Neuvoja parisuhdeaallokossa seilaavalle....

Kaivataan vertaistukea, neuvoa, tms. Tämä ei ole provo enkä oikeastaan tartte mitään "älämölö"vastauksia ;D

Olen tässä mietiskellyt vuoden ajan jo kaikkea suhteestani: milloin olen onneni huipulla, milloin olen lopettamassa suhdetta kun en ota siitä selvää, milloin ihmettelen, milloin hehkutan ja mitä milloin.

Olen seurustellut mieheni kanssa vähän yli vuoden. Alunperin suhde alkoi tapailuna ja hauskanpitona, sillä kummallakaan ei ollut aikomusta alkaa vakavaan suhteeseen. Mutta sitten asiat alkoivat pikkuhiljaa muuttua. Aloimme näkemään enemmän, olimme pidempiä aikoja yhdessä. Kun lähdin, sain perääni viestin että olisin vielä voinut viettää aikaa lisää luonansa. Sitten pikkuhiljaa alkoi vihjailu vauvoista/yhteenmuutosta/jne. Sitten vihjailusta tuli joka päiväistä. Nyt asioista puhutaan epäsuorasti, ja jos kysyn suoraan, niin mies heittää leikiksi ja välttelee kiperää kysymystä.

Lapset selvästi ovat miehen mielessä, ei ole varma haluaako niitä mutta jos olen joskus sanonut jonkun poikkipuoleisen sanan lapsia kohtaan leikilläni, mies saattaa palata siihen viikonkin jälkeen ja sanoa ettei ole varma onko noin ehdottomasti lapsia vastaan muttei tiedä haluaako niitä kuitenkaan.... Olen myös tehnyt selväksi, etten välttämättä halua vihille, vanhan huonon kokemuksen vuoksi. Tästäkös mies kimpaantui minulle että "voinko olla varma, etten koskaan ikinä muutakaan mieltä".

Koskaan ei ole suoraan sanonut rakastavansa, kerran kun kysyin niin tokaisi vain "enkai minä joka päivä soita sinulle, jos en susta tykkäisi". Just. Vanhoista suhteistaan pystyy puhumaan rakkautena, mutta minulle ei koskaan "tunnusta"/sano rakkauttaan. Kuitenkin katsoo minua kuin rakastanut hupsu, ja vaikkei kuulemma ole halijatyyppiä, niin kietoutuu minuun nukkuessaan niin että happi ei meinaa kulkea. Voimme puhua mistä vaan ja ouhummekin puhelimessa joka päivä monta tuntia, mutta tuntuu lukittuvan kun pitäisi kertoa tunteista. Muiden naisten ulkonäköä saattaa kehua, mutta minusta vaikenee. Alussa ihmetteli vain että miten joku sellainen kuin minä voi olla sellaisen kuin hän kanssa. Ihan älytön juttu!!!!! Tuntuu että mies ujostelee jotenkin minua....

Välilllä on aikoja ettemme ole ehtineet viikkoihin näkemään, mutta päiväkään ei ole mennyt ettemme olisi olleet yhteydessä. Mies soittaa /tekstaa minulle herättyään, kun menee nukkumaan. Muistaa asioita, kuuntelee mitä sanon.  Olen tavannut miehen äidin, kavereita.

Yleensä olen neuvokas, mutta nyt olen täyttä kysymysmerkkiä. Olemme aikuisia ihmisiä, mutta olen kuin teinityttö joka on kaiken uuden ja kummallisen edessä ;)

Ihan vain ulkopuolisen vinkkelistä: kuullostaako että miehellä ei ole tunteita minua kohtaan (olen vain jonkun yksinäisen tyhjiön täyte) vai eikö vain osaa/uskalla puhua tunteistaan.....?