Kehtaisitko kertoa lapsellesi, jos hän olisi ns. kännipano?
Kertoisitko lapsellesi, jos tämä olisi saanut alkunsa kännipanosta? Eli kotiuduttu humalapäissään yhdessä kotio ja ympäripäissään pantu?
Kommentit (14)
Eipä tarvitsi kenenkään tätäkään miettiä, jos pillua ei leviteltäisi kaikkien eteen. Naiset halventaa itseään.
Tosi vaikea kuvitella tilannetta. En ylipäätään kestäisi itseäni, jos olisin kännissä pannut tuntematonta.
Mitä se sillä tiedolla tekee, satutat vaan sitä.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 17:46"]Eipä tarvitsi kenenkään tätäkään miettiä, jos pillua ei leviteltäisi kaikkien eteen. Naiset halventaa itseään.
[/quote] Halvat ämmät alapeukuttaa
Kakkosen kanssa täysin samaa mieltä. Miksi ihmeessä haluaisit satuttaa lastasi ja aiheuttaa hänelle pahan mielen lisäksi häpeän tunteen siitä, että hän oli täysi vahinko?
Minkä ihmeen takia tuollaista pitäisi kenellekään kertoa? Varmaan 80 % syntyvistä lapsista on jonkunasteisia kännipanoja nykyään kun ihmiset tuntuu ryyppäävän jatkuvasti.
Sain otsikosta käsityksen että joku olisi pannut lastaan kännissä :D
En, mutta syynä ei ole tuo vaan se, että vanhempien seksielämän yksityiskohdat eivät ylipäätään kuulu lapsille.
En? Mutta mitä vastata lapselle, kun se kysyy, kuka/missä isi on? "Noo... se... tota... muutti Afrikkaan!"
Kakkonen vielä lisää, että mun mielestä lapsella on kyllä oikeus tietää edes jotain isästään. Hän kuitenkin tulee sitä kysymään ja sellainen vaivaantunut hymistely on ehkä kaikista pahin vastaus. Etenkin takavuosina on varmasti monelta lapselta pimitetty kokonaan kaikki tieto isästä ja sitten koko lähipiirin kesken vain päätetty, että tästä ei puhuta. Siinä voi olla aikamoinen identiteettikriisi edessä joskus.
No kai mä voisin kertoa. Ei ollu eka eikä vika kerta, kun miehen kanssa sekstaillaan baari-illan päätteeksi... Eikä ollu edes vahinko, ihan lasta oltiinkin yrittämässä.
Lapselle kuuluu totuus, mutta ykstyiskohdilla ei ole merkitystä.
Ei siis känniä, kertapanoa ja tuntematonta vierasta miestä.
Asian voi selvittää ihan asiallisesti, kaunistellenkin, sillä se on iso asia lapselle.
Valkoinen valhe on tässä tilanteessa sallittu.
Minun äidin isä ei ole tiedossa (äiti 80v) ja kun on äpäränä kasvanut ja kuullut siitä, äidilläni on todella huono itsetunto.
Mun mielestä ei kannata miettiä, että kehtaako, vaan kannattaisi pohtia mikä vaikutus tiedolla on lapseen. Ehkä asian voisi ilmaista jotenkin lieventäen, puhua esim. lyhyestä suhteesta tai romanssista. Humalatilasta en lapselle mainitsisi. Miksi lapsen tarvitsisi sitä tietää ja mitä iloa tiedosta hänelle muka olisi? Sen sijaan tieto voi kyllä satuttaa.