Lue keskustelun säännöt.
Riittämättömyyden tunteet
16.08.2014 |
Onko kenelläkään samanlaisia ajatuksia?
Olen niin hukassa. Olen yli 30v ja ollut yli viisi vuotta kotiäitinä.
Koko perheen perustaminen ja kotiin jääminen tuntuivat silloin alkuhuumassa ihan luonnollisilta vaihtoehdoilta.
Nyt olenkin opintoni keskeyttänyt Äiti! Kaiken lisäksi en ole yhtään äitityyppiä. Olen huono äiti, vaikka tämä äitiys on ainoa työni nykyään!
Olen sen verran perfektionisti, että edes äitiyden haluaisin hoitaa kunnolla. Mutten osaa. En vaan kertakaikkiaan osaa :(.
Mitäs nyt? Itsetuntoa syö kouluttautomattomuus, mutta olen ihan voimaton. Miten pääsen taas kiinni " omaan" elämääni?
Nyt on ihan pakko nukkua, mutta katson aamulla, onko kukaan vastannut.
Kommentit (5)
Miksi koet, että olet huono äiti? Mitä teet mielestäsi niin kovin pahasti väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 01:44"]Miksi koet, että olet huono äiti? Mitä teet mielestäsi niin kovin pahasti väärin?
[/quote]
En tiedä tarkalleen. En ehkä tee mitään varsinaisesti väärin, mutten osaa ehkä eläytyä tarpeeksi.
Minulla on ns. erityislapsi ja tavallinen lapsi. Tuntuu, että molemmat jäävät toistensa varjoon. Erityinen valtaa tilan siltä tavalliselta ja toisin päin.
Olen aina väsynyt ja kireä. Koko äitiys muutti minut. Olen ihan eri ihminen. En ole oikeasti tällainen lyhytpinnainen kiukuttelija.
Olen viimeksi ollut vuorokauden yksin n. 7 vuotta sitten. Yksinäisyys oli joskus muinoin voimavarani.
Kiitos vastauksestasi ja nyt ihan oikeasti painun pehkuihin. Valvominen ei ehkä ole paras lääke väsymykseen.
Ap
Ota aikaa itsellesi! Isä, isovanhemmat voiko joku hoitaa? Mene päivän kyloylälomalle tai tyttöjen reissulle tai minne ikinä :) Aina voi jatkaa opintoja. Päiväkodit ovat ihan hyviä paikkoja. Olet paras äiti lapsillesi <3
Aina kun näkee tällaisen avautumisen, hieraisee silmiään. Miksi ihmeessä ihmiset kuvittelevat, että tuollaisesta tauottomasta urakasta pitäisi selvitä ilman seurauksia itsetunnolle ja jaksavuudelle?
Johtuuko tämä siitä, että kun nykyisin ei enää ymmärretä kunnioittaa ihmistä hänen asemansa takia, ei oikeasti kukaan kunnioita ketään? Ja silloin ei myöskään saa kokea asemansa aiheuttamia ongelmia. Pitäisi vain jaksaa, jaksaa ja jaksaa. Minulla on epämääräinen käsitys, että aikana jolloin kotirouvuus oli ammatti sekin ja kotiäitiys vaativampi sellainen, lääkärit olivat heitä lähettämässä lepolomille hyvinkin herkästi. Nykyisin on ihan ok, että kun jaksamisessa alkaa peräseinä paistaa, yhteiskunta auttaa lähettämällä huonosti koulutetun, alemmuudentuntoisen naisihmisen kyttäämään silmät viiruna, onko nyt varmasti vuorovaikutus kohdillaan. Valta on viety, asema on viety, velvollisuuksia tulee koko ajan lisää. Luottamus ja arvostus ovat nollaakin huonommat: epäillyn tehtävä on osoittaa, ettei hänessä ole liikaa vikaa.
Vastoin yleistä luuloa emme kuitenkaan ole muuttuneet koneiksi vieläkään.
Johtuuko se siitä, että kakkasit housuun?