Lue keskustelun säännöt.
Synnytyspelko!
24.08.2014 |
Olen lapseton parikymppinen nainen. Ongelmani on, että minulla on ollut niin kauan kun muistan todella paha raskaus-ja synnytyspelko. Pelkään sitä kipua aivan valtavasti, ja en usko olevani kykenevä alatiesynnytykseen. Minulla on aina ollut myös todella paha gynegologi-pelko. Ikinä ei olla pystytty kunnolla minua tutkimaan, sillä sattuu niin paljon ja itken hysteerisesti. Seksi tuntuu myös lähinnä epämukavalta ja sattuu kovin jos menee syvälle.. Olen hyvin lapsirakas ihminen ja haluaisin nuorena lapsia, mutta ajatus tuntuu vain niin mahdottomalta, etten tiedä mitä tehdä. Seksiterapeuttia on suositeltu, mutta sitä ei ole saatavilla kaupungissa missä asun. Onko kellään ollut ikinä samankaltaisia tuntemuksia/kokemuksia?
Kommentit (18)
Minä olen kerran elämässäni ollut tutkittavana ja sn jälkeinen viikko on hämärän peitossa. En siis todellakaan kykenisi varaamaan aikaa ja yrittämään tutkimuksiin.
Mutta niin kävi että tulin raskaaksi ja arvatenkin abortti on täysin mahdoton ajatus tutkimuksineen. Näin vaihtoehdot olivat aika vähissä. Neuvolassa kieltäydyin lääkärikäynneistä ja tutkimuksista. Toisaalta eipä niitä kukaan pitänyt kovin tarpeellisena koska vuotoja tai muita huolenaiheita ei ollut. Loppuvaiheessa kerran koitettiin sikiön asento mahan päältä ja ultrissa kävin niin että tekivät mahan päältä. Synnytyksestä jäi jonkinasteinen trauma ja tosiasia on että siinäkin tutkimukset olivat turhia ja perustuivat protokollaan eikä tarpeeseen. Mutta olin sen verran kipeä ja ei-sanaani ei uskottu. Itse synnytys sujui kuitenkin hyvin ja pelkoni huomioitiin hienosti. Synnytyksen jälkeen ei tehty yhtään tutkimusta koska sille ei ollut tarvetta. Jonkun joku kirjasi tehneensä vaikka oikeasti jätti väliin ja hyvä niin.
T. onnellinen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin lohduttaa ap:tä sillä että olet vielä kovin nuori ja vielä kerkeät työstää tätä asiaa ennen kuin lapsen saanti olisi liian myöhäistä.
Itse olin samanlainen kunnes ehkä 25v tutustuin hellään ja huomavaiseen mieheen joka esim tutustutti tantraseksiin. Tästä lähti seksiin tutustuminen ja rentoutuminen eikä seksi enää ollut kivuliasta.
Gynetutkimukset sattuvat edelleen :(
Olen synnyttänyt kaksi lasta alakautta ja en koskaan silloin kokenut kipua emättimen alueella. Itse asiassa molempien synnytysten pahimmat kokemukset olivat silloin kun kätilö teki sisätutkimuksen. Muuten kipu oli kuukautiskipujen kaltaista ja selässä tuntuvaa.
Eli rohkeasti vain vaikka terapiaan tai tutustumaan kehoosi eri tavoin.
Minä pelkäsin myös kamalasti, ja onneksi ehkäisy petti, koska en muuten olisi varmaan uskaltanut yrittää raskautta. Koko odotusaikana en halunnut kuullakaan mitään synnytykseen liittyvää, hyppäsin ne kohdat opaslehtisissä yli enkä halunnut valmennukseen tms. Synnytys oli kivulias ja kamala, MUTTA omassa mielessä olin pelännyt jotain vielä kamalampaa. Nyt pari kuukautta myöhemmin en meinaa edes muistaa muuta kuin miten ihana tyttäreni on ollut kaiken sen arvoista. Yritä hakeutua oikeille lääkäreille, ettet jää ttästä paitsi
Minäkin olen päättänyt että vaikka kuinka pelottaisi, jossain vaiheessa aion lopettaa ehkäisyn ja alkaa yrittämään lasta. Sit näkee kuinka käy, mutta haluan ehdottomasti lapsia. Aion ottaa lääkärin kanssa puheeksi tuon vaginismin. AP
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 20:16"]Jep taidan olla vähän nynny. Tiedän kyllä, että kivunlievityksiä on saatavilla, mutta minua tosiaankin sattuu ja ahdistaa gynegologitarkistuskin ja uskon että synnytys on silti pahempi tuska kivunlievityksilläkin.. Raskaudessa en pelkää pahoinvointia tms. uskon kyllä siitä selviäni vaan nimenomaan nämä alapäätutkimukset pelottaa siinä. AP
[/quote] se on aika pieni hinta pienestä nyytistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu täälläm tosin ikää jo 35. Pelkään hirveästi synnytystä ja koko sitä rumbaa mikä raskaudesta seuraa. Gynekologiset tutkimukset jne. Olen vain kerran käynyt elämäni aikana gynekologilla ja se oli kamala kokemus... haluaisin kyllä lapsia, mutta pelkään että pelkoni takia jään vielä lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne pelot ainakaan yksin mielessä pyöritytämälä helpota. Ja oletteko tietoisia, että synnytyksessä saa kivunlievityksiä, ei ole pakko synnyttää luomuna. Synnytyshän voi muuttaa rakenteita niin, että yhdyntä ei olisi enää kivulias.
Jep taidan olla vähän nynny. Tiedän kyllä, että kivunlievityksiä on saatavilla, mutta minua tosiaankin sattuu ja ahdistaa gynegologitarkistuskin ja uskon että synnytys on silti pahempi tuska kivunlievityksilläkin.. Raskaudessa en pelkää pahoinvointia tms. uskon kyllä siitä selviäni vaan nimenomaan nämä alapäätutkimukset pelottaa siinä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 20:16"]
Jep taidan olla vähän nynny. Tiedän kyllä, että kivunlievityksiä on saatavilla, mutta minua tosiaankin sattuu ja ahdistaa gynegologitarkistuskin ja uskon että synnytys on silti pahempi tuska kivunlievityksilläkin.. Raskaudessa en pelkää pahoinvointia tms. uskon kyllä siitä selviäni vaan nimenomaan nämä alapäätutkimukset pelottaa siinä. AP
[/quote]
Kannattaisiko yrittää terapian kanssa peloista eroon? Nuo eivät ole mitään normaaleja pelkoja eivätkä millään lailla realistisia. Joo, synnytys voi tehdä kipeää ja usein tekeekin, mutta kaikki siitä selviävät ja valtaosa ihan vapaaehtoisesti haluaa sen kokea uudestaankin. Pelkosi kuulostavat erikoisilta ja luulen, että ne eivät rajoitu vain näihin kahteen (gynekologiset tutkimukset ja synnytys) vaan sinulla on muitakin pelkotiloja, ahdistuneisuutta, mahdollisesti masentuneisuutta ja ehkä syömishäiriötaustaa tms. kuten valtaosalla primaarista synnytyspelosta kärsivillä. Hoida niitä ennen lapsen saamista.
Kyllä niistä helvetinmoisista supistuskivuista joutuu kärsimään silti ennen epiduraalia. Epiduraali voi jättää ikuiset kivut niinkuin kävi minullakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma ettet kärsi esim. vaginismista?
Sen verran mitä minua on pystytty tutkimaan on sanottu että ei mitään fyysistä vikaa pitäisi ainakaan löytyä, eli tämä lähtee pääni sisältä. On kyselty onko jäänyt jotain traumoja lapsuudesta, mutta en keksi mitään mikä olisi voinut aiheuttaa minulle menneisyydessä tälläisen ahdistuksen näitä asioita kohtaan.. Sen verran tuo vaginismi voisi sopia minuun, sillä gynegologillakin sanottiin että supistan lihakseni samantien tutkimuksen alkaessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut rauhoittavaa esilääkitystä ennen gynetutkimusta? Joissain tapauksissa myös kevyt anestesia on mahdollinen jotta tutkimus saadaan tehtyä.
Rauhoittavaa olen itse ottanut kerran ennen tutkimusta, ei auttanut. Olen harkinnut yrittäväni yksityiseltä saada tutkimusta jonkinlaisessa puudutuksessa. En tosin usko että on mahdollista.. Kiitos muuten paljon kaikille neuvoista :) AP ( ap oli myös 9. viesti)
Kannattaisi käydä ihan ekana tutkituttamassa, että onko sinulla esim. vulvodynia, jos kerran seksikin jo sattuu. Itse kärsin siitä 8 vuotta huonojen kokemusten takia kun en uskaltanut valittaa asiasta gynellä. Nyt harmittaa, etten kertonut asiasta aiemmin, ei elämäänsä kannata pilata moisilla peloilla ja kivuilla jos eroon on mahdollista päästä!
Jep täytyy taas vaan varata aikaa ja koittaa selvitä tutkimuksesta, jotta saisi jotain selkoa näihin pelkoihin ja kipuihin... AP
Uskon että sulla ap on jonkin trauma, et vain ehkä itse tajua mikä se on. Mulla just samantapaisia ongelmia ja vasta nyt nelikymppisenä olen tajunnut että todennäköisesti ne johtuivat lapsena tehdystä peräaukon tutkimuksesta, joka oli kaikkinensa sellainen kokemus että hirvittää että esim. oma lapsi tai joku muu pieni lapsi joutuisi sellaisen kokemaan. En vain jotenkin tajunnut itse miten traumatisoiva se tilanne oli, kuvittelin jo että minua on joku käyttänyt seksuaalisesti hyväksi tms. Tänä päivänä en ole kyennyt käymään kertaakaan gynekologilla.