Lue keskustelun säännöt.
äiti harrastaa ja lapset kulkee siinä sivussa
23.08.2014 |
Olen 13- ja 9-vuotiaiden lasten äiti. Käyn töissä ja työni on aika vaativa ja vastuullinen. Kun lapseni oli pieniä jaksoin kehitellä kaikkea kehittävää ja mukavaa heidän kanssaan siitä huolimatta, että palasin töihin pitämättä kovin pitkiä hoitovapaita. Olen havahtunut siihen, että viime vuosina tällainen "virikkeellisten" hommien tekeminen on jäänyt. Olen keskittynyt enemmän uraani, omiin harrastuksiin ja toki silti hoitanut kotia ja lapsiani ja tukenut heitä harrastuksissaan, mutta painopiste on ollut näissä sellainen, että lasten kanssa tehdään, jos oikein innostutaan ja satutaan jaksamaan. Eli joku varmaan kohta kertoo minulle, että arvoni ovat persuksillaan kun lapset eivät ole tulleet aina ensimmäisenä vaan enemmänkin siinä virran mukana.
Tällaiseen on tietysti vähän haikea havahtua ja tietysti mietin miten jatkossa. Varsinkin teini-ikäinen tuntuu lipuvan omia latujaan ja yhteistä on vaikea keksiä. Lomareissut on tietysti kivoja, mutta olisi varmaan hyväksi, että teemme asioita yhdessä muutenkin.
Millä saan tsempattua tällä rintamalla, kun samaan aikaan koen, että tarvitsen omia harrastuksia, että selviän töissä ja pysyn jotakuinkin henkisesti tolpillani. Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia tällaisesta. Mikä avuksi? Ja ideoita mitä tämän ikäisten lasten kanssa voisi tehdä arki-iltaisin? (Ei lautapelejä kiitos! ;))
Kommentit (2)
Peesi edelliselle.
Meinasin tulla ehdottamaan yhteistä ruuanlaittoa ja leipomista aina joskus. Ruuanlaitto olisi hyvä taito kaikille lapsille ainakin jossain määrin.
Mitä muuta voisi tehdä, riippuu paljon asutteko maalla vai kaupungissa ja mitä harrastatte muuten.
- Koko porukalla ongelle, marjastamaan, sienestämään, metsätöihin
- Uimassa / kävelyllä / pyöräilemässä / keilaamassa käynti porukalla
- Jonkin uuden yhteisen harrastuksen kokeilu perheenä esim. mikroautoilu, keilailu, seinäkiipeily, ammunta, melonta, frisbeegolf (tarkoitan että ihan tarkoituksella katselisi lähiseudun tarjontaa ja kun jotain uutta ja erilaista on tarjolla niin kävisitte ihan vaan uteliaisuudesta kokeilemassa vaikka ei olisi tarkoitus jatkaa pidempään).
Itse kasvoin perheessä jossa mentiin perheen yrityksen ehdoilla ja lapset kasvoivat siinä sivussa. Minusta se oli kivaa kun ei ollut kovia odotuksia jne. vaan tehtiin perheenä lähinnä töitä yhdessä eikä mitään sirkuskäyntejä. Minulle se sopi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensinnäkin miksi ei lautapelejä?
Meillä on lapset jo lähes kaikki aikuisia ja lämpimät välit on kaikkiin neljään. Yhteisiä harrastuksia meillä ei juuri ollut. Kaikilla omat harrastukset mutta me vanhemmat kuljetettiin paljon lapsia näihin harrastuksiin. Asutaan noin 10 kilometriä kaupungista, jossa harrastukset olivat. Ajomatkoilla tuli paljon puhuttua lasten kanssa kaikesta mahdollisesta.
Lisäksi meillä on ollut tapana tehdä viikonloppuisin ruokaa yhdessä ja syödä sitten pitemmän kaavan mukaan. Vieläkin lapset soittelevat ja haluavat tulla meille yhdessä kokkailemaan ja syömään. Nyt sitten on tyttö- ja poikakaverit mukana matkassa.
Minusta ei lasten kanssa tarvitse arki-iltaisin mitään sen kummempaa tehdä. Kunhan aikuinen on läsnä ja kuuntelee tarvittaessa. Omista harrastuksista tuskin tarvitsee luopua. Ainakin itse olen harrastanut paljon ja kun tulin harrastus- tai työillasta kotiin, keitin kaakaota ja pyysin muksut iltapalalle. Siinä sitten vaihdettiin päivän kuulumiset. Ei se yhdessäolo tarvitse mitään sen ihmeelisempää olla.