tässä on joutunut kärsimään mutta niin ne olisi kärsinyt jos olisin jäänytkin koska jatkuvia riitoja ja rahahguolia. Onneksi lapseni on jo niin isoja (nuorin 16). Ei se eroaminen helppoa ole koskaan mutta myös omaa onnellisuutta pitää ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä hankalaa kun on vielä pieniä lapsia, nuorin pv-kodissa, ja "jumaloi" isäänsä...
MIten ne velat voi jäädä vain toiselle?
Kuvittelin että
- talo myydään
- rahat jaetaan. Tosin meidän tapauksessa yrittäisin, että hänen talosta jäävä osuus tulisi myös mulle jo osin kuittauksena elatusmaksuista.
- sitten laskelman mukaan hän mahdollisesti maksaisi vielä jotain summaa kuussa (jos ei talosta jäisi tarpeeksi)
- laskelmaan tietysti yrittäisin saada todellakin itselleni asumiskuluiksi arvion jostain järkevästä asunnosta (miel. 4h), missä voimme lasten kanssa asua, niin ettei lasten tarvitse kouluja vaihtaa. Hänelle taasen riittäisi mielestäni kaksio, eikä nyt ihan niin tarkkaa alueesta - aikuinen ihminen, liikkuu autolla.
Ja lasten harrastuskulut laskelmaan myös jne.
- mutta pelottaa sekin, että sitten tämä menee ihan sekaisin jos kun tähän alkaa lakimiehet ja lastenvalvojat ja muut säätämään.
- tuo miksi haluaisin elarit kertamaksuna: syyt eroomme olisi hänen alkoholismi, ja en usko että hän tulisi elareita pitkässä juoksussa kuukausittain maksamaan... siksi näen että pitäisi koettaa varmistaa lasten tulevaisuus. (ILman elareita, ei mulla olisi toivoakaan omalla palkalla maksaa asuntoa tältä alueelta, vaan pitäisi heidän vaihtaa kouluja jne. ja muuttaisimme johonkni slummimaiseen kaksioon kerrostaloon :(
Ei mun oma palkka nyt siis mitenkään älyttömän huono ole, mutta asunnot vaan maksaa niin paljon, ja aika paljon rahaa meillä menee ihan käyttömenoihin, lisäksi mulla on autovelkaakin vielä (miehellä ei).
ap
Muutos on aina pelottava, varsinkin jos sen kohtaa yksin. Mieti kuitenkin sitä aikaa, kun olet omillasi ja saat itse määritellä elämäsi pelisäännöt. Sitten voit katsoa taaksesi ja todeta, että tästäkin selvittiin. Mikä olisi pahinta, mitä erosta voisi seurata? Velat saa maksettua pois ja remonttejakaan harvemmin tehdä sillä siunaamalla kun kämpän jostain löydät. Asiat järjestyy aina, kovin monen ihmisen kohtalo on tuskin päättynyt täyteen tuhoon eron myötä. Tällaisista asioista elämä ja sen kirjo muotoutuu. Kenties ero on elämäsi vahvistavin kokemus, huomaat sen myötä itsenäistyneesi huomattavasti. Sen jälkeen sulla on ihan eri pelimerkit etsiä elämänkumppania kun et etsi sitä tarpeiden pohjalta vaan puhtaasti siksi, että haluat jakaa elämääsi hänen kanssaan. Ilman vaatimuksia ja riippuvuutta. Muutokset vaatii suurta rohkeutta, joten toivotan rohkeutta sulle ja onnea valintoihin, mihin ratkaisuun ikinä päädytkään. :)
Kyllä ne miehet on kiinnostunu ihan tavallisista naisista. Jos mä löysin treffisivuilta löydät sinäkin! Laita sp- osoitteesi niin täältä saat vertaistukea.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 10:40"]Meillä hankalaa kun on vielä pieniä lapsia, nuorin pv-kodissa, ja "jumaloi" isäänsä...
MIten ne velat voi jäädä vain toiselle?
Kuvittelin että
- talo myydään
- rahat jaetaan. Tosin meidän tapauksessa yrittäisin, että hänen talosta jäävä osuus tulisi myös mulle jo osin kuittauksena elatusmaksuista.
- sitten laskelman mukaan hän mahdollisesti maksaisi vielä jotain summaa kuussa (jos ei talosta jäisi tarpeeksi)
- laskelmaan tietysti yrittäisin saada todellakin itselleni asumiskuluiksi arvion jostain järkevästä asunnosta (miel. 4h), missä voimme lasten kanssa asua, niin ettei lasten tarvitse kouluja vaihtaa. Hänelle taasen riittäisi mielestäni kaksio, eikä nyt ihan niin tarkkaa alueesta - aikuinen ihminen, liikkuu autolla.
Ja lasten harrastuskulut laskelmaan myös jne.
- mutta pelottaa sekin, että sitten tämä menee ihan sekaisin jos kun tähän alkaa lakimiehet ja lastenvalvojat ja muut säätämään.
- tuo miksi haluaisin elarit kertamaksuna: syyt eroomme olisi hänen alkoholismi, ja en usko että hän tulisi elareita pitkässä juoksussa kuukausittain maksamaan... siksi näen että pitäisi koettaa varmistaa lasten tulevaisuus. (ILman elareita, ei mulla olisi toivoakaan omalla palkalla maksaa asuntoa tältä alueelta, vaan pitäisi heidän vaihtaa kouluja jne. ja muuttaisimme johonkni slummimaiseen kaksioon kerrostaloon :(
Ei mun oma palkka nyt siis mitenkään älyttömän huono ole, mutta asunnot vaan maksaa niin paljon, ja aika paljon rahaa meillä menee ihan käyttömenoihin, lisäksi mulla on autovelkaakin vielä (miehellä ei).
ap
[/quote]Missä helvetin haavemaailmassa sinä elät ? Oletat että joku mies tulee valkoisella ratsulla ja hyväksyy sinun nykyisen suhteen, ja alkaa maksamaan yh-äidin laskuja, antaa myös läheisyyttä pimeisiin syys iltoihin.
Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en nyt oikeasti ymmärrä miksi tarvitset uuden miehen elämääsi, että pystyt eroamaan.
Mutta sulla on nyt ollut vuosia äiti, vaimo, harmaahiiri statuksena. Muuta se! Ala pukeutumaan kivasti. Niin että tunnet olosi hyväksi ja näytät hyvältä. Luo katsekontakteja. Hymyile paljon. Älä valita elämästäsi, vaan ole positiivinen. Mene työpaikan rientoihin mukaan. Tai johonkin muihin tapahtumiin, et tarvitse niihin aina kaveria. Ala harrastaa jotain missä on muitakin ihmisiä. Jopa pururadalla voi tutustua miehiin. =)
Velat jäi minulle koska olen ainoa maksukykyinen ja "yhteiset" velat otettu minun nimiin. Mieheltä jäi tärkeitä maksuja maksamatta ja laiskuuttaan ei viitsinyt edes sähkösopimusta laittaa omiin nimiin ajoissa. Hän siis jäi asumaan minun omistamaan taloon. Meillä oli avioehtosopimus joten hän ei saa mitään puolia mun omaisuudesta, tosin saa asua siellä jos niin tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 10:40"]Meillä hankalaa kun on vielä pieniä lapsia, nuorin pv-kodissa, ja "jumaloi" isäänsä...
MIten ne velat voi jäädä vain toiselle?
Kuvittelin että
- talo myydään
- rahat jaetaan. Tosin meidän tapauksessa yrittäisin, että hänen talosta jäävä osuus tulisi myös mulle jo osin kuittauksena elatusmaksuista.
- sitten laskelman mukaan hän mahdollisesti maksaisi vielä jotain summaa kuussa (jos ei talosta jäisi tarpeeksi)
- laskelmaan tietysti yrittäisin saada todellakin itselleni asumiskuluiksi arvion jostain järkevästä asunnosta (miel. 4h), missä voimme lasten kanssa asua, niin ettei lasten tarvitse kouluja vaihtaa. Hänelle taasen riittäisi mielestäni kaksio, eikä nyt ihan niin tarkkaa alueesta - aikuinen ihminen, liikkuu autolla.
Ja lasten harrastuskulut laskelmaan myös jne.
- mutta pelottaa sekin, että sitten tämä menee ihan sekaisin jos kun tähän alkaa lakimiehet ja lastenvalvojat ja muut säätämään.
- tuo miksi haluaisin elarit kertamaksuna: syyt eroomme olisi hänen alkoholismi, ja en usko että hän tulisi elareita pitkässä juoksussa kuukausittain maksamaan... siksi näen että pitäisi koettaa varmistaa lasten tulevaisuus. (ILman elareita, ei mulla olisi toivoakaan omalla palkalla maksaa asuntoa tältä alueelta, vaan pitäisi heidän vaihtaa kouluja jne. ja muuttaisimme johonkni slummimaiseen kaksioon kerrostaloon :(
Ei mun oma palkka nyt siis mitenkään älyttömän huono ole, mutta asunnot vaan maksaa niin paljon, ja aika paljon rahaa meillä menee ihan käyttömenoihin, lisäksi mulla on autovelkaakin vielä (miehellä ei).
ap
[/quote]Missä helvetin haavemaailmassa sinä elät ? Oletat että joku mies tulee valkoisella ratsulla ja hyväksyy sinun nykyisen suhteen, ja alkaa maksamaan yh-äidin laskuja, antaa myös läheisyyttä pimeisiin syys iltoihin.
Mies
[/quote]
Missä h..vetissä mä kirjoitin että odotan valkoisella ratsulla tulevaa maksamaan mun laskuja??? En kai missään? Suunnittelin tuossa nykyisestä eroamisessa tapahtuvaa omaisuuden jakoa / elatusmaksuja.
Nimenomaanhan olen tässä suunnittelemassa taloutta niin että taloudellisesti pärjäisin itse.
Huoh, on se toivotonta kun miehet noin käsittää asiat väärin...
Jos nyt jotain pientä remonttiapua / lampun kiinnitystä / pesukoneen asennusta tarttisin, niin onpas kauheaa... kyllä minäkin voin jossain auttaa, ihan mielellään menisin vastavuoroisesti jonkun kivan miehen avuksi vaikka hänen kämppää maalaamaan ja tapetoimaan, tai vaikka silittäisin hänen vaatteita jos tarttee tai jotain mitä osaan.
ap
Mun tuttava löysi uuden miehen tansseista. Ilmotti sitten aviomiehelleen, että minä, lapset ja uusi mies jäädään tähän ok-taloon, sinä ukko saat myydä mökin ja ostaa itselles jonkun kaksion jostain. No, miten kävi. Ex-aviomies ei suostunutkaan naisen suunnitelmiin vaan ilmoitti jäävänsä taloon ja pitävänsä lapset, akka ottakoon mökin. Nyt lapset asuu isällään, nainen asuu yksin vuokrakaksiossa, kun ei raaskinut myydä mökkiä. Tansseista löydetty mies on kyllä kuvioissa, muttei halua muuttaa naisen kanssa yksiin kerrostaloon, kun kerran oli jo ok-taloa lupailtu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 10:55"]
Mä en nyt oikeasti ymmärrä miksi tarvitset uuden miehen elämääsi, että pystyt eroamaan.
Mutta sulla on nyt ollut vuosia äiti, vaimo, harmaahiiri statuksena. Muuta se! Ala pukeutumaan kivasti. Niin että tunnet olosi hyväksi ja näytät hyvältä. Luo katsekontakteja. Hymyile paljon. Älä valita elämästäsi, vaan ole positiivinen. Mene työpaikan rientoihin mukaan. Tai johonkin muihin tapahtumiin, et tarvitse niihin aina kaveria. Ala harrastaa jotain missä on muitakin ihmisiä. Jopa pururadalla voi tutustua miehiin. =)
[/quote]
Niin en kai mä heti välttämättä tarttiskaan sikäli uutta miestä (ja parempi ehkä olisikin vähän aikaa yksin), mutta on niin kauhea pelko että jäänkin sitten kokonaan yksin. Täältäkin saa aina lukea miten jotkut katuu eroaan ja ei löydä ketään, ja kaikki on ihan "huijari"miehiä, tuolta nettipalstoilta hakevat naisia kuin sukkia.
En jaksaisi välttämättä kauheaa sydämen repimistäkään koko ajan.
Ja ois kai se mies läheisyyden ja ehkä seksinkin takia kiva, välillä..?
ULknäöstä: mielestäni pukeudun ihan kivasti, meikkaan, käyn säännöllisesti kampaajalla jo nyt... silti olen kai vaan olemukseltani vähän sellianne "tylsän"näköinen, kun en nyt naamani mallille kauheasti voi.
Ylikiloja on ehkä muutama, mutta en vaan ole onnistunut niitä pudottamaan, niin kauhea stressi ollut monesta asiasta pari vuotta, että ne vaan on ja tullut koko ajan lisää (3v. sitten painoin 10kg vähemmän :( ..)
Tietysti sekin vie mun itsetuntoa alas, kun tuntee olevansa vähän pyöreä.
Työpaikan riennoissa käyn (no ei niitä ole kui kerran max kaksi vuodessa, ja aina samat tyypit, en mä olen sieltä onnistunut ketään tapaamaan - kun olen kai niin ruma ja tylsä, ja tiettävästi varattukin, ja aina niin "kunnollinen" esim. työni hoitamisessa, kai ne ajattelee että muutenkin).
Enkä mä kehta alkaa yhtäkkiä kulkemaan ilman sormuksia sormessa, se olisi jotenkin outoa/noloa, jos vielä on kerran naimisissa (ja mitä se mieskin ajattelisi kun huomaisi). Tai voisihan sitä sanoa kai ettei ne enää mahdu mulle. Mutta jotenkin tulisi sellainen tyrkky-haku päällä -fiilis.
ap
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 11:07"]
Mun tuttava löysi uuden miehen tansseista. Ilmotti sitten aviomiehelleen, että minä, lapset ja uusi mies jäädään tähän ok-taloon, sinä ukko saat myydä mökin ja ostaa itselles jonkun kaksion jostain. No, miten kävi. Ex-aviomies ei suostunutkaan naisen suunnitelmiin vaan ilmoitti jäävänsä taloon ja pitävänsä lapset, akka ottakoon mökin. Nyt lapset asuu isällään, nainen asuu yksin vuokrakaksiossa, kun ei raaskinut myydä mökkiä. Tansseista löydetty mies on kyllä kuvioissa, muttei halua muuttaa naisen kanssa yksiin kerrostaloon, kun kerran oli jo ok-taloa lupailtu...
[/quote]
Voikohan noin käydä, jos eron syy on miehen alkoholin tissuttelu... ei kai sille kukaan voi lapsia määrätä (jos keksisi niitä haluta edes itselleen).
ON myös vuosia vuosia sitten kaksi kertaa pahoinpidellyt mua (niin että mustelmia jne. jäi), mutta tylsähän se tuollaisia olisi alkaa kaivelemaan, eikä mulla tietenkään enää ole mitään todisteita asiasta (vanhemmat lapsemme osin saattoivat nähdä, mutta en haluaisi heitä sotkea tähän, jos muistavatkaan edes).
Joka tapauksessa, en voisi kuvitellakaan että lapset jäisi miehen kanssa. Talo sikäli sama, kunhan vain saisin asianmukaiset elatusmaksut. (Ja todellisuudessahan meillä ei kummallakaan ole varaa maksaa toista tästä talosta ulos, mutta en tiedä menisikö se nyt kaupaksikaan.)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä uusi mies löytyy on se sitten netin kautta tai tansseilta mutta eri asia on se oletko itse valmis uuteen suhteeseen ennenkuin olet päässyt kunnolla erosta yli. Huijareita on liikkeellä paljon ja harva on valmis vakavaan suhteeseen
Kai olet antanut miehellekin luvan alkaa etsiä rakastajaa? nykyinen tilanne on epäreilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 11:15"]
Kai olet antanut miehellekin luvan alkaa etsiä rakastajaa? nykyinen tilanne on epäreilu.
[/quote]
MIstä mä tiedän mitä se etsii. Ainakin pullo sillä on jo rakastajana. Ja mistä mä tiedän mitä se harrastelee kun kännykkä niin salainen, nukkuu enimmäkseen sohvalla ja siinä chattailee.
Netistä löytyy kyllä pilvin pimein miehiä, jotka on valmiita kanssasi seksiin. Varattuja ja vapaita. Sitä saadakseen lupaavat sulle kuut ja maat ja oi, tottakai haluavat elää sinun ja lastesi kanssa. Todellisuus on sitten jotain muuta...
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 11:18"]
Netistä löytyy kyllä pilvin pimein miehiä, jotka on valmiita kanssasi seksiin. Varattuja ja vapaita. Sitä saadakseen lupaavat sulle kuut ja maat ja oi, tottakai haluavat elää sinun ja lastesi kanssa. Todellisuus on sitten jotain muuta...
[/quote]
Niin, just tätähän mä pelkään...
Mistähän niitä kunnollisia tosissaan olevia miehiä löytyy vai onko niitä olemassakaan, ainakaan vapaana enää 4-kymppisille.
ap
Ihan tosissasi luulet, että joku järkevä mies haluaa olla lakeijasi, elättäjäsi, palvelijasi ja vielä vieraan miehen siitosten kasvattaja?
Hahhahahahaa.
Taas yksi suominauta , joka luulee maapallon pyörivän oman Pyhän Vulvansa ympärillä. NÄIN SE EI OLE.
Sanoisit suoraan, että etsit lompakkoa , ET MIESTÄ. yh:n markkina-arvo on aika heikko.
Kuvitelkaa, että tuo ap:n aloitusteksti olisi treffi-ilmoitus netissä :) Miehet, tekiskö mieli vastata? Etenkin viimeinen kappale on erityisen houkutteleva.
Voi elämän kevät...