Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista koulussa oli 80- ja 90-luvulla verrattuna nykypäivään?
01.09.2014 |
Mitä muistat niiltä ajoilta? Ala-asteelta lähinnä.
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 14:08"]
Sellaisen muistan kuin tasokurssit, joka tarkoitti että oppilaiden oli valittava vieraissa kielissä ja matematiikassa suppea, keski tai laaja taso ala-asteen lopussa, ja tämä tasovalinta sitten ratkaisi sen, voiko yläasteen jälkeen hakea lukioon vai onko mentävä ammattikouluun tai töihin (suppean kurssin suorittaneet eivät voineet mennä lukioon). Oli niitäkin, jotka valitsivat suppeat kurssit, mutta kuitenkin sitten yläasteen päätyttyä olisivat halunneet lukioon kun lukuhalut ja järki kasvoivat, mutta jos ei ollut vähintään keskitasoa valittuna, ei menty lukioon. Se etu tasokursseista tosin oli, että ne joita ei lukio kiinnostanut ja osaaminenkaan ei ollut hääviä, pärjäsivät paremmin suppealla tasolla ja taas me, jotka osasimme ja halusimme lukioon, saimme tehokkaampaa opetusta laajalla kurssilla kun ei tarvinnut tankata samaa "huonompien" takia.
[/quote]
Mihin aikaan olet käynyt ala-asteen? En muista omasta kouluajasta (ekalle v. 82) enkä pikkusiskon kouluajasta (ekalle v. 88) tasokursseja. Vai onko ollut vain jossain päin Suomea tuo tapa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjat sai uutena ja omaksi. Ruoka oli koulun keittössä tehtyä ja se oli hyvää. Salaatteja ja raasteita oli monenlaisia ja ruuassa oli makua. Ei ollut kumiperunoita. Koulu osti perunat yms. paikallisilta tuottajilta.
Tasokurssit oli ihan jokaisessa koulussa käytössä peruskoulun aikaan kielissä ja matematiikassa ja poistuivat 1985. Alimmilta tasoilta ei tosiaan ollut mitään asiaa lukioon ja 6.luokalla valittiin yläasteen tasot.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 15:25"]
Hei, mikä mahtaa olla sen leikin/kisailun nimi, jossa seistään pitkän lankun päällä (joka on noin puolen metrin korkeudella maasta) ja siitä sitten yritetään töniä vastapuolta alas? Siis kisailijat nousevat lankulle sen molemmista päistä ja pyrkivät pudottamaan vastustajan alas.
Tuo oli suosittu ala-asteella minun koulussa.
19
[/quote]
Meillä se oli pukkitappelu, "mennään pukille". Muistaakseeni pukki poistettiin jossain vaiheessa, ja tilalle tuli tylsät maahan pultatut kakkosenneloset.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 15:25"]
Hei, mikä mahtaa olla sen leikin/kisailun nimi, jossa seistään pitkän lankun päällä (joka on noin puolen metrin korkeudella maasta) ja siitä sitten yritetään töniä vastapuolta alas? Siis kisailijat nousevat lankulle sen molemmista päistä ja pyrkivät pudottamaan vastustajan alas.
Tuo oli suosittu ala-asteella minun koulussa.
19
[/quote]
Meillä se oli pukkitappelu, "mennään pukille". Muistaakseeni pukki poistettiin jossain vaiheessa, ja tilalle tuli tylsät maahan pultatut kakkosenneloset.
[/quote]
Niin ja kävin ala-asteen 1996-2001
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti etsiä tieto kirjoista, ei ollut googlea johon kirjoittaa ja olisi saanut heti vastauksen.
Menin peruskouluun 1981. Tosiaan kuten 2 sanoo, mitään nettiä ei ollut mistä tietoa hakea. Kaikki tehtiin armeijamaisessa laumakurissa, esim. ruokalaankin mentiin pituusjonossa. Terveystarkastuksiin jonotettiin alushoususillaan koko luokka, tytöt ja pojat sekaisin, ja vastaanottohuoneen ovi oli auki muiden pällistellä ja kuulla mitä puhutaan, kun yhtä tutkittiin (tämä ala-asteella, yläasteella oli jo enemmän yksityisyyttä).
Yksi mieleen jäänyt juttu oli myös pakkomielteinen, suorastaan valehteleva isänmaallisuus. Kuvaamataidon tunnilla piirrettiin suomenlippuja, joiden etualalla oli Kekkosen pää. Oppikirjoissa puhuttiin kuinka on lottovoitto syntyä Suomeen, ja annettiin mielikuva että kaikkialla muualla (paitsi ehkä Pohjoismaissa) on melkoisen kurjaa. Sitä oli itselle yllätys jossain vaiheessa, että sivistysmaita on paljon muitakin ;-) Myös neekereistä puhuttiin avoimesti biologian kirjoista, sillä nimityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et nyt kysy tätä, mutta tyrkytän silti...
Olin ala-asteella 70-luvulla. Siihen aikaan ei puhuttu erityislapsista, vaan oli tarkkailuluokat "pahoille pojille ja kehareille", mutta muut olivat sitten vaan omanlaisiaan - osa puupäisempiä kuin toiset.
Jälki-istuntoja jaeltiin nykyistä enemmän.
Luokan koko ei ollut kovin pieni, sen muistan. Osa luokasta oli eri opetusryhmässä kuin toinen. Iltapäivähoitoa ei oltu vielä keksittykään, vaan sakki lainehti toistensa kodeissa ja puistoissa iltapäivät. Kännykkääkään ei tietenkään vielä ollut, joten iltaisin saattoi olla kodeissa oikeasti ongelma keksiä, missä se jälkikasvu mahtaakaan olla.
Kouluruoka oli hyvää, niin muistelen. Se tehtiin ainakin pienessä Pajulan alakoulussa Salossa siinä koulun omassa keittolassa, ei missään keskuskeittolassa. Luokan järjestäjät (joita oli aina kaksi oppilasta) hakivat kuumat kattilat luokkiin, ja ruuat syötiin pulpetin ääressä kotoa tuodun tabletin päällä.
Ekaluokalla oli rauhallinen opetuksen alku, läksyjä sai odottaa viikkoja, ja se turhautti innokasta koululaista. Numerotodistukset oli kuitenkin alusta alkaen.
Mietin, oliko meno jotenkin rauhallista siihen aikaan luokissa, mutta ei kyllä minun muistaakseni. Oli siihenkin aikaan luokassa villejä lapsia, jotka häröilivät tunnilla. Ehkä sellaista opettajalle suun soittoa oli vähemmän, ja häröily oli lasten keskenään sekoilua ja kahinointia.
Aloitin koulu-urani 1973 kansakoulussa, peruskoulu tuli muistaakseni vuotta tai kahta myöhemmin. Ajan pedagogisia hullutuksia oli joukko-oppi, eli matematiikan opetusmenetelmä, jossa yhteen- ja vähennyslaskua havainnollistettiin semmoisten palluroiden ja niiden ympäri piirrettyjen rajojen muutosten kautta. Olen aktiivisesti tämän jo haudannut muististani ;-)
80 luvusta jäi se mieleen että rahaa tuntui olevan koulun käytettvissä joka vuosi enemmän ja enemmän.
-mies 71-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3, kumma juttu, ei meillä kyllä puhuttu neekereistä, ja aika pian yläkoulussa (jonne siis menin 1979) opin, että neekeri on halventava nimitys. Oiskohan ollut tuo opettajasta kiinni enemmänkin?
4
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 14:34"]
80 luvusta jäi se mieleen että rahaa tuntui olevan koulun käytettvissä joka vuosi enemmän ja enemmän.
-mies 71-
[/quote]
Ja minä taas muistan 90-luvusta, että rahaa koulun käytettävissä oli joka vuosi vähemmän ja vähemmän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, 80-luvulla oli uskonnollisempaa, jos sattui tulemaan uskovainen opettaja. Tässä oli vaihteluita enemmän kuin nykyään. Minulla oli uskovainen opettaja alakoulussa ja rukoiltiin mm. tosi usein. Toisaalta ei siitä mitään traumoja kenellekään jäänyt, eikä sitä tuputuksena sen enempään pidetty. jotenkin ihmiset oli omalla tavallaan suvaitsevampia, eikä oltu kaikelle niin pirun allergisia. Kaikkea katsottiin siinä sivussa: uskovaisia, huonosti oppivia, huonosti puettuja jne. Ei nähty vaivaa joka asian eteen vaan hyväksyttiin paremmin erilaisuus kuin nykyään. Nykyään ollaan muka-suvaitsevaisia, mutta todellisuudessa äärettömän ahdasmielisiä ja musta-valkoisia.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 14:33"]
Olin ala-asteella 70-luvulla.
Jälki-istuntoja jaeltiin nykyistä enemmän.
[/quote]
Samoin 80-luvulla. Ja ihan sellaista pientä häiriköintiä pidettiin kurissa pulpetin vieressä seisottamalla tai käytävään poistamisella.
Ja opettajan tullessa luokkaan noustiin ylös pulpetista, istua sai vasta kun opettaja antoi luvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulujuhlat muistan pienessä kyläkoulussamme aivan maagisina tapauksina. Oli ihana tehdä monta viikkoa koristeita ja harjoitella esitystä. Sitten isät ja äidit tuli katsomaan ja juhlan jälkeen pääsi joululomalle.
Mä aloitin peruskoulun v. 1983. 80-luvulla tosiaan puhuttiin tummaihoisista neekereinä, eikä se ollut haukkumanitys, vaan täysin neutraali sana. Se tuli myöhemmin Ameriikan ihmemaasta se asenne ja ajatus, että neekeri muuttuikin yhtäkkiä pahaksi sanaksi, joka sensuroitiin. Brunbergin suukot oli 80-luvulla neekerinpusuja <3 Agatha Cristienn yhden kirjans suomennettu nimi oli 10 pientä neekeripoikaa. Peppi Pitkätossun isä oli merirosvo ja neekerien kuningas! Ei siis neekeri-sanalla ollut mitään negatiivita kaikua tuohon aikaan, sillä vaan yksinkertaisesti tarkoitettiin tummaihoista.
Koulussa tosiaan mentiin koko ala-asteen joka paikkaan pituusjonossa. En tiedä mite nykyään mennään? Nuo pituusjonot aiheutti häpeää niissä lyhyimmissä ja pidemmissä. Pituuskasvuun kiinnitettiin paljon huomiota, jos joku venähtikin nopeaan tahtiin ja joutui siirtymään jonossa pidemmälle.
Välitunnilla aina pelattiin tolppista. Juostiin siis tolppien ympäri toisia kiinni ja uuden juoksijan sai mukaan läppäisemällä kädelle.
Ruokalassa ei saanut puhua, ainakaan ensimmäisillä luokilla. Siis puhuminen oli ruokailun aikana täysin kielletty. Muista, että olis myöhemmillä luokilla sitten kuitenkin jo puhuttu. Ruokana oli perisuomalaiset ruoat: pinaattiletut, kalapuikot, kanaviillokki, tilliliha jne. Leipänä näkkäri ja vain ja ainoastaan näkkäri. Juomana maito, jota oli vain yhtä sorttia.
Koulun vieressä oli kirjasto ja jos piti etsiä jotain tietoa, se etsittiin kirjoista. Ei ollut tietenkään nettiä, kännyköitä tms.
En osaa muuten verrata nykykouluihin, koska ei itsellä ole lapsia, enkä tiedä millaisia koulut on nykyään.
Synnyin 80-luvun alkupuolella joten koulua kävin 80lopuöla ja 90 luvulla. Koulusta muistan että kaverieta jäi usein jälki istuntoon ja koulun jälkeen jäätiin opettelemaan esim. Kelloa. Tieto etsittiin lukukirjasta ja kirjastossa käytiin ahkerasti.. Nyt tuossa koulussa missä lapseni ovat ei jälki istuntoja anneta,ei ole kirjastoa ja vanhemmat tekevät läksyjä lasten kanssa(opettajalta tulee viesti että opetatko tämän lapsellesi kun on vähän jäljessä)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 14:35"]
3, kumma juttu, ei meillä kyllä puhuttu neekereistä, ja aika pian yläkoulussa (jonne siis menin 1979) opin, että neekeri on halventava nimitys. Oiskohan ollut tuo opettajasta kiinni enemmänkin?
4
[/quote]
Joo voi olla. Meillä oli 1-6. luokalla lopuksi jo eläkeikää lähellä oleva lestadiolainen opettaja, todennäköisesti oli monessa asiassa vähän vanhoillinen. Esim. nuo pituusjonossa marssimiset syömään, ei samassa koulussakaan muut opettajat semmoista laittaneet tekemään.
t. 3
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 14:39"]
Joo, 80-luvulla oli uskonnollisempaa, jos sattui tulemaan uskovainen opettaja. Tässä oli vaihteluita enemmän kuin nykyään. Minulla oli uskovainen opettaja alakoulussa ja rukoiltiin mm. tosi usein. Toisaalta ei siitä mitään traumoja kenellekään jäänyt, eikä sitä tuputuksena sen enempään pidetty. jotenkin ihmiset oli omalla tavallaan suvaitsevampia, eikä oltu kaikelle niin pirun allergisia. Kaikkea katsottiin siinä sivussa: uskovaisia, huonosti oppivia, huonosti puettuja jne. Ei nähty vaivaa joka asian eteen vaan hyväksyttiin paremmin erilaisuus kuin nykyään. Nykyään ollaan muka-suvaitsevaisia, mutta todellisuudessa äärettömän ahdasmielisiä ja musta-valkoisia.
[/quote]
Olen eri mieltä. Kyllä niitä huonsoti oppivia pidettiin tyhminä ja laiskoina, vaikka ei osattukaan nimetä vaikkapa nyt dysfasiaa tai lukihäiriötä. Ja huonosti puettujen kotioloja arvuuteltiin ihan siinä missä nykyäänkin...
Eli diagnooseja ei jaettu, mutta muunlaisia leimoja kyllä yllin kyllin.
4
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 14:52"]Synnyin 80-luvun alkupuolella joten koulua kävin 80lopuöla ja 90 luvulla. Koulusta muistan että kaverieta jäi usein jälki istuntoon ja koulun jälkeen jäätiin opettelemaan esim. Kelloa. Tieto etsittiin lukukirjasta ja kirjastossa käytiin ahkerasti.. Nyt tuossa koulussa missä lapseni ovat ei jälki istuntoja anneta,ei ole kirjastoa ja vanhemmat tekevät läksyjä lasten kanssa(opettajalta tulee viesti että opetatko tämän lapsellesi kun on vähän jäljessä)
[/quote
Ja sen vielä että opettajalla oli valta saada luokka kuuntelemaan,opelle ei saanut vastailla mitä sattui.
Jälki-istuntoon joutui aika helposti. Kotimuistutuksella opettajat uhkaili "jos et nyt ole kunnolla, tulee kotimuistutus". Luokallekin jätettiin tarvittaessa ja se oli noloa jos jäi luokalleen. Käytösnumeroa arvostettiin ja sen oli oltava 10. Numeroarvostelu oli käytössä jo ensimmäiseltä luokalta.
Sellaisen muistan kuin tasokurssit, joka tarkoitti että oppilaiden oli valittava vieraissa kielissä ja matematiikassa suppea, keski tai laaja taso ala-asteen lopussa, ja tämä tasovalinta sitten ratkaisi sen, voiko yläasteen jälkeen hakea lukioon vai onko mentävä ammattikouluun tai töihin (suppean kurssin suorittaneet eivät voineet mennä lukioon). Oli niitäkin, jotka valitsivat suppeat kurssit, mutta kuitenkin sitten yläasteen päätyttyä olisivat halunneet lukioon kun lukuhalut ja järki kasvoivat, mutta jos ei ollut vähintään keskitasoa valittuna, ei menty lukioon. Se etu tasokursseista tosin oli, että ne joita ei lukio kiinnostanut ja osaaminenkaan ei ollut hääviä, pärjäsivät paremmin suppealla tasolla ja taas me, jotka osasimme ja halusimme lukioon, saimme tehokkaampaa opetusta laajalla kurssilla kun ei tarvinnut tankata samaa "huonompien" takia.