Polttarit, babyshowerit - juhlia vain niille, joilla on kavereita

Sori, kirjoitan puhelimella ja nolostella -sanan perästä jäi kysymysmerkki pois. Aloitukseni vaikuttaa nyt ihan niinanjaperheenblogin tekstiltä :(

ap

Joo, myös kolmekymppiset ja jatkossa muut pyöreiden juhlimiset jäävät väliin. Surullista. Mulla sama tilanne.

Haha, ei vitsi, tajusin just että täytin hetki sitten 30. Koska ei oo ikinä kutsuttu kenenkään toisenkaan kolmikymppisille, niin en tajunnut, että se oli yks näitä juhlia. Viisikymppisille voi pyytää sukulaisia jo.

ap

Sama juttu. Tai on mulla kavereita, mutta ei sellaista tiivistä porukkaa. Ei varmaan kukaan ala yksin järjestää mitään juhlia. En sinällään harmittele noiden juhlien puuttumista, mutta tietysti tulee vähän haikea olo.

Tosin menin naimisiin salaa maistraatissa ja sain keskosvauvan :D

Juu sama juttu mulla. Ei ollut synttäreitä edes lapsena. En uskaltanut kutsua ketään koska pelkäsin etteivät tule :( kielsin äitiäni järjestämästä juhlia.

No mitä pitää nolostella? Siis kenelle? Jos ei ole kavereita niin sitten ei ole. Jos sitä pitää nolostella, niin kai niitä kavereita voi yrittää hankkia. Tai sitten olla vaan ihan tyytyväinen omaan elämäänsä, ilman että tuntee noloutta.

Mä menin myös naimisiin salaa maistraatissa, mutta osin juuri siksi, kun nolotti se, ettei olisi ollut ketä kutsua häihin.

Niin, mullakin on 2 hyvää kaveria, mutta eihän sillä mitään juhlaa saa aikaan, etenkään, kun eivät tunne toisiaan. Onko polttarit yms. saavilla edelleen kasassa joku lapsuuden jengi? Vaikea kuvitella, että aikuisena kukaansaisi sellaista uskollista laumaa ympärilleen.

Hei keksin uuden, kummi lapselle olis tosi vaikeaa saada. No, onneksi ei kuuluta kirkkoon, kylläpä sattui...

ap

Kavereita voi myös etsiä aktiivisesti. Kun niitä löytää voi pitää juhlia ilman mitään erityistä syytäkin jos tämä oli siis pointti.

no kenes syy se on että ei ole kavereita ? kannattaa katsoa peiliin

Se on kyllä osittain myytti ja ehkä tv-sarjojen tai bloggaajien tai kenen vaan luoma mielikuva, että KAIKILLA olisi joku todella tiivis porukka, jonka kanssa aina juhlia. Tuskin se ihan niin on. Useimmilla lienee muutama, enemmän tai vähemmän läheinen kaveri, mutta ei suinkaan kaikilla. Monet pitää yhteyttä niitten kavereitten kanssa ja juhlii heidän kanssaan ja vähitellen sitten osasta kavereita voi tulla läheisempiäkin ystäviä.949

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 00:20"]Niin, ja mulla on suvusta käytännössä jäljellä vain kaukana asuvat äiti ja veli ja miehellä paljolti sama tilanne. Serkuistani tunnen just ja just nimet, en tiedä niistä mitään muuta ja tää on ollut tilanne lapsuudesta asti. Joten eipä sitä sukuakaan niin paljon ole.

Kolmekymppisjuhlien aikaan veli oli vielä naimisissa ja mukana oli vielä vaimonsa lapsi edellisestä liitosta. Nyt ovat jo eronneet. Pari työkaveria oli siellä myös, mutta nykyisessä työpaikassa ei ole ketään, jonka kanssa voisi olla siviilissä tekemisissä. 30-juhlatkaan ei kyllä olleet mitään ylläripartyt. Pääsin mukaan juhlintaan vasta kun oli jo iltamyöhä. Siihen asti kestitsin vieraita ja hoidin tarjoiluja pöytään yms!  t: 29

[/quote]

Oliko tässä valituksessa joku pointtikin? Ei ole tarkoitus olla ilkeä, mutta tuo negatiivisuus kuulostaa aika raskaalta

[/quote]

Mielestäni en valittanut tässä mistään. Kerroin olosuhteeni ja miksi minulla on niin vähän ihmisiä ympärilläni. Ap halusi muiden kokemuksia omaansa vastaavasta tilanteesta. Jos nyt sitten väärinymmärrysten välttämiseksi alleviivaan sitä, että esim. nuo 30-juhlani eivät olleet lainkaan kurjat, vaan ihan hauskat.  Kyse ei ollut juhlista joissa muut järjestävät minulle vaan toisinpäin. Siitähän tässä ketjussa on paljon puhuttu, että kuka järjestää juhlat. Jos itse järjestää juhlia niin ainahan se menee noin, että vasta myöhemmin pääsee itse relaamaan. Eikä siinä nyt mitään niin hirveän väärää ja pahaa ole. Kerroin erotuksena sille, että itse olisin ollut juhlakaluna. En valittanut asiasta.

Ihmeellisiä tulkintoja voi tekstistä näköjään tehdä.

No jos ei ole isoa laumaa kavereita, ei myöskään ole isoja kaverijuhlia, sehän on selvää. Pari hyvää ystävää on mielestäni paljon arvokkaampi asia. Jos ei muutenkaan ole ollut osallisena tuollaisissa juhlissa, kuka niitä osaa kaivatakaan, saati sitten nolostelemaan niiden puutetta.

Luulin muuten että polttarit alkaisivat olemaan jo pois muodista, ja hyvänen aika jos babyshowerit alkaa yleistymään täällä.

Täytän lauantaina 50 vuotta. Suurin syy siihen, miksen juhli sukulaisten odotuksista huolimatta on, ettei ole ketä kutsua. Hävettää, kun veli alkaisi ihmetellä miksi paikalla on vain miehen veli ja minun sukulaiseni. Muita ei tule. Anoppi ehkä, jos jaksaa, mutta ei varmaankaan jaksa. Naapureistakin oli yksi niin tuttu, vaikka ei ystävä, jonka olisin voinut kutsua, mutta heiltäkin rouva kuoli yllättäen ja mies muutti sitten pois. Työkavereita ei ole, sillä olen pienen putiikin ainoa työntekijä. Luultavasti pomo jotain pientä järjestää kyllä, mutta lomakin on nyt synttäreiden aikaan. Pomolle sanoin, etten juhli ja lähden matkoille, siksi halusin loman tähän. En minä mihinkään lähde, kun ei ole pelkoa (tai toivoa), että joku tänne yllättäin tulisi.

Minulla oli nuorena yksi kaveri, bestis, joka jätti yhteydenpidon löydettyään vähän kypsemmällä miehen ja uuden kaveripiirin, ja mekin tosin olemme aikuisiän asuneet eri paikoissa mutta pitäneet yhteyttä tuohon miehen löytöön asti. En jaksanut enää yksipuolisesti. 

Usein on käsketty katsoa peiliin. Kyllä minä suurimmat puutteeni tiedän, mutta eikö ystävyyteen kuulu hyväksyä toiset sellaisena kuin nämä ovat? Ei se ole ystävyyttä, jos ystäviä saadakseni en voi olla oma itseni. Mä olen varmaan vähän tylsä, vaikka mulla onkin huumorintajua, mitä nyt en tähän viestiin pysty välittämään. Suurin syy on kyllä paikkakunta, jossa on isot suvut ja kaikilla kaverit ennestään, niihin piireihin ei vain tulokkaat sovi. Olen ajatellut, että kyllä palvelutalossa sitten kavereita löytyy, mutta toisaalta niitäkään ei varmaan silloin enää ole. 

Ei ole kavereita. Tuttuja on kelle voi moikata töissä jne mutta ystäviä on vain 1. Olen ollut koulukiusattu, myös amk:ssa minulle naurettiin. Varmaan sitten peiliin katsomisen paikka. Kukaan ei halua pitää yhteyttä minuun. Ja lisäksi on tullut arka. Emme ole naimisissa edes mieheni kanssa. Emme ole päässeet yhteisymmärrykseen juhlista. Eipä sinne olisi kutsuttaviakaan. Noloa. Ei ole kuin perheeni ja vanhempani. Yksi sisarus on johon emme ole juurikaan yhteydessä.

Kiitos viesteistä, turhaa valitusta ei ollut yksikään oma kokemus!

ap

Minä erosin kirkosta koska kolmannelle lapselle en enää kelsinyt kummeja.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 23:31"]

Mä menin myös naimisiin salaa maistraatissa, mutta osin juuri siksi, kun nolotti se, ettei olisi ollut ketä kutsua häihin.

Niin, mullakin on 2 hyvää kaveria, mutta eihän sillä mitään juhlaa saa aikaan, etenkään, kun eivät tunne toisiaan. Onko polttarit yms. saavilla edelleen kasassa joku lapsuuden jengi? Vaikea kuvitella, että aikuisena kukaansaisi sellaista uskollista laumaa ympärilleen.

Hei keksin uuden, kummi lapselle olis tosi vaikeaa saada. No, onneksi ei kuuluta kirkkoon, kylläpä sattui...

ap

[/quote]

Mikä ihme tuo asenne on? Pitää nolostella, on 2 hyvää kaveria mutta "eihän sillä mitään juhlia saa aikaan"?!? Haloo?! Ei mikään ihme että sulla ei ole enempää kavereita. Ei mullakaan ole kuin kaksi hyvää kaveria, mutta heillä on muutama kaveri, miehelläni on muutama kaveri, kyllä tässä vuosien varrella ollaan tultu tutuiksi näiden kavereiden kavereiden kanssakin vaikkei mitään sydänystäviä oltaisikaan, kun niitä juhlia ja illanviettoja järjestää (jos nyt ei ole tällaisista perhejuhlista tai muuten intiimeistä juhlista kysymys) voi niille kavereille sanoa että ottavat avecit mukaan tms. 

Omituisen negatiiinen asenne sulla ap! 

Eikös ne juhlat yleensä oo sukulaisia ja kavereita varten?! Kuka nyt yksin juhlii..

Mun toinen kaveri asuu ulkomailla, en tunne kavereitaan. Toisenkaan kavereita en tunne, ne asuvat kaverini kotipaikkakunnalla, ja he ovat nimenomaan tuollainen tiivis porukka, jo yläasteelta yhdessä. Minä tutustuin kämppiksenä tähän kaveriin, enkä tule pääsemään asemaan, jossa kaverin "alkuperäiset" kaverit pyytäisivät minut mukaan.

Asenteeni ei mielestäni ole varsinaisesti negatiivinen, varautunut kyllä. Enkä muuten voi laskea miehen kavereita omikseni, sillä en minä heitä kiinnosta. Olen vain senjasen vaimo. Selvästi nämä miehet myös välttävät liian paljoa kontaktia minuun. Ja tuskinpa he muutenkaan mulle babyshowereita olis järjestäneet :D

Haista vittu, AP. Olisit tyytyväinen siihen, että sinulla kuitenkin on suku ympärilläsi. Itselläni ei ole kavereita ja ainoat elossa olevat sukulaiset, joihin olen edes hieman yhteydessä, ovat omat vanhempani. En ole järjestänyt mitään juhlia 14 vuoteen.