mitä mieltä ihmisestä joka ei tapaa sukulaisiaan?
Tunnen ihmisen joka ei tapaa sukulaisiaan. Hällä on monta sisarusta ja heillä lapsia.
Keväällä ei lähtenyt edes sisarentyttären yo-juhliin ( piti kai alunperin mennä).
Sisarusten lapsia ei oo nähnyt vuosikausiin.
Äitiään käy joskus katsomassa.
Nyt lomallaan oli kait täysin yksin.
Outoa!
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:13"]Ehkä huonot välit tai jokin muu syy.
[/quote]
Ehkä. Itse vaan panostan esim. sisarusten lasten tapaamisiin ja he ovatkin sydäntä lähellä.
Ehkä heillä ei vaan oo mitään yhteistä? Mun mielestä on oudompaa, että ihminen viettää aikaansa ihmisten kanssa joista ei edes pidä vain sen takia, että ne on sukua. Ystävänsä voi valita, sukulaisia ei
No on se outoa. Ei sillä oo kuin työkaverit töissä ja aikuinen lapsi.
Älä ap tuomitse ja kyttää muita kun et oikeasti tiedä mitään. Keskity omiin asioihisi. Elä ja anna elää.
Jos on joutunut perheensä/sukunsa kynnysmatoksi/sylkykupiksi/syntipukiksi niin ei ihmettele kenenkään vetäytymistä omiin oloihinsa. Ei millään lailla outoa muutenkaan.
Outoa on se, että joku jaksaa vaivata noin paljon päätään toisen erilaisella elämäntavalla. Hankipa ap elämä ja vähän suvaitsevaisuutta.
Kuulostaa minulta. Minulla ei ole koskaan ollut mitään riitaa tai hankausta veljeni kanssa, meillä vaan ei ole mitään yhteistä. Soitamme kerran vuodessa jouluaattona. Tapaan veljeäni harvemmin kuin kerran vuodessa. Vanhempiani tapaan pari kertaa vuodessa, soitamme viikottain. Muita sukulaisia en tapaa koskaan.
Asumme parin tunnin matkan päässä toisistamme. Minulla ei ole autoa. Viikonloppuisin olen aika uupunut töistä. Ei tulisi mieleenkään lähteä silloin sukuloimaan ka maksaa lähes satasta junalipusta.
Olen ihan normaali ihminen, jolla on perhe ja ystäviä. Työskentelen asiantuntijatehtävissä eikä minulla ole mitään luurankoja kaapissa. En siis ole alkoholisti enkä mielenterveyspotilas kuten eivät sukulaisenikaan. En vaan viihdy sukulaisteni kanssa. Veljen kanssa en keksi mitään puhuttavaa ja äitini on sellaista muiden ihmisten asioihin puuttuvaa sorttia.
En voi varmaan koskaan ymmärtää heitä, jotka eivät ymmärrä muita. Onhan se helppoa ja kivaa, jos suku on paras ja mainitusti "sydäntä lähellä". Ei sitten tullut mieleen, että kaikilla tilanne ei ole aivan samanlainen? Jotenkin käsittämätöntä ettei voida tajuta ihmisten erilaisia historioita ja sitä, että se mikä toiselle on luonnollista ja ihanaa, voi toisesta olla järjettömän ahdistavaa ja hirveää.
Voi myös olla, että hän kokee sukunsa elämäntavan itselleen vieraaksi, joten sen takia ei tule liiemmin pidettyä yhteyttä. (Esimerkiksi jos suku on uskonnollinen ja henkilö ateisti, tai toisinpäin. Tai jos henkilö ei ole erityisen lapsirakas, mutta suvussa arvostetaan vain lapsiperhe-elämää ja vihjaillaan lapsettomille, että heidän kuuluisi myös hankkia lapsia.)
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:14"][quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:13"]Ehkä huonot välit tai jokin muu syy.
[/quote]
Ehkä. Itse vaan panostan esim. sisarusten lasten tapaamisiin ja he ovatkin sydäntä lähellä.
[/quote]
En ole kiinnostunut sisarusteni lapsista. Ostan vuosittaiset lahjat, en kaipaa mitään yhteyttä. He ovat aivan eri-ikäisiä kuin omat lapseni, joten serkukset eivät ole koskaan leikkineet yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:23"]Voi myös olla, että hän kokee sukunsa elämäntavan itselleen vieraaksi, joten sen takia ei tule liiemmin pidettyä yhteyttä. (Esimerkiksi jos suku on uskonnollinen ja henkilö ateisti, tai toisinpäin. Tai jos henkilö ei ole erityisen lapsirakas, mutta suvussa arvostetaan vain lapsiperhe-elämää ja vihjaillaan lapsettomille, että heidän kuuluisi myös hankkia lapsia.)
[/quote] hups, piti laittaa yläpeukku
Ihan normaalia, jos sisaruksilla ikäeroa ja elämän piiri eri. Saattapa ne toiset olla niin täynnä omia lapsia ja harrastuksia, että toinen on päättänyt viettää omaa elämää niin kuin itse parhaaksi haluaa ja paeta.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:22"]En voi varmaan koskaan ymmärtää heitä, jotka eivät ymmärrä muita. Onhan se helppoa ja kivaa, jos suku on paras ja mainitusti "sydäntä lähellä". Ei sitten tullut mieleen, että kaikilla tilanne ei ole aivan samanlainen? Jotenkin käsittämätöntä ettei voida tajuta ihmisten erilaisia historioita ja sitä, että se mikä toiselle on luonnollista ja ihanaa, voi toisesta olla järjettömän ahdistavaa ja hirveää.
[/quote]
Ahdistavaa? Tuskin pikkulasten tapaaminen voi olla järjettömän ahdistavaa. Ja niinhän ne siteet syntyy kun pidetään yhteyttä.
Tosin osa lapsista on jo isompia.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:29"]Ihan normaalia, jos sisaruksilla ikäeroa ja elämän piiri eri. Saattapa ne toiset olla niin täynnä omia lapsia ja harrastuksia, että toinen on päättänyt viettää omaa elämää niin kuin itse parhaaksi haluaa ja paeta.
[/quote]
No ei ole niin suurta ikäeroa. On se vaan surkeaa kun lomatkin se on yksin ( jos me ei tavata).
Sukuun syntyi just vauva eikä se tietty sitäkään mene katsomaan.
Mistähän ap tietää noin tarkasti sukulaisensa asiat, vaikkei häntä tapaa?
Minulle ajatus kesälomasta sukulaisten kanssa olisi painajainen. Ja minkä takia sitä suvun uutta vauvaa pitäisi heti syntymän jälkeen rientää katsomaan?
Jos ap olisi sukulaiseni, pitäisin häneen etäisyyttä. En voi sietää ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä, mikä on muille hyväksi.
Eräällä tuntemallani ihmisellä on keskenään niin riitaiset (pahan puhumista, jopa oikeusjuttuja), kateelliset ja kylmäkiskoiset sukulaiset, että ymmärrän erittäin hyvin, että hän ei juurikaan ole heihin enää yhteydessä. Vuosikaudet tilanne oli sellainen, että tämä ihminen pahoitti mielensä toistuvasti, ja nuo riidat ja selän takana puhuminen alkoivat liikaa hallita hänenkin elämäänsä. Sen jälkeen, kun yhteydenpito väheni, tämä ihminen sanoi että tuntui siltä kuin taakka olisi pudonnut harteilta.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:33"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:22"]En voi varmaan koskaan ymmärtää heitä, jotka eivät ymmärrä muita. Onhan se helppoa ja kivaa, jos suku on paras ja mainitusti "sydäntä lähellä". Ei sitten tullut mieleen, että kaikilla tilanne ei ole aivan samanlainen? Jotenkin käsittämätöntä ettei voida tajuta ihmisten erilaisia historioita ja sitä, että se mikä toiselle on luonnollista ja ihanaa, voi toisesta olla järjettömän ahdistavaa ja hirveää. [/quote] Ahdistavaa? Tuskin pikkulasten tapaaminen voi olla järjettömän ahdistavaa. Ja niinhän ne siteet syntyy kun pidetään yhteyttä. Tosin osa lapsista on jo isompia.
[/quote]
Onko pikkulapsia useinkin mahdollista tavata ilman heidän vanhempiaan?
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:29"]Ihan normaalia, jos sisaruksilla ikäeroa ja elämän piiri eri. Saattapa ne toiset olla niin täynnä omia lapsia ja harrastuksia, että toinen on päättänyt viettää omaa elämää niin kuin itse parhaaksi haluaa ja paeta. [/quote] No ei ole niin suurta ikäeroa. On se vaan surkeaa kun lomatkin se on yksin ( jos me ei tavata). Sukuun syntyi just vauva eikä se tietty sitäkään mene katsomaan.
[/quote]
Loma yksin on paljon parempi kuin kurjassa seurassa. Surkea olet sinä, joka tunget nenäsi toisen ihmisen asioihin.
"Ei ole itsekkyyttä elää elämäänsä kuten haluaa, vaan itsekkyyttä on vaatia muita elämään kuten sinä haluat."
Oscar Wilde
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:42"]Mistähän ap tietää noin tarkasti sukulaisensa asiat, vaikkei häntä tapaa?
Minulle ajatus kesälomasta sukulaisten kanssa olisi painajainen. Ja minkä takia sitä suvun uutta vauvaa pitäisi heti syntymän jälkeen rientää katsomaan?
Jos ap olisi sukulaiseni, pitäisin häneen etäisyyttä. En voi sietää ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä, mikä on muille hyväksi.
[/quote]
Ei se ole mun sukulainen! Ja me tavataan joskus.
Ehkä huonot välit tai jokin muu syy.