Tyttö 5v, voiko olla jo "pikku murrosikä vaihe"?
Todella raivostuttava juuri nyt. Inttää joka,JOKA asiaan vastaan,kiukuttelee, väittelee joka asiasta,lyö ja loukkaantuu herkästi. Ja mä en kestä kokoaikaa malttaa malttiani,tulee hudettua pää punasena ja kiristettyä lastenohjelmilla ja leluilla "jos et nyt siivoa tai syö niin ei tule muuten pikkukakkosta" ja lapsi huutaa takaisin..juu mistä lie oppinut..tää on stressaavaa.
Kommentit (30)
Mene kirjastoon ja lainaa kasvun eri vaiheita käsittelevää kirjallisuutta. Älä yritä tehdä lapsestasi vanhempaa kuin on vaan hänen pitää saada olla ikäisensä vaikka kuinka fiksu olisikin. Lapsesi on selvästikin terve jos osaa olla omaa mielipidettä ja ilmaista sen.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 16:49"]http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/6_7-vuotias/persoonallisuus_ja_tunne-elama/
jos nämä inttäjät, jotka ilmeisesti eivät osaa googlettaa, tutustuisivat termiin pikkumurrosikä.
[/quote]
Minä pyytelin linkkiä, kun tuo löytämäsi (ja minunkin löytämäni) oli ainut joka ei ollut joku keskustelualue. Tuossahan todetaan "Itsenäistymisvaiheet ajoittuvat useilla lapsilla selkeimmin 2–3 vuoden ja 6 vuoden ikään sekä esimurros- ja murrosikään." Lisäksi tuolla käytetään lainausmerkeissä termiä pieni murrosikäinen. Pikkumurrosikä vaikuttaa terminä olevan siis samalla viivalla naamapalmun ja ownaamisen kanssa. Eli lähinnä termi jota käytetään pienen piirin keskustelupalstoilla. Ei siis ihme, jos ihmiset eivät ole siitä kuulleet.
no näköjään täällä on taas näitä kaikki tietäviä mammoja jotka ei sitten taas olekkaan niin kaikki tietäviä ;) ..juu tää on tosi raskas vaihe, ja mä oon itsekkin niin itsepäinen ja ilmeisesti lapsellinenkin,kun lähden inttämään ja väittämään takaisin,pitäs vissiin se lopettaa :D jotenkin huomaamatta sitä lähtee perustelemaan asiaa enempi kun on tarvis ja jankutukseen mukaan. Toisinaan taas haluais olla niin vauvelia ja tulla äidin syliin ja puhuu miten tykkää ja rakastaa äitiä :) Ehkäpä tämä tästä...onneksi tyttö lähtee loppu viikoksi isälleen,saadaan kumpikin tuuletella hermojamme ;) mietinpä vaan väkistekkin,että mitä se oikea murrosikä sitten joskus vuosien päästä on,kun kaksi tulistuvaa ja tempperamenttista asuu saman katon alla..oivoi.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 16:43"]
AP oletko ihan vitun tyhmä? 5-vuotiaalla murrosikä, ei luoja.
[/quote]
kommenttisi ainakin kertoo sinun älykkyydestäsi todella paljon.
jos nämä inttäjät, jotka ilmeisesti eivät osaa googlettaa, tutustuisivat termiin pikkumurrosikä.
Joo, ja vastaavasti sulla on iso-murkkuikä :D
Juuuh tuota, ei, ei voi olla 5v lapsella minkääntason murrosikää.
Jotakin muuta hän purkaa jos kerta käytös muuttunut radikaalisti "huonompaan".
Ihan normaalia tuon ikäiseltä. Lue lasten kehitysvaiheista jostain.
uhmaikä on 2-4 v lapsella 6-7v lapsella on ns pikkumurrosikä,ettäs tiedätte :) joten kyllä,5v voi olla jo pikkumurrosikä :) toisilla aikasemmin,toisilla myöhemmin.
Jaa-a, mistä lie lapset yleensäkään mallinsa ottaa?
Ehkä joku halusi provota, mutta jos ei, niin: ei, viisivuotias ei ole murrosikäinen. Viisivuotias on lapsi, joka hakee rajojaan, uhmaa ja kiukuttelee. Aikuisen tulee olla se joka ne rajat laittaa ja joka ottaa lapsen uhman vastaan hermostumatta, eli opettaa omalla elämällään, toimii mallina. Lapsi oppii peilaamalla aikuisesta.
Kasvatus- ja perheneuvola. Katso googlella oman kaupunkisi yhteystiedot. Soita sinne. Varaa aika. Et ole vielä menetetty tapaus.
Joo niin taitaa olla,murrosikä itelläki,on niin angsti olo. AP :D
Lapsella on oikeastaan koko ajan jonkin sortin "uhma", sillä lapsi kasvaa, kokeilee rajojaan, jaksamistaan, itsenäistyy... Sitten on erikseen uhmakaudet, jolloin se on päällimmäisenä lapsen henkisessä kehityksessä.
Mutta kiukuttelu ei läheskään aina ole "uhmaa" vaan lapsi purkaa pahaa oloaan. Jotenkin järkkyä ajatella, että huonotuulinen lapsi haluaisi aina vain kokeilla vanhempiensa rajoja tai olla tahallaan ilkeä - ei. Pienelläkin lapsella on erilaisia päiviä, ja viisivuotiaalla varsinkin alkaa tulla isoja pelkoja esim. kuolema, vanhempien menetys. Myös vuorovaikutus muuttuu toisten lasten kanssa yhä intensiivisemmäksi ja sen ikäisillä on jo kiusaamista ja eristämistä yhteisleikeissä. Ennemmin yrittäisin herkällä korvalla ottaa selvää, missä mennään, kuin alkaisin funtsia esimurrosikää, joka tulee joskus 9-11-vuotiaana.
Ihanko oikeasti kukaan muu ei täällä koskaan huuda lapselle? musta on ihan normaaliakin välillä korottaa ääntään " JA NYT RIITTÄÄ!" tai "HUONEESEESI SIITÄ,ALA PAINUA!" ihan normia ;D
kuule googlaappa itse pikkumurrosikä...löytyy mll netistä muummoassa tietoa kyseisestä lapsen NORMAALISTA ikäkaudesta.
Hermostun ja korotan ääntäni lapselle joskus (sekin on peilioppimista: teet jotain tyhmää -aikuinen suuttuu) mutta niin dorka en ole että edes vitsinä ajattelisin 5-v olevan murrosikäinen.
Joo, kasvatusneuvolasta tai perhetyöstä vois olla sulle apua...
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 16:26"]
Jaa-a, mistä lie lapset yleensäkään mallinsa ottaa?
Ehkä joku halusi provota, mutta jos ei, niin: ei, viisivuotias ei ole murrosikäinen. Viisivuotias on lapsi, joka hakee rajojaan, uhmaa ja kiukuttelee. Aikuisen tulee olla se joka ne rajat laittaa ja joka ottaa lapsen uhman vastaan hermostumatta, eli opettaa omalla elämällään, toimii mallina. Lapsi oppii peilaamalla aikuisesta.
Kasvatus- ja perheneuvola. Katso googlella oman kaupunkisi yhteystiedot. Soita sinne. Varaa aika. Et ole vielä menetetty tapaus.
[/quote]
meidän tyttö on temperamenttinen tapaus ja hänellä on ap:n kuvailemia kausia. Neuvolassa nimenomaan nimittivät tuossa vaiheessa (6-7v) sitä pikkumurrosiäksi. Samaa termiä käytti myös pk ja eskari. Ja ap:lle voimia, todella raskas vaihe niin sinulle kuin lapsellesikin. Mutta se menee ohi :)
Moi Jenni :) Tsemppiä!