Lapseni menossa "virikehoitoon", tiedän että tätä tulee moni

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 21:08"]

Mikäli lapsi on jo 4 vee niin tottakai päiväkotiin vaikka puolipäiväiseksi. On ikäistensä seurassa ja äiti saa keskittyä vauvaan. Välillä voi pitää vapaapäiviä.

[/quote]

Mitä varten täytyy olla ikäisensä seurassa?  Miksi vauvaan täytyy KESKITTYÄ?

Kyllä nämä lapset ja vauvat tässä kotona menee, nelivuotiaani viihtyy eikä vauvakaan valita.

Vai meinaatko että nelivuotiaani on  nyt sitten sosiaalisesti taidoton!? Ja vauvani jäänyt vaille huomiotani!?

[/quote]

Lapsia on erilaisia. Meidän vilkas ja sosiaalinen ryhmissä viihtyvä 4v. ei olisi tyytyväinen kotona ilman leikkiseuraa ja sitä on todella vaikea järjestää kun muut ikäisensä ovat jo päiväkodissa. Itse en jaksaisi tuntia enempää päivässä leikkiä, enkä ulkoilla meillä on koliikkivauva joka nukkuu 20 min. pätkissä. Jos olisi rauhallista itsensä viihdyttäjätyyppiä ehkä onnistuisi mutta on vaikea pitää hyvällä omalla tunnolla kotona kun tykkää käydä tahrassa jas viihtyy siellä. Käyn siellä katsomassa aina välillä miten menee ja nauru siellä vain raikaa kun tyttö leikkii iloisesti kavereiden kanssa. Kotona leikkisi yksin ja tylsistyisi väsyneen äidin ja kiljuvan vauvan kanssa. Itsekin olisin mielummin sosiaalisessa ryhmässa oppimassa uutta kuin nykyisessä tilassa kotona. Jos on mahdollisuus se lapselle suoda, miksi en niin tekisi?

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 21:05"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 20:51"]

Suomessa on laumoittain masistelevia äitejä, jotka ei jaksa päivisin, kuin istua aaveella ja just ja just antaa vauvalle pullosta maidon. Ja mieskin on sika ja ei tee mitään, mutta vielä haluttaa yksi vaaveli, kun ne on ihania ja saa olla pois töistä

[/quote]  jonkunhan niitä lapsiakin on saatettava maailmaan, Suomi harmaantuu silmissä, tarvitaan uusia veronmaksajia, no onneksi etninen väestö lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla

[/quote]  No en nyt tiedä, onko se mikään itseisarvo ja hienoa, että nämä luuserimammat pukkaa lapsia liukuhihnalla yhteiskunnan elätettäviksi, kun itse mähöttävät kotona laiskana. Näitä kolmannen polven sosiaalipummeja alkaa olla jo joka kolkassa.

Ei kai kukaan niin hullu ole, että alkaa itse omat lapsensa hoitamaan, kun Suomella on varaa tarjota melkein ilmainen hoitopaikka ikään ja perhetilanteeseen katsomatta. Ei saatana, kun ihminen voi päästä helpommallakin ja nuuskutella rauhassa vauvelin tuoksua kotona, kun joku muu hoitaa ja ulkoiluttaa ja leikittää isommat. Lomaillakin voi rauhassa, kun saa viedä lomalla päiväkotiin ja veronmaksajat maksaa tämänkin palvelun.

Kuka hullu tätä ei käyttäisi hyväksi niin kauan, kuin suomessa on vielä rahaa tällaiseen. Se on yhteiskunnalta kiva kädenpuristus naisille, että saa oikeuden tehdä lapsia,mutta yhteiskunta ne hoitaa ja pitää huolen niistä ja kantaa vastuun. 

Hullu töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Kannattaa käyttää hyväksi tätä, ennen kuin Suomen talous romahtaa ja aletaan karsia tällaiset ylimääräiset menoerät pois.

Meidän 4,5-vuotias jatkaa hoidossa osa-aikaisena, kun vauva syksyllä syntyy. Sisko menee eskariin. Syynä lapsen vilkkaus, keskustelu elton kanssa sekä lapsen isän toive, joka mielestäni tulee myös huomioida. (olen eronnut vanhempien lasten isästä) Haluan myös varmistaa jatkon samassa pk:ssa, kun palaan töihin.

Mä vakavasti harkitsen, että veisin keskimmäisen hoitoon nyt kun vanhempi aloitta koulun. Keskimmäinen on alle 2-vuotias ja niin mustasukkainen vauvasta, etten voi jättää vauvaa sitteriin tai lattialle, kun ruo jo heittää leluja tai hyppii itse vauvan päälle. En saa imettää rauhassa, kun tuleelyömään ja kiskomaan vauvaa. Päiväunille vauvan nukuttaminen myös vaikeaa, kun keskimmäinen kiljuu vieressä ja yrittää lyödä tai karkailee sillä aikaa ulko-ovesta

No päätettiin, että sinnittelen vielä kuukauden kotona ja sitten vaihdetaan miehen kanssa osia, eli minä menen töihin. Alan olla ihan loppu

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 19:33"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 19:27"]

Jospa häiriö onkin äidin ja lapsen välisessä kiintymyssuhteessa...

[/quote]

Se varmaan paranee, kun ollaan päivät erossa? Oikeasti muka?

[/quote]

kuka väittänyt että paranee. vaan äiti ei välitä lapsestaan ja hänelle sama onko lapsi hoidossa vai ei. kylläkin hyvin, hyvin surullista sellanen.

[/quote]

Tästä on kyllä ollut juttuakin ammattilaisten puolesta, nykyään tarjotaan kaikkiin äidin ja perheen ongelmiin ratkaisuksi sitä, että lapset viedään pois silmistä. Ja että erityisesti silloin kun kyse on kiintymyssuhteen ongelmista, se on täysin väärä lähestymistapa. 

Ei se lasta mitenkään auta, että päivät on laitoshoidossa ja illat välinpitämättömässä kodissa, vain idiootti voi edes ajatella niin. 

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 07:22"]

Mä vakavasti harkitsen, että veisin keskimmäisen hoitoon nyt kun vanhempi aloitta koulun. Keskimmäinen on alle 2-vuotias ja niin mustasukkainen vauvasta, etten voi jättää vauvaa sitteriin tai lattialle, kun ruo jo heittää leluja tai hyppii itse vauvan päälle. En saa imettää rauhassa, kun tuleelyömään ja kiskomaan vauvaa. Päiväunille vauvan nukuttaminen myös vaikeaa, kun keskimmäinen kiljuu vieressä ja yrittää lyödä tai karkailee sillä aikaa ulko-ovesta

No päätettiin, että sinnittelen vielä kuukauden kotona ja sitten vaihdetaan miehen kanssa osia, eli minä menen töihin. Alan olla ihan loppu

[/quote]

Muistan tuon ajan, meillä oli juuri samanlaista. Tsemppiä sulle, se on oikeasti kamalaa. Päälle vielä että kumpikaan ei nukkunut. Olin aivan poikki. Hetkeäkään ei voinut jättää heitä yksin. Kun kävin vessassa, molemmat mukaan ja vauva piti nostaa sitterissä pesukoneen päälle. 

En kuitenkaan vienyt vanhempaa hoitoon, en raaskinut, ja  ajattelin että se vaan pahentaa mustasukkaisuutta jos hänet viedään pois. En tiedä oliko se oikea valinta, oli todella stressaavaa aikaa, en voinut hyvin, ja mietin usein osasinko olla paras mahdollinen äiti lapsilleni sinä vuona ja tuliko heille siitä jotain traumoja. Pinna paloi vähän väliä, huusin usein, ja kerran työnsin vanhemman lapsen niin rajusti vauvan päältä että löi päänsä seinään. Oli hyökkännyt rajusti vauvan päälle kaikella painollaan ja purrut häntä naamaan niin kovaa että tuli verta. Se oli aivan hirvittävää aikaa.   

34: Jospa se keskimmäinen, pieni itsekin, saisi olla mukana hoitamassa vauvaa ajatuksella, että vauva on teidän perheen, ei sinun? Osaa viedä vaipan roskiin, ripsutella talkkia ja pyyhkiä ja silittää vauvaa. Ohjaa ja vahdi samalla, niin uskonpa mustasukkaisuuden unohtuvan. Kielletty on kivaa, ja lapsi uhmaa sillä. Pieni viereen ja satua lukemaan, kun vauvaa nukutat. Ja noin pieni ei saa lukittua ovea auki, joten ovi lukkoon. Vauva nukahtaa kyllä vaikka orkesterin soittaessa, jos väsy iskee.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 07:31"][quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 07:22"]

Mä vakavasti harkitsen, että veisin keskimmäisen hoitoon nyt kun vanhempi aloitta koulun. Keskimmäinen on alle 2-vuotias ja niin mustasukkainen vauvasta, etten voi jättää vauvaa sitteriin tai lattialle, kun ruo jo heittää leluja tai hyppii itse vauvan päälle. En saa imettää rauhassa, kun tuleelyömään ja kiskomaan vauvaa. Päiväunille vauvan nukuttaminen myös vaikeaa, kun keskimmäinen kiljuu vieressä ja yrittää lyödä tai karkailee sillä aikaa ulko-ovesta

No päätettiin, että sinnittelen vielä kuukauden kotona ja sitten vaihdetaan miehen kanssa osia, eli minä menen töihin. Alan olla ihan loppu

[/quote]

Muistan tuon ajan, meillä oli juuri samanlaista. Tsemppiä sulle, se on oikeasti kamalaa. Päälle vielä että kumpikaan ei nukkunut. Olin aivan poikki. Hetkeäkään ei voinut jättää heitä yksin. Kun kävin vessassa, molemmat mukaan ja vauva piti nostaa sitterissä pesukoneen päälle. 

En kuitenkaan vienyt vanhempaa hoitoon, en raaskinut, ja  ajattelin että se vaan pahentaa mustasukkaisuutta jos hänet viedään pois. En tiedä oliko se oikea valinta, oli todella stressaavaa aikaa, en voinut hyvin, ja mietin usein osasinko olla paras mahdollinen äiti lapsilleni sinä vuona ja tuliko heille siitä jotain traumoja. Pinna paloi vähän väliä, huusin usein, ja kerran työnsin vanhemman lapsen niin rajusti vauvan päältä että löi päänsä seinään. Oli hyökkännyt rajusti vauvan päälle kaikella painollaan ja purrut häntä naamaan niin kovaa että tuli verta. Se oli aivan hirvittävää aikaa.   

[/quote]

Hirveää tämä onkin. En osaa nauttia kotona olemisesta vaikka lapsia rakastankin. Eilen yritin nukuttaa vauvaa ja keskimmäinen taas kiljui ja hakkasi vieressä. Vauva itki väsyneenä ja keskimmäinen raivosi vieressä. Aloin lopulta vaan itsekkin itkemään ja toivoin, että mies pian tulisi töistä. Olen myös tönäissyt tuota keskimmäistä pois vauvan kimpusta liian kovaa. Tunnen itseni niin riittämättömäksi ja huonoksi

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 07:36"]34: Jospa se keskimmäinen, pieni itsekin, saisi olla mukana hoitamassa vauvaa ajatuksella, että vauva on teidän perheen, ei sinun? Osaa viedä vaipan roskiin, ripsutella talkkia ja pyyhkiä ja silittää vauvaa. Ohjaa ja vahdi samalla, niin uskonpa mustasukkaisuuden unohtuvan. Kielletty on kivaa, ja lapsi uhmaa sillä. Pieni viereen ja satua lukemaan, kun vauvaa nukutat. Ja noin pieni ei saa lukittua ovea auki, joten ovi lukkoon. Vauva nukahtaa kyllä vaikka orkesterin soittaessa, jos väsy iskee.

[/quote]

Kiinnitän erityisesti huomiota siihen, että sylittelen keskimmäistä ja annan osallistua vauvan hoitoon. Kuitenkin, jos imetän tai teen jotain pelkästään vauvan kanssa alkaa keskimmäisen raivarit heti.

Ja jop ovet saa lukkoon, mutta meidän ovissa on uudet lukot jotka temppuilevat. En meinaa saada niitä lukkoon tai auki. Olen kyllä pyytänyt, että mies tekisi asialle jotain

En käy enää lasten kanssa kaupassakaan sillä se on niin vaikeaa. Kylään menen vain paikkoihin, missä on vapaa käsipari auttamaan lasten kanssa. Tuntuu, että tukehdun kotiin pian. Mies tekee töissä pitkää päivää ja on kotona siinä 17-18 välillä. En olisi itsestäni ikinä uskonut, että minä reipas ja voimakas ihminen voin olla näin lähellä murtumista

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 07:37"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 07:31"][quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 07:22"]

Mä vakavasti harkitsen, että veisin keskimmäisen hoitoon nyt kun vanhempi aloitta koulun. Keskimmäinen on alle 2-vuotias ja niin mustasukkainen vauvasta, etten voi jättää vauvaa sitteriin tai lattialle, kun ruo jo heittää leluja tai hyppii itse vauvan päälle. En saa imettää rauhassa, kun tuleelyömään ja kiskomaan vauvaa. Päiväunille vauvan nukuttaminen myös vaikeaa, kun keskimmäinen kiljuu vieressä ja yrittää lyödä tai karkailee sillä aikaa ulko-ovesta

No päätettiin, että sinnittelen vielä kuukauden kotona ja sitten vaihdetaan miehen kanssa osia, eli minä menen töihin. Alan olla ihan loppu

[/quote]

Muistan tuon ajan, meillä oli juuri samanlaista. Tsemppiä sulle, se on oikeasti kamalaa. Päälle vielä että kumpikaan ei nukkunut. Olin aivan poikki. Hetkeäkään ei voinut jättää heitä yksin. Kun kävin vessassa, molemmat mukaan ja vauva piti nostaa sitterissä pesukoneen päälle. 

En kuitenkaan vienyt vanhempaa hoitoon, en raaskinut, ja  ajattelin että se vaan pahentaa mustasukkaisuutta jos hänet viedään pois. En tiedä oliko se oikea valinta, oli todella stressaavaa aikaa, en voinut hyvin, ja mietin usein osasinko olla paras mahdollinen äiti lapsilleni sinä vuona ja tuliko heille siitä jotain traumoja. Pinna paloi vähän väliä, huusin usein, ja kerran työnsin vanhemman lapsen niin rajusti vauvan päältä että löi päänsä seinään. Oli hyökkännyt rajusti vauvan päälle kaikella painollaan ja purrut häntä naamaan niin kovaa että tuli verta. Se oli aivan hirvittävää aikaa.   

[/quote]

Hirveää tämä onkin. En osaa nauttia kotona olemisesta vaikka lapsia rakastankin. Eilen yritin nukuttaa vauvaa ja keskimmäinen taas kiljui ja hakkasi vieressä. Vauva itki väsyneenä ja keskimmäinen raivosi vieressä. Aloin lopulta vaan itsekkin itkemään ja toivoin, että mies pian tulisi töistä. Olen myös tönäissyt tuota keskimmäistä pois vauvan kimpusta liian kovaa. Tunnen itseni niin riittämättömäksi ja huonoksi

[/quote]

Kaksi vuotta on huono iköero juuri siksi kun ne tuppaa olemaan mustasukkaisimmillaan silloin, mutta ei sekään ole hyvä ratkaisu että mustasukkainen lapsi hylätään hoitoon, ihan oikeasti tässä juuri pilaatte terveen kiintymyssuhteenne.

No tosiaan ei nut mene hoitoon vaan koitetaan jos mies jaksaisi kotona paremmin. Imetän vielä kuukauden jolloin vauva on puolivuotias ja sitten vaihdetaan miehen kanssa osia

Mulla oli ainoa lapsi ja vein hoitoon mutta vasta lähes 4 vuotiaana. Olin työtön, joten pidin aika paljon vapaata myös eskarissa. Kävimme paljon eri paikoissa mll:n tilaisuuksissa, seurakunnan avoimessa joskus ja sitten oli semmonen jossa aikuiset jutteli ja lapset oli toisessa huoneessa aijuisen kanssa. Kävimme maaseudulla mummia moikkaamassa useesti, luin paljon satuja , puistot ravattiin. Kesät oli vapaat lapsella koska olimme maaseudulla ja isänsä oitti mukaan reissuun kesäisin.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 06:45"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 21:08"]

Mikäli lapsi on jo 4 vee niin tottakai päiväkotiin vaikka puolipäiväiseksi. On ikäistensä seurassa ja äiti saa keskittyä vauvaan. Välillä voi pitää vapaapäiviä.

[/quote]

Mitä varten täytyy olla ikäisensä seurassa?  Miksi vauvaan täytyy KESKITTYÄ?

Kyllä nämä lapset ja vauvat tässä kotona menee, nelivuotiaani viihtyy eikä vauvakaan valita.

Vai meinaatko että nelivuotiaani on  nyt sitten sosiaalisesti taidoton!? Ja vauvani jäänyt vaille huomiotani!?

[/quote]

Lapsia on erilaisia. Meidän vilkas ja sosiaalinen ryhmissä viihtyvä 4v. ei olisi tyytyväinen kotona ilman leikkiseuraa ja sitä on todella vaikea järjestää kun muut ikäisensä ovat jo päiväkodissa. Itse en jaksaisi tuntia enempää päivässä leikkiä, enkä ulkoilla meillä on koliikkivauva joka nukkuu 20 min. pätkissä. Jos olisi rauhallista itsensä viihdyttäjätyyppiä ehkä onnistuisi mutta on vaikea pitää hyvällä omalla tunnolla kotona kun tykkää käydä tahrassa jas viihtyy siellä. Käyn siellä katsomassa aina välillä miten menee ja nauru siellä vain raikaa kun tyttö leikkii iloisesti kavereiden kanssa. Kotona leikkisi yksin ja tylsistyisi väsyneen äidin ja kiljuvan vauvan kanssa. Itsekin olisin mielummin sosiaalisessa ryhmässa oppimassa uutta kuin nykyisessä tilassa kotona. Jos on mahdollisuus se lapselle suoda, miksi en niin tekisi?

Minun vilkas reipas tyttö keksii itselleen kyllä tekemistä, saa myös puuhailla minun kanssani ja ulkoillaan kahdesti päivässä ja lenkitetään koirat. Naapurin tyttö tulee päiväkodista aiemmin ja näkee yleensä hänet, viikonloppuisin tehdään perheen kanssa jotain mukavaa.

Ärsyttää vaan yleisellä  tasolla että nämä jotka laittavat itse lapsensa päiväkotiin luulevat että minun lapseni voi jotenkin huonosti kun saa olla kotona.

Olen saanut järjettömästi painostustusta ja tivausta lapsen kotona olosta ja kyllä hänen nyt jo tarvitsisi mennä. Naapurin tyttö menee itkien päiväkotiin aamuisin, mutta äidin mielestä se on hyvää sosiaalistusta ja voin vain kuvitella mitä hän ajattelee meistä...

[/quote]

Tunnustan ihan suoraan, että oon vähän katkera siitä, että lapset voi viedä virikehoitoon, että kotona oleva vanhempi saa omaa aikaa, mutta jos molemmat vanhemmat on töissä ja pyytää, että lapset sais olla kerran kahdessa viikossa tunnin pidempään hoidossa, ku toisella vanhemmista päivätyö ja toisella vuorotyö ja päivätyötä tekevä olis halunnu käväistä lenkillä yksin, ni ilnoitettiin, ettei päivähoito oo sitä varten.. Lasten hoitoaika noina päivinä 4-6h.

Mun mielestä tuossa on ristiriita, jos lapset saa virikehoitopaikan ilman ertyistä perustetta ja vanhempi voi tehdä tuon ajan mitä tahansa, mutta töissä käyvä vanhempi ei ole oikeutettu omaan aikaan.

Muutoin mua ei kiinnosta, miksi kukakin vie lapsensa hoitoon

Mitä sä ap tulet tänne kehumaan, miten viet lapses hoitoon, kun ite lösötät laiskana kotona? Onko sulla huono omatunto siitä, että hylkäät lapses sinne?

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 09:28"]

Tunnustan ihan suoraan, että oon vähän katkera siitä, että lapset voi viedä virikehoitoon, että kotona oleva vanhempi saa omaa aikaa, mutta jos molemmat vanhemmat on töissä ja pyytää, että lapset sais olla kerran kahdessa viikossa tunnin pidempään hoidossa, ku toisella vanhemmista päivätyö ja toisella vuorotyö ja päivätyötä tekevä olis halunnu käväistä lenkillä yksin, ni ilnoitettiin, ettei päivähoito oo sitä varten.. Lasten hoitoaika noina päivinä 4-6h.

Mun mielestä tuossa on ristiriita, jos lapset saa virikehoitopaikan ilman ertyistä perustetta ja vanhempi voi tehdä tuon ajan mitä tahansa, mutta töissä käyvä vanhempi ei ole oikeutettu omaan aikaan.

Muutoin mua ei kiinnosta, miksi kukakin vie lapsensa hoitoon

[/quote]

Miksi ihmeessä kerroit niille että haluat omaa aikaa, oisit vaan sanonut että sulla on sillain ylitöitä.

Olen pph ja mulle on ihansama vaikka vanhempi tulisi hakemaan lapsensa suihkunraikkaan märän tukan kanssa kunhan hoitoajoista pidetään kiinni tai ainakin ilmoitetaan etukäteen ajoissa.

Ahhh, virikehoitokeskustelu, näistä pitäisi jo oppia pysyä erossa. :)

Meillä oli aikoinaan esikoinen "virikehoidossa" kuopuksen synnyttyä, ikäeroa 3 vuotta. Nykyään ovat molemmat hoidossa, molempiin on ihan hyvät ja lämpivät kiintymyssuhteet ja ovat keskenään läheisiä ja riitelevät yllättävän vähän. Taustalla ei ollut mitään vakavaa ja salattua, se vain koettiin silloin parhaaksi mahdolliseksi ratkaisuksi juuri meidän perheelle. Esikoinen oli hyvin kerhomaisesti hoidossa, 2-3 kolmena päivänä viikossa lyhyttä päivää. En ymmärrä miten tuo lapsen kannalta nyt niin suunnattomasti eroaa kerhoilusta, nyt sai ainakin jatkaa tutussa ryhmässä tuttujen aikuisten ja lasten kanssa. Ja kun lopulta palasin töihin, niin hoitopaikka oli molemmille tuttu. Plussaa oli myös se, että sai siellä lämpimän ruoan niinä päivinä kun hoidossa oli, ja hoitopaikka jousti tarvittaessa enemmän kuin kerhot. (Pystyimme mm. vaihtelemaan päiviä). Kun oli vain osan viikosta hoidossa (ja tällöinkin vain osan päivästä), niin aikaa jäi myös sisarussuhteen luomiseen ja kotielämään muutoinkin ruhtinaallisesti. Itse olin myös varmasti parempi äiti, kun tiesin että parina päivänä viikossa saan nukkua päiväunet (vauva valvotti yöt). Sillä jaksoi eikä edellä kuvattua totaaliväsymystä ja mustasukkaisuuskauhua koettu kuin silloin tällöin. Esikoinen nautti silloin jopa tavallista enemmän hoidossa olemisesta, olihan ne hoitopäivät harvassa ja lyhyitä. Tavallaan esikoinen sai hoito- ja kotielämästä ns. rusinat pullasta.

Ja on muuten ihan yleinen käytäntö muissakin länsimaissa, monessa maassa tarjotaan jopa täysin ilmaista "virikehoitoa"/koulua.

Lastenhoitajana mulle on ihan sama missä vietät aikasi lapsen ollessa hoidossa, kunhan lapsen etu tulee ensisijaisesti huomiotua. Alla kolmevuotiaan etu on olla kotona, jos äitikin on kotona. Pitää olla tosi sairas mieleltään tai fyysisesti, jotta pk olisi parempi kuin äiti ja jos joku on niin kipeä kannattaisi miettiä sitä lasten hankintaa kahdesti.. Työssäkäyvät äiditkin ovat miettineet hoitovapaan ja työhönmenon väliltä.

Jos ja kun se lapsi sitten on siellä laitoskses..päiväkodissa päivät, niin on lapsen etu, että päivät eivät veny kohtuuttomiin mittoihin (8-10h), koululaiset ja työssäkäyvätkin uupuvat noin pitkistä päivistä. Myös kunnon irtiotto hoidosta kerää akkuja myös lapsilla, esim pidennetyt viikonloput ja lomat kausien välissä jne.

Ne ketkä ovat tuoneet lapsensa lyhenetyille viikoille puolipäivähoitoon on ihan turha tulla puolustamaan nätitä itsekkäitä äitejä, jotka pitävät lapsensa hoidossa täydet päivät ilman vapaapäiviä esim arkipyhien välissä tai ilman joululomaa tai pikkusisaren syntymän jälkeen, kun isäkin on vapaalla, isompi lapsi on täydet päivät hoidossa On sääli, että kaikki vanhemmat eivät näe lapsen etua, no ehkäpä näiden lapset kirjoittavat kolmekymmpisenä 'menestyvinä' aikuisina rikkinäisestä minäkuvasta ja huonosta äiti-lapsi suhteestaan av-palstalle..