Taidan olla nuoruuden kaveripiirin luuseri.

Ap tässä

"olet varmaan kotona ja miehesikin on".... Joo, minä olen useimmiten kotona, mutta mies reissaa työnsä takia paljonkin. Eli tavallaan mulla on vastuu kodista ja lapsista. Ehkä myös sen takia olen jättäytynyt urakisailusta pois, sillä perhetilanteen takia en voisi reissuhommia edes paljon tehdä.

joskus siis korpeaa miehen reissut, kun ei itselläni sitä mahdollisuutta Ole.

ap

Mulla ihan samat fiilikset. Minä tosin en ole edes töissä vaan jälleen opiskelemassa ja jälleen vain toisenasteen tutkintoa vaikka lukiokin on käytynä. On perhe, lapsia ja mies, mutta siihenpä se jääkin. Ei uraa, ei mitään meriittejä.

Eniten luuseriolon tekee se, että kouluaikoina olin suosittu ja mulla oli laaja kaveripiiri. Olin muodikas jne. Nyt sitten katson yksinäisenä vierestä kuinka ne ei-niin-suositut ovat nyt keskellä isoa kaveripiiriä, tekevät trendikkäitä juttuja jne. Kaikkea sitä mitä MUN olisi pitänyt olla ja tehdä.

No, niin se elämä vie.

"hienoja työmatkoja ulkomaille, ei pitkiä business-illallisia ja hotelliyöpymisiä", satunnaisesti ihan kiva, mutta kun tarpeeksi monta kertaa reissuja tulee niin, ei kiitos. Näyttää kivalta, kuullostaa kivalta ,mutta ei se voita perheen kanssa vietettyä aikaa.

Työreissut ovat ihan kamalaa ryynäämistä, busineksessa ei saa enää lentää paitsi kaukomatkoja, eikä pisteitä kerry riittävästi, jotta pääsisi loungeen. Ja hotelleissa on aina vääränlaiset tyynyt. Ja työmatkojen matkustusosuutta ei tietenkään ikinä, ikinä lasketa työajaksi, se on omasta vapaa-ajasta pois. 

Kun on pari vuotta paljon matkustanut työkseen niin ei sitä enää hingu. 

Mun mies on oman kaveripiirinsä voittaja "hienoine business-illallisineen jne." ja voin sanoa, että näin kotiin päin se näkyy vaan lähinnä sillä tavalla, että on iso talo ja pihassa hienot autot, hirveästi hyvänpäiväntuttuja eikä oikeastaan enää mitään oikeeta keskusteltavaa, koska mies lentää niin korkeella mun taas ollessa kotona. Monesti ajattelen, että ne ns. keskivertoihmiset, joilla on tavallinen työ ja tavallinen elämä, ovat niin paljon onnellisempia ja tyytyväisempiä kuin ne, jotka tavoittelevat kuuta taivaalta. Mutta näemmä se ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, tässäkin asiassa. Ja ai niin, ap sun puolisosi on varmaan nyt kotona ja olet itsekin? Mun ei. Eikä oo jatkossakaan usein. Sä olet oikeesti voittaja, vaikka ei siltä ehkä tunnukaan. Rahalla ja maineella ei saa kaikkea. 

Sitä olen itsekin pohtinut että mistä onni tulee. Mulla menee paremmin kuin lapsuuden kavereilla, siis taloudellisesti. Ehkä vähän huonommin kuin opiskelukavereilla. Tai sit ajaudun aina itseäni parempaan seuraan?

onnettomaksi mut tekee yksinäisyys. Vaimo tuntuu ihan lapselta, jos haluaisi jakaa syviä tuntojaan.

No mitäs sanotte minusta: olen työtön, eronnut köyhä. Asun vuokralla enkä omista edes autoa. Lomamatkalla en ole ollut vuosiin, sairastanut sen sijaan rajusti. On muutama ystävä, mutta tavataan aika harvoin. Köyhyys rajoittaa harrastusmahdollisuuksia. Olen siis vähän yksinäinenkin, varsinkin kun ei ole ketään miestäkään.

Mihinkään luokkakokouksiin en tosiaan menisi, mutta ei ole kutsuttukaan.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 23:01"]

Sitä olen itsekin pohtinut että mistä onni tulee. Mulla menee paremmin kuin lapsuuden kavereilla, siis taloudellisesti. Ehkä vähän huonommin kuin opiskelukavereilla. Tai sit ajaudun aina itseäni parempaan seuraan?

onnettomaksi mut tekee yksinäisyys. Vaimo tuntuu ihan lapselta, jos haluaisi jakaa syviä tuntojaan.

[/quote]

Yksinäisyys on mullakin se suurin syy, miksi elämä tuntuu niin onnettomalta usein. Mikään raha ei maailmassa korvaa sitä, että kumppani olis oikeasti läsnä ja ymmärtäisi ja keskustelisi. Mutta ehkä tän asian arvoa ei tajua kun vasta sitten, kun sitä ei olekaan. Onni on lapset ja omat ystävät.

#vaimo nro 5

Olen yli 30, perheetön sinkku. Työtön ja toipumassa syövästä. Silti en ole mielestäni luuseri. Olen jo kauan sitten ymmärtänyt, että elämä ei ole kilpailu. Minulla on elämässäni aika paljon ilonaiheita. Kuten esimerkiksi se, että elän vielä. Ihminen, jolla on jo kaikki, ei ehkä osaa edes arvostaa sellaista asiaa. Olen viime aikoina huomannut, että menestys, terveys ja osa ihmissuhteistakin ovat asioita, joista voi joutua luopumaan hyvin nopealla aikataululla. En myöskään tunne moniakaan ihmisiä niin hyvin, että voisin olla varma, että he ovat kulissiensa takana onnellisia.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 22:55"]

Monesti ajattelen, että ne ns. keskivertoihmiset, joilla on tavallinen työ ja tavallinen elämä, ovat niin paljon onnellisempia ja tyytyväisempiä kuin ne, jotka tavoittelevat kuuta taivaalta. Rahalla ja maineella ei saa kaikkea. 

[/quote]

LOISTAVASTI ja realistisesti sanottu! Muistetaan tämä.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 23:06"]

No mitäs sanotte minusta: olen työtön, eronnut köyhä.

[/quote]

Sanon, että kurjalta ja raskaalta ilman muuta tuntuu esim. sairastaminen, eroaminen ja yksinäisyys. Mutta sanon myös, että vaikka pinnallisten arvojen mukaan tilanteesi olisi ns. vähemmän tavoiteltu, ei IHMISARVOSI ole tippaakaan vähentynyt: olet yhä täydellisen arvokas, rakas ja ainutlaatuinen persoona :) Täysin riippumatta elämässä onnistumisista tai epäonnistumisista! Jos haluat löytää muita ihmisiä, jotka voivat nähdä ja kohdella sinua inhimillisemmin ja arvostavammin kuin ulkoisen menestymisen pohjalta, tutustu ihmeessä oheisiin sivuihin :)