Lue keskustelun säännöt.
Repsahdin yo-lukusuunnitelmasta ja nyt olen ihan lamaantunut
31.08.2014 |
15.9. kirjoitukset ja kaksi kirjaa lukematta, en ole kerrannut. Tällä viikolla oli tarkoitus lukea yksi kirja ja ensi viikolla kertauskirjaa päntätä, mutta nyt olen vain luovuttanut, lintsannut koulusta ja itkenyt apaattisena.
Jonkinlainen selitys käyttäytymiselleni juontaa juurensa tämän vuoden alkuun, kun repsahdin koulun kanssa aika pahasti, onnistuin kuitenkin pitämään numerot 8-9-tasolla. Monta takaiskua ja seuraava repsahdus. Ja seuraava. Lukuvuosi loppui kaoottiseen koeviikkoon, en ollut lukenut mutta numerot sain pidettyä hienosti ennallaan.
Tällaiselle hikipingolle koulurepsahtelu merkitsee identiteettikriisiä. Ei yhtään ystävää, äidille vaikea puhua. Kesä oli rankka, pelkäsin abivuotta. Koulu alkoi ja kaikki meni hienosti! Menin tunneille, luin ylppäreihin ihan kiitettävän reippaasti. Ja silti, SILTI, se pelätty repsahdus tuli nyt sitten.
Näin ei olisi saanut käydä. Yritin niin paljon kuin surultani osasin. Kaikki turhaa. Repsahdus tuli ja se vyöryi kaiken yli kuin valtava lumipallo. Olen luovuttanut. En jaksa. Kaiken voisin korjata lopettamalla pari kurssia kesken ja aloittamalla loppukirin. En jaksa taas tätä. Tiedän kyllä ettei ole vaihtoehtoa. Mutta en jaksa. Onhan tämä jo nähty.
Kommentit (5)
Peesaan kakkosta. Oma kuopukseni stressaa ja panikoin syksyn yo-kirjoitusten vuoksi, Olen sanonut, että riittää, kun tekee parhaansa. Jos ei pääse läpi, niin yrittää uudelleen. Eikä elämä kaadu edes siihen yo-todistukseen. Toinen lapsistani meni ammattikoulun kautta ammattikorkeaan jätettyään endsin lukion kesken. Ja menestyy nyt alalla, jolla menestyminen on vaikeaa.
Perfektionismi on perseestä, jos ÄO ei ole yli 150.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luet sen minkä jaksat. Tämä ei ole maailmanloppu. Vain Yo-kirjoitukset. Ja riittää että ne menee läpi. Parantaa voi aina vaikka myöhemmin.
Nyt löysäät tahtia ja luet sellaisia määriä kuin jaksat, ei aamusta iltaan, vaan kohtuullisen määrän päivässä. Ja muun ajan teet ihan muuta. Käyt kaupoilla, kävelyllä...Yöt nukutaan, ei lueta.
Lepo ja relaaminen on yhtä tärkeää kuin lukeminen. Ja todellakin kyseessä on vain yo kokeet ne ei loppuelämää ratkaise.
Olet kyllä nyt kovilla. Anna itsellesi aika. Löysää. Voit ihan hyvin korteilla niitä arvosanoja. Keskity nyt siihen tai niihin aineisiin, jotka kulkee suht helposti. Jätä ne muut seuraavaan. Kohottelee niitä rauhassa tai kirjoitat vasta seuraavassa sateista loput. Pidät juhlat, jos haluat ja valmistut sitten kun sinulle on hyvä aika.
Ymmärrän että ympärille ovat tärkeä ja iso asia, mutta tarvitset nyt tilaa, lepoa, liikuntaa, huolia ja vain kohtuullista lukemista. Olet niinsanotusti palavassa loppuu...burn out.
Käy koulupsykologilla, terkkarilla tai juttele RO:lle.
Ei aina ole pakko jaksaa. Mutta älä luovuta. Teet sitten, kun on hyvä aika. Se, että kuuntelet itseäsi on tärkeää.
Kyllä sinulla on vaihtoehto: Tunnusta se, että sinun ei tarvitse olla täydellinen, ei edes parempi kuin joku muu - kuka hän 'joku' sitten lieneekin. On olemasssa muitakin vaihtoehtoja kuin on/off, musta / valkoinen.
Ei sinun tarvitse elää elämääsi pilkuntarkan suunnitelman mukaan. Älä edes yritä, sillä se on tuhoon tuomittu yritys. Elä päivä kerrallaan ja muuta suunnitelmaasi en mukaan, mitä elämä eteesi heittää.
Nyt hengähdät ja otat tauon. Lopeta itsesi ruoskiminen, kirjoitukset ei ole mikään maailmanloppu. Menet vaikka tällä lukemisella kokeisiin, korotat tulevina vuosina, jos on tarpeen.
-Vähän vanhempi täti-ihminen, joka osaa olla itselleen jo armollinen-