Tsempatkaa, mä oon ihan loppu.

Jokainen meistä joutuu joskus kriisiin. Yritä nähdä se väliaikaisena, tee suunnitelmia ja motivaatiokarttoja. Lähde siivoamaan sotkua yksi roska kerrallaan, niin kotoa kuin korvienkin välistä.

Minkä ikäisiä lapset? Mikä kaikki on parisuhteessa vialla?

Laita lapset hoitoon niin helpottaa! Ite olin kans viiden kotiäitivuoden jälkeen niin loppu ja masentunut, mutta nyt kun meni lapset hoitoon ja aloin itse opiskelemaan niin tuntuu elämä taas valoisemmalta! Jaksaa taas hoitaa ja rakastaa lapsia ihan eri tavalla kun ei ole niiden kanssa 24/7. Tsemppiä!

1,5 v ja 3 v tyttäret, parisuhde, tuntuu että ollaan vaan niin erilaisia, kasvetaan koko ajan vain kauemmas toisistamme, minä en halua seksiä (annan kuitenkin..) mutta mies on ihana isä lapsilleen ja kunnollinen muutenkin. Tuntuu että voiskohan tää olla jotain masennusta ja sen takia parisuhdekaan ei kiinnosta tippaakaan.

Kiitos tsempeistä. Oon aina ollut se 'reipas ja kiltti' -tyttö joka ei tarvitse kenenkään apua ja hoitaa hommat nurisematta.

Ap

Kiitos tsempeistä. Oon aina ollut se 'reipas ja kiltti' -tyttö joka ei tarvitse kenenkään apua ja hoitaa hommat nurisematta.

Ap

Tossa sarjassa kertoo omia ratkaisuja ongelmiin mies,

joka joutui ritojen takia keskeyttämään oman häämatkansa olikohan kolmen päivän jälkeen.

Asiat alko sujua 10-13 vuoden jälkeen jos nyt oikein muistan.

mut sillä on ihan hyvää perspektiiviä asioihin.

http://www.tv7.fi/vod/series/?series=26153

Ihan ensiksi opi pyytämään apua tai uskalla sanoa vastaan/mitä haluat. Älä ole liian kiltti. Käy purkamassa mt-toimistossa tai yksityisellä ajatuksia, se oikeasti auttaa. Todennäköisesti masennus ja/tai uupumus kyseessä.

Itse pystyin myöntämään tilanteeni vasta viime syksynä ja hain apua. Elämäni paras päätös. Sain purkaa ajatuksia ja uskallan nyt jo sanoa mitä haluan. Olen pikku hiljaa kasvamassa ulos siitä kiltin tytön roolista, mikä kaiken tämän keskellä lisää vain ahdistusta ja tyytymättömyyttä. Nyt kesällä tilanteeni meni äkillisesti pahempaan ja pyysin itse lääkitystä. Olin taistellut sitä vastaan, mutta nyt huomaan että olisin tarvinnut jo aiemmin. Olisi lapsillakin ollut hieman parempi äiti nämä vuodet.

Kaikista vaikein on ottaa se eka askel, sen kun teet on suunta vain parempaan. <3

Aina on joku jolla menee vieläkin huonommin.

Voisin skriivata pitkän listan jutuista jotka ovat minun elämässäni päin ryppistä.

Olisin varmaan hyvä puheenjohtaja "p*ska mäihä tai oma vika -kerhossa" mutta siinäkin valinnassa minut luultavasti jyrättäisiin. Luulisin silti että jossain joku esim. asuu vieläkin ahtaammin mutta en vain tunne ketään sellaista...

Kotiäitiys on rankkaa. Minulla on töissä ollut tavallaan helpompaa, vaikka omat stressinsä sielläkin. Kokemusta on myös uupumisesta kotona lasten kanssa ollessa, ja töihin meno on aina piristänyt. Kotiäitinä tuntuu, että mikään työ ei riitä, vaan aina pitäisi tehdä enemmän ja olla lapsille läsnä enemmän. Siksi on niin väsyttävää. Hae apua ajoissa, se kannattaa. Ei kannata sinnitellä viime tippaan asti, kuten itse tein, koska sieltä pääseminen on vaikeaa ja voi viedä vuosia.

Elämä on välillä pelkkää kuraa.

Mitenhän tuonne mt-toimistoon pääsis juttelemaan? Neuvolassakin oon aina feikkannut että jaksan tosi hyvin, toisaalta sielläkin on aina vaan hehkutettu 'teillähän on kaikki niin hienosti' jne niin tosi hankala ruveta siihen enää sanomaan että oikeesti olen ihan loppu. Toisaalta on myös omaa typeryyttä ja ylpeyttä, ei vaan pysty sanomaan ääneen että on ihan yhtä heikko kuin nekin joille on mielensä sopukoissa hymistellyt..

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 22:16"]Tossa sarjassa kertoo omia ratkaisuja ongelmiin mies,

joka joutui ritojen takia keskeyttämään oman häämatkansa olikohan kolmen päivän jälkeen.

Asiat alko sujua 10-13 vuoden jälkeen jos nyt oikein muistan.

mut sillä on ihan hyvää perspektiiviä asioihin.

http://www.tv7.fi/vod/series/?series=26153

[/quote]

TV7 vastaa Putinin propagandaa.

Sinä selviät kyllä. Hae apua, hae uudelleen opiskelemaan. Häntä pystyyn ja nauti elämästä !

Just alkuviikolla nlassa tunnustin että oon ihan finaalissa, tähän asti oon ollu niin urheeta että.. Mulla tenavat 2 ja 0,5 v vie multa mehut, ukko haluis tietty oman osansa, ahdistaa kun annan kyllä kaikkeni tälle perheelle, mut silti kukaan ei oo tyytyväinen. Terkka antoi parikin paikkaa jonne mennä selvittelee omia aatoksia, sanoi että huolehtisin omasta jaksamisesta, ei muuten riitä paukut mihkään suhteenhoitoon. Näin taidan tehdä, tee sinäkin.

Jos on tylsää, voisit vaikka opetella kirjoittamaan.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 22:48"]Jos on tylsää, voisit vaikka opetella kirjoittamaan.

[/quote]

Hanki empatiakykyä, sillä pääsee jo aika pitkälle. Minä olen väsynyt ja toinen lapsista on valvottanut sairastelun vuoksi kaks yötä, saattaa olla ettei kirjoitusasu ole paras mahdollinen.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 22:55"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 22:48"]Jos on tylsää, voisit vaikka opetella kirjoittamaan.

[/quote]

Hanki empatiakykyä, sillä pääsee jo aika pitkälle. Minä olen väsynyt ja toinen lapsista on valvottanut sairastelun vuoksi kaks yötä, saattaa olla ettei kirjoitusasu ole paras mahdollinen.

[/quote]

No joo. Ärsyttää vaan kun ihmiset valittaa elämäänsä.. Anteeksi, jos olin ilkeä.

Eikö siitä parisuhteesta tai lapsista saa mitään onnea elämään? Ota yhteyttä perhetyöntekijään jos tarvitset lastenhoitoapua, hakeudu lääkäriin jos masentaa. Yksi jolla on asiat huonommin.

Ymmärrän kyllä että monella voi olla asiat huonomminkin. Meillä on kaunis koti ja perhettä. Olen onnellinen lapsista, enkä tietenkään heihin pura ahdistustani. Leikin ja olen läsnä. Mutta heti kun lapset nukkuvat ja ehtii ajatella omia asioitaan, alkaa ahdistus. Ennen oli liuta ystäviä jotka pistäytyivät iltaisin käymässä, sekin omalta osaltaan toi iloa, nykyisin ei käy kukaan, omia kiireitä jokaisella. Tuntui että voisi helpottaa kun avautuu palstamammoille, ja olenkin otettu kaikista vastauksista.