Kiusaamisesta, kuka uskoo kostoon?

Opettajat sanoi koulussa että on pakko motata takaisin. 

Kosto ei ole sama kuin itsepuolustus 

Ainakin itse sain pilkkaamisen loppumaan siihen, että sanoin tosi pahasti takaisin. Ja arkaan paikkaan. En ole ylpeä sanoistani, mutta uskomatonta, meistä tuli ystävät.

Kosto on ruokalaji joka nautitaan kylmänä.

Minä oon miettinyt valmiiksi, että jos omia lapsia kiusataan koulussa, pyydän paria vuotta vanhempia tuttavalapsia vähän jututtamaan kiusaajaa/kiusaajia.

Minua ja kaverianiakin kiusasi yksi tyttö ala-asteella. Kävi nipistelemässä meitä poskesta kipeästi, ahdisti nurkkaan ja haukkui ja tönikin pari kertaa. Me oltiin 10vuotiaita ja tämä tyttö 12vuotias.

Kaverini isosisko, joka oli jo ylä-asteella kävi koulun ulkopuolella sanomassa kiusaajalle, että on kuullut, että kiusaa meitä ja jos jatkaa niin joutuu ongelmiin. Se riitti. Tyttö tuli seuraavana päivänä pyytämään meiltä anteeksi ja koitti vielä kaveeratakin sen jälkeen. Ei oikein lämmetty.

Hyvä kosto odottaa vain tilaisuuttaan. Joskus siihen voi mennä vuosikymmeniä, mutta anteeksi ei pidä koskaan antaa, vaan odottaa tilaisuutta siten että elämä muuttuu siten että voi tehdä koston, joka ei ole mitään lievää.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 15:12"]

Minä oon miettinyt valmiiksi, että jos omia lapsia kiusataan koulussa, pyydän paria vuotta vanhempia tuttavalapsia vähän jututtamaan kiusaajaa/kiusaajia.

Minua ja kaverianiakin kiusasi yksi tyttö ala-asteella. Kävi nipistelemässä meitä poskesta kipeästi, ahdisti nurkkaan ja haukkui ja tönikin pari kertaa. Me oltiin 10vuotiaita ja tämä tyttö 12vuotias.

Kaverini isosisko, joka oli jo ylä-asteella kävi koulun ulkopuolella sanomassa kiusaajalle, että on kuullut, että kiusaa meitä ja jos jatkaa niin joutuu ongelmiin. Se riitti. Tyttö tuli seuraavana päivänä pyytämään meiltä anteeksi ja koitti vielä kaveeratakin sen jälkeen. Ei oikein lämmetty.

[/quote] 

Toi on hyvä konsti. Kaikkiin räkäposkiin se ei kuitenkaan vaikuta ja silloin pitää osata puolustaa itteensä. Aikuisen kukaan ei tule apuun joten se olisi hyvä taito osata 

Sekin on totta, että jos kiusaajalle pitää pintansa, eikä alistu. Alkaa vaikka huutamaan kuin mielipuoli, kun tämä lähestyy tai hyökkää itse kimppuun ennen kun toinen kerkeää aloittaa kunnolla. Toimii, koska oikeasti kiusaajat ovat heikkoja.

Parempi tietenkin jos saa siihen ulkopuolista apua, eikä pieni ihminen joudu selviytymään yksin.

Itse olin yläasteella, kun jouduin kiusatuksi. Opettajille kertomisesta ei seurannut muuta kuin se, että minua kiusattiin kahta kovemmin, kun sana levisi, että olin kertonut opettajalle. Kiusaajat eivät joutuneet edes puhutteluun. Tämä 90-luvulla. Minun kohdallani olisi pitänyt varmaan vetää turpaan kiusaajia, näin teoriassa, koska itsestäni ei siihen oikeasti olisi ollut.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 15:17"]

Hyvä kosto odottaa vain tilaisuuttaan. Joskus siihen voi mennä vuosikymmeniä, mutta anteeksi ei pidä koskaan antaa, vaan odottaa tilaisuutta siten että elämä muuttuu siten että voi tehdä koston, joka ei ole mitään lievää.

[/quote] 

Njam! Tukka nousee pystyyn tätä lukiessa. Mutta oikeesti, näinhän se monesti menee.  

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 15:17"]

Hyvä kosto odottaa vain tilaisuuttaan. Joskus siihen voi mennä vuosikymmeniä, mutta anteeksi ei pidä koskaan antaa, vaan odottaa tilaisuutta siten että elämä muuttuu siten että voi tehdä koston, joka ei ole mitään lievää.

[/quote] Mulle se kostonpaikka tuli vuosien jälkeen sattumalta: minusta, koulukiusatusta, tuli eräällä alalla suhteellisen tunnettu ja haastattelupyyntöjä tuli silloin tällöin. Suostuin erään lehden haastatteluun (tästä on jo vuosia) ja toimittaja saapui sitten eräänä päivänä työpaikalleni. Samanikäinen nainen, oudon tutunoloinen, mairea hymy huulillaan. No, jotkut toimittajat ovat joskus kovin maireita, en ajatellut siitä mitään erikoista. Hetken kuluttua toimittaja kysyi, ettet taida muistaa minua. Paljastui, että hän oli itse pääpiru, sen joukon johtaja, joka minua aikoinaan kiusasi. Haastattelu loppui siihen paikkaan ja kerroin syyn ko. lehdellekin avoimesti.

Kävi ilmi, et kyseisellä lehdellä oli toimituksessa erittäin tulehtunut ilmapiiri, työpaikkakiusaamista jne. Kappas, kappas, jonkin ajan kuluttua ko. nainen sai sieltä potkut. Olisivatkohan yhdistäneet tiettyjä asioita ahaa-elämyksenä siellä kertomukseni pohjalta. Käsittääkseni tämä nainen alkoholisoitui pahasti myöhemmin, myötätuntoa en osaa tuntea, enhän saanut itsekään aikoinani myötätuntoa.

Minua kiusasivat koulussa kaksi luokallejäänyttä isokokoista poikaa ja he saivat mukaansa kaksi muutakin luokan poikaa. Olin yksi luokkamme pienikokoisimpia tyttöjä. Minulla ei siis ollut mitään mahdollisuutta puolustaa itseäni neljää itseäni vahvempaa poikaa vastaan. Valitettavasti koulu ja opettajatkaan eivät tehneet asialle mitään vaikka hyvin tiesivät koska kiusaaminen oli hyvin näkyvää. Onneksi tästä on jo kauan aikaa ja voin vain toivoa että nykyisin kiusaamiseen suhtauduttaisiin kouluissa vakavammin.

Ainahan se jostain on pois.  Ikävä kyllä opettajat vain katsovat päältä, ja vielä yllyttivät kun itse olin lapsi.

Kiusaaja tahtoi sopia jälkeenpäin, en kyennyt.  Vasta vanhempana alkaa miettiä voisiko sopia.  En tiennyt antoiko hän itselleen anteeksi, mutta jarrutti kait meidän kaikkien eteenpäin pääsemistä tämä ettei loppunut.

annan anteeksi ja muistan pitkään.

Muhinut kosto on paras kosto

Eihän siinä mitään kylmää kostoa tarvittaisi, kunhan tosiaan olisi niitä sosiaalisia suhteita senverran enemmän ihmisillä, että aina löytyisi se kuriinlaittaja. Ja senkään ei tarvitse olla aina ilkeää. Joskus on tehokkainta se lämminhenkinen kuritus.

Minua kiusattiin 5. luokalta 7. luokalle. Opettajat tiesi mutta eivät oikein mitään tehneet asialle, välillä puhuttelivat kiusaajia. 8.luokan syksyllä päätin etten jaksa enää ja aloin sanomaan vastaa. Olin luokan fiksuimpia, syy miksi kiusattiin, niin tuli monesti jonkun toisen nälväisyyn nälväistyä takaisin niin pahasti että menivät sanattomaksi. Kiusaaminen loppui alle kuukaudessa. Aion kyllä opettaa omat lapseni sanomaan vastaan jos kiusataan. 

Alakoulussa luokallani oli poika joka kiusasi vuorotellen suunnilleen kaikkia lapsia.

Koskaan en hakeutunut tarkoituksella tuon pojan lähelle mutta en näkyvästi pakoillutkaan. Pientä kiusaamista (tavaroiden viemistä ja lällättelyä ennne niiden antamista takaisin teki kyllä minullekkin) harrasti minuakin kohtaan joskus satunnaisesti mutta ei pahemmin.

Kunnes 6-luokalla meille tuli kinaa jostain. Olin luokan pienin tyttö mutta niin vain tappelin nyrkein tuon pojan kanssa koulun pihalla muut lapset ringissä ympärillä. Välitunti loppui kellon soittoon ja lopetti tappelumme. Minulla tuli verta huulesta mutta sen verran tasainen tappelu oli että koskaan sen jälkeen tuo poika ei kunnolla enää tullut tielleni vaikka yläasteella monilla muilla oli ongelmia tuon pojan kanssa joka oli silloinkin samalla luokalla.

Itse olen opettanut lapsilleni että häiriköiden seuraan ei kannata hakeutua vaan ennemmin väistää heitä ohimennen. Mutta jos alkavat kiusaamaan saa sanoa takaisin ja fyysisestikkin saa puolustaa itseään. Lisäksi olen luvannut vanhempana puuttua asiaan tarvittaessa eli minulle voi kertoa huoleti kiusaamisesta.

Kostoon en kuitenkaan usko. Vaan takaisin tulee antaa heti itsepuolustuksena. Silloin se auttaa.

Minäkään en usko kostoon. Jos kosto toteutetaan esim. vuosien jälkeen, niin eihän sen kohde todennäköisesti edes tiedä, mistä on kysymys.

Itseni kohdalla jallitus ja muu loppui vasta lukiossa, kun kostin. Ei itse asiassa ollut sen kummempaa kuin että mua heiteltiin pienillä kuminpaloilla. Yksi päivä jokin naksahti päässä ja aloin heitellä niitä tyyppejä paljon isommilla kuminpaloilla takaisin. Kavereita selvästi sattui ja siihen loppui kiusaaminen mun elämässä. Ilman sitä voisin olla suljetulla osastolla tai haudassa. Muistan että ennen sitä vain pelkäsin koulussa ja tärisin koko illan kun pääsin kotiin.

Oikeasti se on hyvää itsetuntoa että uskallat mennä lyömään takaisin, ainakin paljon parempaa kuin sellainen "lyökää lisää, sitä vartenhan mä olen olemassa" -asenne.