Muistaako 7v kaiken aikuisena?

Mä en muista paljon mitään eka-tokaluokasta. Omalla miehelläni taasen on paljonkin tarkkoja muistikuvia lapsuudestaan.

Ei kukaan voi muistaa kaikkea. Sen huomaa siitä, että saman perheen sisaruksetkin muistavat yhteistä elämää eri tavalla.

No siis itse oon pian täysikäinen ja kyllä mä muistan semmosia "isoja" juttuja tietenkin, iloisia, ikäviä. Muttei tietenkään kaikkea voi muistaa

En usko, että kukaan muistaa tuolta ajalta kaikkea. Itse en esimerkiksi muista lainkaan tuon ikävuoteni suurimpia tapauksia eli pikkusiskon syntymää ja ensimmäistä koulupäivää. Ovat kadonneet mielestäni täysin. Toisaalta muistan kyllä, kuinka sitten ensi kertaa "hoisin" pikkusiskoa, kun hän oli muutaman kuukauden ikäinen, ja sanasta sanaan yhden opettajan lauseen, kun koulua oli käyty pari viikkoa.

Minä muistan paljonkin, esim. 7-vuotissynttäreistäni jopa sen ketkä söivät kakkua ja ketkä ei ja mitä kaikkea leikin (lapsi)vieraiden kanssa. Ekasta koulupäivästä on paljon yksityiskohtaisia muistoja, muistan samalta syksyltä kavereiden synttärit ja mitä vein lahjaksi yms. (Nämä vuodelta 1981). Mieheni ei sen sijaan muista oikein mitään koko ala-asteajalta.

ei kaikkia mutta semmoset missä on tunnelataus mukana.

Ei kukaan muista "kaikkea", mutta kyllä aika paljon asioita luulisi jääneen esim. koulusta mieleen, sellaisia jotka voi olla helpompi ajoittaa vaikka luokkahuoneen tai opeteltavien asioiden perusteella. Mä olen ollut seitsemänvuotias 2. luokalla, ja muistan nyt nopeasti hakien joko siltä taikka ekalta luokalta joitakin välituntitilanteita että mitä se ja se on sanonut ja mitä sitte tapahtui, muistan muutamia juttuja mitä luokkakaverit teki, muistan oppitunneilta asioita kun on ollut joku erikoisempi juttu, olen lukenut ääneen tms. Eka koulupäivä ei tule ensimmäisenä mieleen, mutta kun alan muistella niin niitä ensimmäisiä päiviä kuitenkin hetken päästä muistan. En pysty kaikkia muistoja ajoittamaan, että missä vaiheessa lukuvuotta on tapahtunut taikka onko välttämättä ollut eka vai toka luokka. Nyt on tunne että ekan luokan jälkeen luokkahuone olisi vaihtunut toiselle puolelle käytävää ja meidän vanha luokka olisi mennyt uusille ykkösluokkalaisille, mutta en tiedä onko niin oikeasti ollut. Niitä muistoja tulee koko ajan enemmän mieleen kun tässä nyt yritän niitä kaivella. Muistan että syötiin luokassa, (Valion) maito tuli foliokannellisissa muovipurkeissa ja ne oli vähän vaikea avata läikyttämättä. Osa muistoista tuntuu vähän epäloogisilta ja ne saattaa olla sellaisia juttuja, joita rinnakkaisluokkakaverit on kertoneet omasta luokastaan ja olen kuvitellut että se on tapahtunut meidän luokalle, siis valemuistoja.

Kun muistan tiettyjä tapahtumia, muistan myös esim. minkälaisia vaatteita mulla oli siinä tilanteessa päällä. Mutta en muista esimerkiksi että mitä on syöty kotona niinä aikoina aamupalaksi. Söin kuitenkin aamupalan siinä saman pöydän ääressä niin monta vuotta, että en pysty sieltä hakemaan mitään yhtä tiettyä vuotta. Pitäisin siis kyllä aika erikoisena, jos ei ole mitään muistoja. Jos katsot vaikka vanhoja koulukuvia, eikö tule mitään mieleen luokkakaverien tai opettajan naamasta?

Kyllä se on hyvin ihmiskohtaista,mitä muistaa ja mitä ei.Minun tytärpuoli ei muista alle 12-vuotiaana tapahtuneista asioista paljon mitään,syynä ehkä se että lapsuudessa oli myös vaikeuksia.Tapasin entisen kansakoulukaverini vuosikymmenien takaa,juttelimme menneistä.Hän ei muistanut mitään siitä kun tuli kotikyläni kouluun ensimmäiselle luokalle kun oman kylän koulu lakkautettiin.Itse olin silloin aloittanut toisen luokan.Koulu oli oppilasmäärältään sen verran pieni,että kaksikin luokkaa opiskeli samassa luokkahuoneessa,ainakin osan tunneista.K.o. nainen ei muistanut parista ekasta vuodestaan mitään.Hän oli kouluaikanaan erittäin lihava,ei häntä kyllä kansakoulussa kiusattu mutta kärsi varmaan itse.Itse muistan normaalilla tavalla asiat 4-5-vuotiaasta saakka.Sitä ei kaikki usko,mutta totta on.Muistan jopa yksittäisiä lauseita,joita vanhemmat sanoivat puhuessaan jostain mieleenjääneestä tapahtumasta.Olin 4-vuotias ja vajaa 5 kk. päälle kun presidentti Kennedy ammuttiin.Muistan siitä päivästä kaiken.Muistan missä olimme äidin kanssa(pyykkituvassa).Aamulla vanhemmat sen kertoivat kun heräsin,piti heti kartasta heidän näyttää,missä sellainen maa on.Pyykiltä tultua hosuin äidille Aamulehteä että lukee äkkiä minulle,muistan miehen kuvan etusivulla.Tiedän ettei tätä uskota mutta totta on.Nykyään vaikuttaa varmaan muutenkin oudolta,eihän pikkulapsille kerrota mitään uutisjuttuja,siitähän vain lapsille tulee pelkotiloja.En minä mitään pelkoja saanut,järkytti toki,ajattelin pieniä lapsia ja ihailin kaunista Jaquelineä,halusin olla isona kuin hän.No siinä ei onnistanut.

Kyllä mä ainakin muistan kaiken "tarpeellisen".
Vahvat tunnekokemukset ainakin.

Joko sulla ei 7-vuotiaana elämä ollut hirveän epätasaista ja täynnä ääripäitä (lue=se oli siis tavallista, mukavaa, seesteistä), tai sitten voi olla että sun muisti suojelee sua nyt aikuisena ja et muista esim. traumatapauksia.
Vähän vaikee tässä nyt sanoa kun ei susta tiedä sen enempää.

En mäkään muista omia 7v synttäreitäni, mutta muistan kun äiti pakotti mut käyttämään kolmena (!) päivänä putkeen helvetin rumia housuja, joiden takia mua kiusattiin.

ei tietenkään muista, minkään ikäinen ei muista mitä tapahtui 23.6.-13 jos nyt ei jotain ihan extraa ole tapahtunut.